torstai 30. joulukuuta 2010

Päästäkää pois!

Voihan kuusi!

Okko ja uusi ystävänsä tutkimusretkellä
Tästä jos vähän nykäisen
Kiva sotku! Tarttuu mukavasti käsiin ja vaatteisiin
Moi! Olen Okon uusi kalakaveri. Norppa Saimaalta, siis saimaannorppa.
Nyt niitä neulasia on päässäkin. Auts.
Argh, tuo kuusi, tuo kuusi! Olisin jo ihan valmis heittämään sen ulos. Onhan se kaunis, mutta se sotkee ja on tiellä. Se on nimittäin tosi iso ja odotan jo sitä lentokenttäfiilistä, joka aina tulee kun kuusi poistuu paikaltaan. Ja mainittakoon vielä, että olen kuusi-ihminen, mutta joulun jälkeen sillä ei enää ole niin suurta merkitystä ja pienen ihmisen kanssa se on hankala, sillä Okko on nyt nykimässä sitä vähän väliä.

PS: Meidän ainoa joulukukka meni roskikseen jo joulupäivänä! Joulutähti ei kuulema kestä kylmää ja me availtiin parvekkeen ovea useaan otteeseen ja palellutettiin ilmeisesti koko rakkine. No ei sekään haittaa - olinkin jo vähän hermostunut kun Okko kurkotteli sen lähettyvillä ja sehän on myrkyllinen.

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Asentaja johtotehtävissä


Pieni asentajamme Okko O.K.R. onnistui irrottamaan tänään kaksi johtokourua. Sen lisäksi päivän aikana käsittelyyn ovat päässeet pyykkikoneen johto, sekä tyhjänä ammottaneet antennipistokkeet. Koiran kaulassa roikkuneet jouluvalot otettiin käytöstä jo monta päivää sitten - oli vain helpompi kuin yrittää estää asentajaa käymästä niiden kimppuun.

Just frame it!


Minulla on taas joku ihme into laittaa kaikki mahdollinen kehyksiin. Suunnittelen, mitä kuvia seuraavaksi tilaisin raamitettavaksi ja sen lisäksi mietin myös erilaisten tavaroiden raamittamista. Raameihin on muun muassa tyrkyllä Okolle viime joulun alla ostetut tumput, jotka eivät epäkäytännöllisyytensä ja pienen kokonsa vuoksi ole olleet käytössä. Lisäksi haluaisin viedä hääkiitoskorttimme kehystysliikkeeseen - siitä kun on muodostunut lempikuvamme virallisista hääkuvista, eikä meillä ole yhtään hääkuvaa kehyksissä.

En kuitenkaan halua lisää reikiä seiniin (eikä isikään halua) ja vapaa kaapinpäällystilakin on rajoitettua, joten näitä tekeleitä on mahdollista laittaa esille lähinnä vain vanhojen tilalle. Meillä on kotimme  käytävällä kyllä viiden Ribba-kehyksen tila, jossa tällä hetkellä on kirjaimet kehysten tilalla. Ribbat odottavat kaapissa - tällä hetkellä niissä on isin ottamia kahviaiheisia kuvia ja ehkä niihin voisi tilata vaihteeksi jotain muita kuvia. Tauluja, tauluja, mamma himoitsee tauluja.

Välipäiviä, päiviä välillä

Isi osti äidille lahjaksi mm. hajuvettä ja askarteluvälineitä. Ihana mies.
Me ollaan oltu Okon kanssa vielä vähän lomatunnelmissa - ei oikein osata suhtautua tähän arkeen, vaikka loma olikin niin lyhyt. Ruokaakin tuli hamstrattua niin paljon joulua varten, ettei kauppaankaan ole tarvinnut lähteä. Eilen tosin oli hilkulla kun leipä loppui ja hypin suorastaan yläpystyä (edesmenneen isäni hassu sanonta) kun löysin pakkasesta sinne joulua varten varaamani paistovalmiit piirakat, eikä kauppareissua tarvinnut tehdä. Okon ruokia varasin niin paljon, että Tuttelia on vieläkin yli laatikollinen jäljellä, eikä soseetkaan ole lopussa. No soseita itse asiassa tykkään muutenkin pitää varalla, enkä muutenkaan tykkää, että Okon ruoat pääsevät menemään kovin vähiin ennen seuraavaa kauppareissua. Me muut kun pärjätään vaikka syömättä, jos kauppaan ei pääsisikään, mutta pikkumies tarvitsee ateriansa säännöllisesti.

