keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Kasvupyrähdys


Okon kasvutahti on ollut niin hurja, että emme meinaa pysyä mukana vaatteiden suhteen. Vaatteita kyllä löytyy kaapista vähän joka koossa, mutta itse ei meinaa oikein muistaa, mitä siellä on.

Ennen ristiäisiä etsin kaapista valkoista bodyä sekä potkuhousuja ja sellaiset kyllä löytyivätkin ihan käyttämättöminä - juuri ennen kuin olivat menossa pieneksi! Vastaavia tapauksia on nyt sattunut muutamia; kokoa 56 käyttäessä isi kävi jopa ostamassa kietaisubodyjä lisää ja saimme niitä myös täsmälahjana kun ne olivat niin käteviä ja myöhemmin löysin ihan käyttämättömän koon 56 kietaisubodyn kaapista. Voi hitsi. Ehdimme käyttää sitä ehkä pari kertaa ennen kuin se alkoi soimaan päällä. Myös äskettäin esittelemilleni Lindexin vaatteille kävi samoin. Ilmeisesti Lindexillä on hieman naftimpi mitoitus, sillä koon 62 bodyt eivät mene enää kiinni ilman, että ne hankaisivat reisiä. Tänään olisin laittanut Okolle kilpparikuosisen bodyn kun se ei ole ollut kertaakaan päällä, mutta se näytti liian pieneltä ilman sovitustakin, joten en alkanut kiusaamaan Okkoa sen pukemisella; pään yli vedettävillä bodeilla kun saa melko varmasti itkut aiheutettua.

Okko on saanut häntä katsomaan tulleilta vierailta yhteensä kolme collegepukua. Pienin niistäkin taitaa olla kokoa 62 ja juuri tällä hetkellä tuollaiselle puvulle ei sään puolesta ole käyttöä, joten taitaa jäädä ihan käyttämättä kokonaan. Auts! Käteviä kalastus- tai lenkkiasujahan nuo olisivat. Hih.

Uusi auto


Tänään Okon perheellä oli taas juhlapäivä kun hartaasti odotettu uusi auto vihdoin saapui. Tilasimme auton jo helmikuussa ja odotus tuntui melkoisen pitkältä. Lähdimme heti koeajolle ja hienostihan se hyrräsi. Äitikin oli välillä ratissa - olikin muuten ensimmäinen kerta ikinä automaattivaihteisella autolla.

Okko otti pitkät unet uuden auton kunniaksi; äiti oli anellut koko päivän kunnon päiväunia sängyssä, jotta olisi itsekin voinut nukkua samalla, mutta niitä ei tullut. Autossa Okko nukkuikin koko ajan - veikkaanpa, että se johtui ilmastoinnista, sillä kotona meillä on kamalan kuuma koko ajan ja auto tuntuu olevan kaupan lisäksi ainoa paikka, jonne hellettä pääsee pakoon.

maanantai 28. kesäkuuta 2010

Kaksisataa trikoopaitaa

Nyt lähti tämän mamman trikoopaitakokoelma pienenemään. Aivan uskomatonta, kuinka monta (mustaa) trikoopaitaa ja -toppia voi yhden ihmisen kaapista löytyä! Osa niistä on jo niin kulahtaneita ja pesussa kutistuneita, ettei niitä viitsi edes käyttää ja silti ne on säästetty kaappia täyttämään.

Kaveripariskunta kävi tänään kahvilla ja pariskunnan viehättävämpi osapuoli kertoi, että ihan kivenheiton päässä oleva toimari ottaa lahjoituksia vastaan. Päätimmekin mennä sinne heti huomenna, samalla kun menemme vaunulenkille. Tästä inspiroituneena aloin heti kaivelemaan vaatekaappeja ja sainkin jo jätesäkillisen kasaan! Huomionarvoista on, että olen keväällä käynyt kaapit läpi ja kaikki ne tänään poistoon menneet vaatteet ovat läpäisseet seulan vielä silloin - ajattelin varmaan muka käyttää niitä joskus. Ah mikä vapautuksen tunne kun saa tavaraa kiertoon.

