sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Lenkkeilyä, huolestumisia ja pakollinen paasto

Tänään onkin ollut oiva lenkkeilysää, vaikka jotain märkääkin ehti satamaan hetken aikaa. Olen pystynyt käymään ihan normaalipituisilla kävelylenkeillä, mutta vauhti on tietysti hiljentynyt aikamoisesti; välillä tunnin lenkkiin menee 1,5h, mutta tuleepahan pitempi happihyppely. Tänään tuli tehtyä taas se normilenkki, eikä vatsaakaan kiristänyt niin paljon kuin yleensä, joten vauhtikin oli parempi. Mietin kyllä siellä kauimmalla metsäosuudella, etten sitten äitiyslomalla lähde sinne saakka yksinäni, vaan liikun enemmän kodin lähistöllä. Niin ja pidän puhelimen mukana. Nytkin meinasi välillä alkaa väsyttämään, mutta eihän siinä mitään kun ei ole kiire minnekään. Niin ja mies oli mukana turvana.

Illalla alkaa sitten 12h paasto. Valitettavasti. Viimeksi neuvolassa käydessä nimittäin tuli esille yllättävä ja hyvin ikävä asia; pissassa oli sokeria ja joudun siksi sokerirasituskokeeseen. Minulla ei ole paino noussut yhtään liikaa raskauden aikana, enkä ole myöskään herkutellut sen enempää, eikä meidän kummankaan suvuissa ole diabetesta. Neuvolan täti sanoi, että joskus voi käydä niin, että juuri ennen näytteenantoa juotu tuoremehu pääsee suoraan läpi ja aiheuttaa tällaisen hälytyksen. Minä tietysti olin tehnyt juuri sen virheen, että join suuren lasillisen appelsiinimehua ennen neuvolaa. Meillä ei edes juoda tuoremehuja juuri koskaan ja juuri silloin sitä sattui olemaan jääkaapissa. Huoh. Niin ja toinen vaihtoehto on tietenkin se, että ongelma ei kuitenkaan tullut mehusta, vaan ihan siitä sairaudesta ja se olisikin sitten vakavampi juttu. En panikoi kuitenkaan vielä, enkä panikoinut neuvolassa käydessä kun tuo asia tuli ilmi. Huomenna menen heti aamusta kokeisiin ja tiistaina pitäisi tulosten olla jo neuvolassa. Toivotaan parasta.

Ennen viikonloppua olin hieman huolissani Okon liikkumisesta, sillä en mielestäni tuntenut tarpeeksi liikkeitä. Perjantaina menin jopa makaamaan työpaikan lepohuoneeseen ihan vain sen takia, että voin rauhoittua kuulostelemaan vauvan liikkeitä ja että Okko saa kunnolla tilaa liikkua (minulla on teoria, ettei hän mahdu kunnolla liikkumaan kun istun - en tiedä, pitääkö se paikkaansa). Työpäivän aikana kun ei välttämättä huomaa kaikkea ja minusta tuntuu, että Okko ei myöskään tykkää kun äiti on töissä - hän on paljon vilkkaampi kun olemme kotona ja rauhassa. Töissä nyt stressitasokin nousee aina väkisellä, mistä Okko ei selvästikän tykkää. Okko alkoikin liikkumaan heti kun päästiin lepohuoneen sohvalle makaamaan ja nyt viikonlopun aikana hän on ollut oikein iloisenoloinen pikkuinen. Varsinkin valohoidosta hän tykkää; isi näyttää otsalampulla valoa vatsaa vasten ja Okko alkaa heti liikkumaan. Hyvä Okko, äitikin on iloinen! Mutta tällaista tämä on - välillä huolestuttaa, mutta useimmiten koetaan suuria ilon hetkiä.



2 kommenttia:

  1. Ei muuta kun onnellista loppu odotusta. Moni on muuttunut kuudessa vuodessa koskien raskautta ja odotusta. Muistan kun odotin esikoistani, niin ei silloin puhuttu vauvan liikkeiden tarkkailusta samalla tavalla kuin nyt. Se on hyvä että liikeseurantaan kiinnitetään enemmän huomiota. Itse olin hyvin huoleton esikois odottaja, tunsin liikkeet mutta ei niitä koskaan pyydetty tarkkailemaan ja tunnustelemaan. Nyt viime vuosina on kiinnitetty näihin asioihin huomattavasti enemmän huomiota ja huomasin ainakin itse että huoleni myös kasvoi, no raskaudessani oli aidosti myös syytä huoleen. Onneksi kuitenkin kaikki meni hyvin. Se on varmasti totta että vauva pitää siitä mistä sinäkin joten nauttikaa !

    VastaaPoista
  2. Kiitos Minna! Tänään ei kyllä tarvinnut erikseen tarkkailla kun olin sokerikokeissa; pikkuinen hullaantui siitä glukoosiliemestä niin totaalisesti, että vatsa hytkyi ja heilui koko sen ajan kun odottelin verikokeiden välillä. Hih. Se liemi maistui lapselle paremmin kuin äidilleen.

    VastaaPoista

Olemme iloisia kommentistasi!