Ai niin, siis mullahan on taas tukka! Jee! Kävin maanantaina kampaajalla ja voi että on mukavaa. Tulin siihen tulokseen, ettei tätä pehkoa kannata alkaa kasvattamaan. Olisin halunnut, että kampaaja ohentaa ja lyhentää vieläkin enemmän, mutta kampaajalla oli oma tahto. Heh. Vein mukanani kuvan, jolla todistin, että tukka on oikeasti ollut tosi kevyt, mutta kampaajan mielestä sitä ei kannattanut alkaa ohentamaan liikaa. Noh, hyvä tästä tuli, mutta sitä nopeammin se tuntuu sitten taas liian paksulta. Mutta mennään sitten taas uudelleen. Ihanaa kun paikka on tuossa toisella puolella tietä, eikä ole edes kallis.

Minnuu on taas alkanut ahdistamaan turha tavara, jota nurkissa pyörii. Muun muassa ehkä noin kolmesataa numeroa sisustuslehtiä, joita kaikkia ei vaan voi säilyttää. Minulla on pitkä, pitkä historia lehtien parissa ja vaikka lähes kaikkien lehtien kaikki numerot olisivat säilyttämisen arvoisia, on niitä pakko karsia aika ajoin. Siinä vaan on vähän hommaa, sillä kaikki lehdet pitää silmäillä läpi ja ihanimmat numerot säästetään. Yhteen aikaan leikkelin parhaimmat kuvat talteen, mutta koska en raaski heittää lehtiä keräykseen, vaan lahjoitan ne joko Fidalle tai jollekin kaverille, en viitsi alkaa leikkelemään. Se on siis säästettävä koko lehti sitten. Jos sitä tänä iltana aloittaisi taas lajittelun. Siinähän se menee vaikka telkkaria katsoessa.

PS: Tilasin isille yhden ylimääräisen lahjan Englannista ja se oli lähetetty 18.12. Tilasin samalla eräälle suvun pikkuprinsessalle synttärilahjan osasen (aivan ihkun Cath Kidstonin kirjepaperilaatikon) ja itselle paperitavaraa. Ne muut osaset oli postitettu sen lahjan jälkeen, mutta kaikki muu saapui eilen, paitsi se isin lahja. Hassua muuten, että postimaksut olivat ilmaiset ja sitten se firma itse oli tuhlaavainen ja lähetti kaikki jutut erikseen! Meille tuli jo kolme kuorta ja yksi siis on vielä matkalla. Toivottavasti se ei ole hävinnyt minnekään.

tiistai 28. joulukuuta 2010

Kahdeksan kuukautta

Okko 1kk
Okko 3kk
Okko 8kk
Meidän pikkuinen täytti jouluaattona kahdeksan kuukautta! Niin se aika menee nopeaan kun on mukavaa. Paljon onnea pikkuinen!

maanantai 27. joulukuuta 2010

Lahjotut

Tämä hakan vasara oli varmaan tarkoitettu puruleluksi?
Meidän perheessäkin oltiin ilmeisesti oltu kilttejä, Okko varsinkin, sillä saimme ihania lahjoja. Okolle Bukki toi Brioa, muun muassa, sekä kaikenlaista mukavaa pehmeää ja kovaa. Availimme paketteja useaan otteeseen saunomisen ja ruokailujen välillä, mutta silti Okolla jäi useampi paketti seuraavalle aamulle - ukkeli kun nukahti hyvissä ajoin antaen vanhemmille kahdenkeskistä aikaa. Okon mielestä paketeissa jännittävintä olivatkin nauhat, sekä rapisevat paperit ja Okkoa piti hieman yllyttää uusien pakettien kimppuun - hänelle kun olisi riittänyt yhdenkin paketin materiaalit.

PS: Niin hurja meininki meillä oli, että yksi seurueemme kolmesta jäsenestä sammui ruokapöytään kesken illan. Heh. Sosetta meni purkillinen siinä nuokkuessa, kunnes uni vei kokonaan.

Rrrrrki


Arki koitti. Joulu oli ihana, mutta meni kamalan nopsaan. Tänä aamuna arkeen herättiin huomaamalla, että isin blogi oli hakkeroitu jo toista kertaa. Tekijä oli laittanut ruman kuvan ja jättänyt vielä meilisoitteensakin kuvan mukaan. Pyh. Onneksi isillä on backupit blogista ja kaikki tuli pelastetuksi.

Isin kokemuksien opettamana olen taas kerran miettinyt, mitä sitä tulee laitettua tänne nettiin. Blogi on minulle kamalan rakas; oma päiväkirja, sekä harrastus ja olisi hirveän ikävää, jos se häviäisi. En nimittäin ole kirjoittanut näitä juttuja minnekään muualle - ehkä joitakin Okon tekemisten päivämääriä saattaa olla jollain lapulla, matkalla vauvakirjaan, mutta tämä blogi on toiminut enemmän vauvakirjana kuin se varsinainen kirja.