Lenkkeilyä



Kävimme taas tänään Okon kanssa kunnon hikilenkillä. Lempireittimme on hieman pelottava: matkalla täytyy varoa tontunnäköisiä lapsia. Tällä kertaa selvisimme ilman konflikteja; vastaan tuli vain yksi auto, jonka kuski luultavasti ihmetteli vaunujen kanssa kulkevaa äitiä, joka kuvasi tontuista varoittavaa kylttiä.

Okko heräili taas kesken lenkin ja aiemmasta oppineena minulla oli pullo ja Tuttelitetra mukana, ihan kaiken varalta (lauantaina koko perheen voimin lenkkeillessä sille oli käyttöä). Koska Okko vaikutti kuitenkin huutelevan vain tylsyyttään, menin taas minkä kintuistani pääsin, enkä alkanut syöttämään tien päällä. Tokihan luomuakin olisi ollut helposti saatavilla, mitä nyt rinnoistani irtoaa se vähä määrä, mutta rintojen esiinvetäminen kesken lenkin olisi ollut jo vähän liikaa. Heh. Kotiin päästyämme Okolla ei näyttänytkään olevan niin kovin kamala nälkä kun hänellä oli aikaa naureskella äitiä pitkin valuville hikinoroille. Pienen Tuttelihetken jälkeen otinkin Okon sitterissä kylppäriin ja kävin suihkussa - kaksistaan Okon kanssa ollessa kun ei voi pikkumiestä olkkariinkaan jättää suihkun ajaksi. Hyvinhän Okko viihtyi sielläkin, lattianrajasta kylppäriä tarkkaillen.

PS: Lähimetsässä voisi väreistä päätellen olla joku ydinlaskeuma tai jotain...

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Keskiviikko






Tänään meillä kävi vieraita - oikein samanhenkistä seuraa kun saimme äidin ja vauvan kyläilemään. Okko ja uusi kaveri eivät ihan vielä osanneet arvostaa toistensa seuraa ja Okko nukkuikin lähes koko vierailun ajan.

Vieraat toivat kauniita kukkia. Aikuiset nauttivat kahvia ja keksejä, pikkuväki sai maitoa. Vierailun jälkeen pestiin pyykkiä ja nukuttiin vähän lisää. Okon koirakin meinasi karata.

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Meillä nukutaan


Meillä on tullut taas uusi unirytmi, jonka soisi pysyvänkin. Nykyisin Okko menee nukkumaan noin klo 22-23. Ensimmäinen yösyöttö, pelkkää rintamaitoa, alkaa klo 03-04 ja yleensä Okko ei syö kovin hanakasti. Viiden aikaan Okko on jo enemmän nälissään ja saa pulloa, jonka jälkeen vaihdamme nopeasti vaipan ja nukumme kahdeksaan saakka. Mahtavaa! Isi tosin joutuu aina kärsimään hieman siinä viiden aikoihin, sillä Okko ei tietysti ymmärrä, että äiti lähti vaappumaan kohti keittiötä ja hakemaan sitä maitoa, vaan alkaa pitämään hieman enemmän ääntä ja herättää töihin menevän isinkin. Okkohan ei muuten itke öisin, vaan herään aina siihen ähinään ja tiedän, että nyt pitäisi antaa jotain ruokaa.

Tuo yöllisen rintaruokinnan pituus minua hieman mietityttää. Koska yösyötöt ovat edellytys rintamaidon erittymiselle, olen hieman huolissani, riittääkö tuo määrä yösyöttöä. Olen kyllä sitten aamuisin taas noustuamme antanut heti rintamaitoa ja päivisin tietysti imetän useaan otteeseen. Turha siitä tietysti on stressiä ottaa ja olen iloinen, että Okko on kuitenkin saanut rintaa edes tähän saakka - jo kahdeksan viikon ikään, kun alunperin koko maidontuotannon onnistuminen epäillytti. On sieltä niitä vasta-aineita tullut Okollekin jo edes jonkin verran ja tulee edelleen ja kasvaa sillä Tuttelillakin kunnon kansalaisia - niin lääkärikin totesi kun juttelimme asiasta jälkitarkastuksessa.

PS: Isi kuvasi Okkoa äidin sylissä. Okkoa alkoi naurattamaan kesken iltasyötön. Okko hymyilee usein rinta suussa ja onpa hän joskus hörähtänyt ääneenkin. Heh.

maanantai 21. kesäkuuta 2010

Rakas


Ihana lapsi! Ja minä saan olla hänen äitinsä.

Hymyä




Äiti harjoitteli taas kameran käyttöä. Okko poseerasi auliisti. Seuraavaksi voisi harjoitella rajauksia ja sommittelua kun ne näyttävät taas olevan mitä sattuu, mutta onneksi malli on aina täydellisen suloinen ja kuvauksellinen - oli kuvaajan taidot mitä vaan.

Uusi viikko


Normaali päiväjärjestys palasi kiireisen viikon jälkeen ja nyt vain nautimme vapaasta oleilusta. Viime viikolla oli ristiäisten ja valmisteluiden lisäksi muutakin ohjelmaa, mm. synnytyksen jälkitarkastus. Kaikki näytti olevan kunnossa ja sain lääkäriltä todistuksen Kelaa varten.

Onkohan kovin yleistä, että noita Kelaa varten tarvittavia todistuksia annetaan väärin perustein kun todistuksessa lukee ennen lääkärin allekirjoitusta vähän kuin pelotteena "Edellä olevan vakuutan kunniani ja omatuntoni kautta"? Heh, kuulostaa hassulta. Toinen lomake, jolle hieman hymähtelin oli virallinen nimilomake, jonka pappi laittoi eteenpäin väestörekisteriin. Siinä luki "avioliitossa syntynyt". Mitähän siinä muuten lukisi?

PS: Ehkei Okko ihan vielä leiki tuolla Puppyllä. Ainakin ilme on hieman sellainen, että äiti ja isi kiusasivat Okko parkaa pelleilemällä.

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Juhlapäivä





Okolla oli eilen suuri päivä kun hänet kastettiin ja hänestä tuli virallisesti Okko. Yhteensä Okko sai kolme nimeä. Äiti ja isi olivat odottaneet päivää, vaikka melkoista vipinääkin se toi edeltävään viikkoon; kaiken vauvanhoidon ohessa oli ihan työlästä hoitaa ristiäisiin liittyviä valmisteluita.

Itse kastaminen tapahtui samassa kirkossa, jossa menimme naimisiin - pappikin mainitsi puheessaan asiasta. Kastepuhe olikin henkilökohtainen samaan tyyliin kuin vihkipuheetkin on ja pappi oli todella lämminhenkinen. Okolla oli päällään äidin mummon yli 50 vuotta sitten tekemä kastemekko, jota äitikin on aikoinaan käyttänyt.

Kastetoimitus sujui hienosti kun ruokimme Okon kirkon penkissä juuri ennen tilaisuuden alkua. Olimme kysyneet etukäteen, kuinka pitkäksi aikaa kirkko on meille varattu ja koska siellä sai olla tunnin verran, ei meille tullut mitään paniikkia. Okko onneksi ilmoitti nälästään vähän ennen kuin aloitimme, joten pienen maitohetken jälkeen meillä oli tyytyväinen kastettava.

Kastetilaisuuden jälkeen siirryimme kotiin kahveille. Tarjolla oli voileipäkakkua, juustokakkua, tiikerikakkua ja macaron-leivoksia, sekä tietysti hyvää kahvia. Vieraita oli 13 kappaletta ja kiitos naapurista lainattujen tuolien, mahduimme ihan mukavasti syömään, juomaan ja seurustelemaan. Meistä tuntui, että koko juhla meni hienosti ja myös vieraat olivat tyytyväisiä - ainakin itse olimme hyvin tyytyväisiä.

PS: Kastemekko meinasi unohtua kirkolle lähtiessä.