Kysynkin nyt teiltä fellow bloggaajat, oletteko te tehneet mitään toimenpiteitä turvataksenne bloginne sisällön? Tämänkin blogin sisällöllä on arvoa ainoastaan minulle (no ehkä myös isille ja Okolle), mutta jokuhan voi ihan ilkeyksissään mennä sohimaan sisältöä. Ei isinkään blogi ole sisällöltään sen kummempi kuin tämäkään (paitsi vähän miehekkäämpi aiheiltaan), mutta niin vaan joku on sitäkin sorkkinut jo kaksi kertaa. Isillä ei ole Bloggerin blogi, joten samat keinot eivät käyne tähän.

lauantai 25. joulukuuta 2010

Jouluaatto

 




Jouluruokaa

Lounasta on syötävä, oli joulu tai juhannus
Äitii, taas tätäää!
Annas kun luen tuoteselostetta. Ei tämän koostumus muuten selviä.
Jos sitä kinkkua sitten ensi vuonna.
Isi kuvasi eilen kun äiti antoi Okolle joululounasta. Okon pieneksi harmiksi kinkku oli jauhettu sileäksi, eikä kasviksistakaan oikein ottanut selvää, mitä ne ovat.

torstai 23. joulukuuta 2010

Hyvää joulua!


Pikku-Okko ja äiti toivottavat kaikille lukijoille levollista joulunaikaa! Nauttikaamme juhlasta!

Aatonaatto

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Lahjojen nuuskintaa [ja maistelua]

Mitähän tässä paketissa on. Selviäisiköhän se maistamalla. Hmmmm...
Paketille kävi vesivahinko
Ai mitä muka taas? Mitään en myönnä.
Okko osoitti tänään rohkeasti mielenkiintoa kuusta kohtaan ja pienen nykimisen jälkeen ajattelin, että annan hänelle mieluummin paketin tutkittavaksi. Mummin laittamissa paketeissa on ihania kultanauhoja, joista Okko oikein lumoutui. Mutta tietäähän sen kuolanerityksen ja niin edelleen; annoin Okon tutkiskella pakettia hetken ja kun otin sen pois, kuola oikein tippui sen pinnasta. Pyyhin paketin nopeasti ja uskoisin, ettei kuola ehtinyt sisältöön saakka.

PS: Kuusi juo ihan älyttömästi, mutta näköjään siitä tippuu silti neulasia.

Kahdeskymmenestoinen



tiistai 21. joulukuuta 2010

Pikkuinen potilas


Voi harmin paikka, meidän karhunpoika sairastaa edelleen. Nyt vuorossa on silmätulehdus, jota kävimme näyttämässä lääkärissä aamupäivällä. Onneksi Okkoa se ei näytä haittaavan. Saimme lääkkeet ja toivottavasti tulehdus menee pian ohi. Meillä ei ole ollut silmätulehdusta aikaisemmin, joten emme tiedä, kuinka kauan se kestää. Toivottavasti pikkuisen sairastelu jo loppuisi!

Paketointia vieläkin










Paketointi jatkuu edelleen, vaikka onneksi melkein kaikki lahjat ovat jo paketissa. Olen ottanut hitaan tahdin ja tehnyt silloin kun on huvittanut. Ensin on tietysti tehty muille menevät ja vasta sitten kotiinjäävät - tosin poikkeuksena Okon lahjat, jotka ovat jo kaikki paketoituna ja kuusen alla.

Kahdeskymmenesensimmäinen

Myyrän karkki ei mahtunutkaan autoon

maanantai 20. joulukuuta 2010

Puu tuli sisälle

Isi kuvasi Okon kuusta ihmettelemässä

Joulukuusi tuli taloon. Okko oli hassu: kuusi kiinnosti kovasti ja siihen oli hyvä tutustua isin sylistä käsin, sillä terävät neulaset hieman pelottivat. Okko koski kuuseen toistuvasti ja meni heti sen jälkeen isin kainaloon turvaan.

PS: Isi bongasi naapurin rappukäytävää siivoamasta. Voi ei, ei ehditty tarkistamaan käytävää neulasten varalta kun jo kiireisimmät siivoajat olivat paikalla. Ja jäljet johtivat meille - tietenkin.

Ihanat rutiinit


Kävimme tänään kaksi kertaa vaunulenkillä. Olipa ihanaa vaunutella oikein kunnolla - meillä on nimittäin rutiinit menneet sekaisin sairastelun takia ja olemme viime aikoina ulkoilleet aina vähän hätäisesti. Vaunuilla ei kyllä ollut mitenkään helppoa edetä, mutta menihän tuo kun lukitsi eturenkaat suoraan asentoon. Kävelytiet olivat samanlaisessa kunnossa kuin tuo meidän pihakin.