PPS: Okko sai taas mielettömiä lahjoja. Yksi niistä oli tuo L-koon Puppy, johon yksi pienimmistä vieraista ihastui ikihyviksi ja pyysi kovasti samanlaista itselleen.

perjantai 18. kesäkuuta 2010

Sohvapostaus

Okon perheessä on riittänyt vipinää viime päivinä. Okolla on suuri päivä huomenna kun hän saa nimen ja juhliin valmistautuminen onkin ollut tällä viikolla ohjelmassa joka ilta. Tai on ollut kun pikku-ukko on sen sallinut. Eilen äiti oli Okossa kiinni koko päivän, tai ehkä enemmän niin, että Okko oli äidissä (rinnassa) kiinni... Palaan koneen ääreen juhlien jälkeen - laitan sitten kuvakokeilujani; kyttäsin Okkoa eilen hymyn toivossa ja sain kaapattua parit vienot leiskautukset. PS: En saa rivinvaihtoa toimimaan nyt tällä puhelimella. Outoa. PPS: Mies on tehnyt Macarone-leivoksia juhlia varten. Niistä tuli todella sieviä, mutta niihin ei kannata käyttää Pirkka-mantelijauhetta, sillä se ei ole valkoista. Lopputulos oli täydellinen toisella mantelijauheella tehtynä, vaikka hyvä siitä Pirkallakin tuli, mutta värit hieman kärsivät mantelijauheen värin takia.

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Leluviidakko





Okko seikkaili aamulla leluviidakossa. Hitusen suuri yöpukukaan ei hidastanut menoa kun Okko viuhtoi lelujen keskellä.

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Kylpyilta



Papershop



Tein tässä taannoin pienen tilauksen Papershopista. Siellä olisi ollut vaikka mitä houkuttelevaa, kuten ihania julisteita, mutta tyydyin tällä kertaa pelkkiin kortteihin ja papereihin. Noista korteista meinasin tehdä taulut Okolle, kaapista jo löytyviä Ikean kehyksiä hyödyntäen.

Kivoja kuoseja




Okko sai kasan uusia vaatteita. Kaapissa on kyllä vaatteita ennestäänkin, mutta näitä oli vaikea vastustaa. Okko onkin kasvanut jo ulos ihan niistä pienimmistä bodeista ja pöksyistä - näin pian!

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Juhlahumua


Eilen oli juhlapäivä kun kaveripariskuntamme meni naimisiin ja olimme koko perhe mukana juhlassa. Vihkiminen ja hääjuhla olivat onneksi vain puolen tunnin ajomatkan päässä kotoa, joten matkasta ei tarvinnut tehdä mitään numeroa. Hermoilimme hieman etukäteen Okon syöttämisasioissa - siis lähinnä siitä, onnistummeko pitämään Okon tyytyväisenä kirkon yli ja juhlapaikalle saakka.

Saavuimme kirkolle puoli tuntia etuajassa ja siinä vaiheessa homma alkoi menemään pieleen. Okko hermostui kun vauhti pysähtyi ja hän oli silti turvakaukalossa - hän viihtyy siinä hyvin kunhan vain liikutaan. Päätimme alkaa siirtymään kirkkoon, eikä tullut mieleenkään, että syöttäisimme häntä, vaikka siitä oli aiemmin ollut puhetta; Okko oli sentään syönyt todella hyvin kotoa lähtiessä. Kun kello alkoi menemään lähelle tasaa, alkoi Okkokin valpastumaan ja huutamaan. Olimme ottaneet asian huomioon istuutumalla kirkon takaosaan ja vähän ennen h-hetkeä lähdin kävelemään Okon kanssa kohti ovea. Koska ovi oli jo kiinni, en tohtinut enää mennä ulos, vaan ajattelin odottaa morsiamen isänsä kanssa ja mennä sitten kun morsian ja sulhanen ovat päässeet alttarille - halusin  sitä paitsi nähdä edes vilaukselta morsiamen ja sulhasen kirkossa. Isi juoksutti Okon kaukalon ja autonavaimet ja kun morsian ja sulhanen polvistuivat alttarille, livahtivat Okko ja äiti pihalle. Vihkiminen sujui sitten auton takapenkillä istuessa, Tuttelin siivittämänä. Harmitti kyllä kovasti, sillä vihkiminen oli kuitenkin se päivän kohokohta, mutta mitäs ei osattu syöttää Okkoa oikein - välillä nuo ruoka-ajat ovat ihan arvaamattomia, eikä mitään oletuksia kannata tehdä.