Kahdeskymmenes

Kohta sitä pääsee asentamaan koristeita!
Tänään Okko pääsee valitsemaan joulukuusta! Siellä sataa taas lunta, joten kuusta joutunee sulattelemaan hetken aikaa kylppärissä. Aiemmilta vuosilta oppineena tietää jo, että vartta pitää katkaista hieman ennen jalkaan laittamista, mutta onkohan meillä mikään työväline Leathermania lukuunottamatta ehjänä. Muistelen nimittäin, että sahanterä, jos toinenkin on katkennut menneinä vuosina tuossa puuhassa.

Niin, kuulostaahan se aika hullulta, että kerrostalohuoneistoon tuodaan puu sisälle. Mutta kyllä se kuuluu jouluun, vaikka mukana hyörii tuollainen ryömivä pikkutonttukin, joka takuuvarmasti osoittaa mielenkiintoa kuusta ja sen koristeita kohtaan.

PS: Kävin eilen hakemassa kuusenjalan varastosta. Jokainen varmaan arvaa, missä se oli! No siellä perimmäisesä nurkassa tietysti, rengaspinon takana. Jouduin tekemään melkoisen tyhjennysoperaation ja sen päälle akrobaattiesityksen, jotta sain kaivettua jalan renkaiden takaa. Päässä oli vielä otsalamppu, jotta olisin ollut mahdollisimman hölmön näköinen. Heh.

Jumppari

Huomatkaa kuolajäljet lattiassa
Meidän pieni jumppari on alkanut osoittamaan kiinnostusta metallisia huonekalujalkoja kohtaan. Okko menee imeskelemään pöydänjalkaa heti kun silmä välttää. Myös sohvan verhoilun rapsuttaminen on kivaa, mutta sitä ei sentään maisteta. Sohvanjalat olisivat myös selvästikin houkuttelevia, mutta niihin on hankala päästä käsiksi. Mikähän lie - onkohan tässä taustalla vain se vauvojen ominaisuus, että kaikkea pitää maistaa.

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Yhdeksästoista

Tontun pihapiiriä
Täällä se tonttu asuu
Teimme tänään pienen retken tonttulan maisemissa mitä jouluisimman sään vallitessa. Lunta on pyryttänyt aamusta saakka ja vaikka se tietysti tuo ongelmia liikenteeseen, iloitsee siitä silti, sillä maiseman se tekee kauniiksi. Kävimme ihanassa paikallisessa maatilapuodissa leivänhakureissulla ja piipahdimme glögillä samassa pihapiirissä olevassa tontun aitassa.

PS: Kotiin tullessa näin tontun ajamassa aura-autoa. Hassu näky.

lauantai 18. joulukuuta 2010

perjantai 17. joulukuuta 2010

Lisää paketteja



Paketteihin löytyi lisää kierrätysmateriaalia. Italian Voguesta löytyi kivaa fonttia ja koska italia on kielenä kaunista, eikä muotilehdessä nyt yleensä kirjoiteta mistään ikävistä aiheista (ikävät aiheet eivät sopisi joululahjoihin, joten tavasin noita tekstejä ja jotain syksyn muotisuosituksia niissä oli), leikkelin siitä "koristenauhaa" ja sydämiä.

Nuo hopeiset sydämet sen sijaan on tehty isin eristeteipistä, jota on ostettu moottoripyörän pakoputken äänenvaimenninta varten (tai niin muistelen). Isi oli menossa Ahvenistolle ja pakoputki oli liian kovaääninen, joten siihen tarvittiin patenttiratkaisu. Askartelussa tuo on tosi kivaa, koska tuollaisia itseliimautuvia foliosydämiä voi käyttää vaikka missä. Jos isi tarvitsee vielä teippiänsä, saattaa olla tarvetta uudelle rullalle. Heh.

PS: Minä paketoin mitä vain ihan paketoimisen ilosta. Ei meillä nyt niin kamalasti niitä lahjoja ole hankittu - minä vain olen pakannut jopa sellaisia minikokoisia suklaarasioita.

Seitsemästoista


Okon ensimmäisen joulun kunniaksi hankin hänelle omat joulukoristeet. Nämä ovat nyt vähän sellaiset 'Baby's first Christmas' -koristeet. Ne aidot sellaiset olisivat olleet turhan hempeitä meidän makuun. Robotteja on kolme erilaista ja ne roikkuvat Okon sängyn yläpuolella String-hyllyistä.