Juhlapaikka oli todella kaunis ja viimeisen päälle laitettu - mainittakoon myös, että morsian oli huikaisevan kaunis ja sulhanen komea. Koska juhlat olivat sulhasen kotitilan pihapiirissä, oli meillä mahdollista hoitaa Okkoa tilan päärakennuksessa. Pariin otteeseen kävimme talon puolella Okkoa hoitamassa ja kaikki meni todella mukavasti. Okko nukkui äidin sylissä lähes koko juhlan läpi ja ihmiset kävivät ihmettelemässä, kuinka rauhallinen vauva meillä on - rauhallisuuden tunne johtui siitä, että ryntäsimme ulos joka kerta kun pikku-ukko meinasi alkaa huutamaan; olisi ollut epäkohteliasta alkaa huudattamaan lasta juhlatilassa ja pilata siten muiden juhlatunnelma. Sulhasen ja morsiamen äidit olivat varsinaisia kanaemoja ja huolehtivat useaan otteeseen, että meillä on kaikki tarvittava ja että saamme puitteet Okon hoitamiselle. Se oli mukavaa.

Illan aikana tuli tehtyä sellainen huomio, että voimme alkaa imuroimaan Okon nukkuessa - pikkuinen ei nimittäin herännyt edes orkesterin soittoon tai siihen meteliin, mikä yli sadasta iloisesta ihmisestä lähtee. Katsoimme häätanssin, jonka jälkeen kiitimme hääparia ja poistuimme kotiin. Olimme kodin ulkopuolella kuitenkin seitsemän tuntia, joten hienostihan Okko jaksoi ensimmäiset juhlansa.

PS: Okolla oli oma paikkakortti pöydässä. Kun kävimme istumaan pöytään, juoksutti pitopalvelun täti Okolle oman lusikan. Heh. Varmaan kakkua varten.

perjantai 11. kesäkuuta 2010

Turhaa ennakointia

Äiti yrittää olla välillä Okkoa edellä näissä ruoka-asioissa, mutta ihan aina ei ennakointi mene putkeen. Eilen onnistuin pitämään Okkoa tyytyväisenä aina iltaan saakka, mutta jossain välissä Okon nälkä oli päässyt kasvamaan arvaamatta ja kun ruoka ei ollut heti saatavilla, ehti Okko saada kunnon raivarit. Siihen ei kyllä yleensä kauaa tarvitakaan, mutta onneksi raivo lakkaa samalla hetkellä kun rinta tai tuttipullo tulee suuhun.

Tänään ulkoa tullessamme ajattelin taas ennakoida ruokailun suhteen ja laitoin Tutteli-pullon lämpenemään sillä ajatuksella, että annan ensin luomua, sitten kaupan tavaraa. Okko nukkui sisälle tullessa, joten jätin hänet eteiseen nukkumaan. Nyt sisälle tulemisesta alkaa olla jo melkein kaksi tuntia ja Okko sen kun nukkuu - ja Tutteli on heitettävä pois. Ilmankos sitä kuluu niin paljon kun äiti kaataa sitä suoraan viemäriin.

Okolla on muuten edelleen tapana alkaa hötkeltämään syödessä. Sitä tapahtuu yleensä iltaisin ja silloinkin vasta kun vatsa alkaa jo olemaan täynnä. Okko vispaa jaloillaan ja käsillään sekä päästää vähän väliä rinnasta tai pullosta protestoidakseen ruokailun lomassa, jonka jälkeen taas imee raivokkaasti. Silloin yleensä auttaa kun Okon irrottaa hetkeksi ruokailusta ja pitää vaikka olalla. Iltaisin kyllä tuntuu usein, että ruokailu on välillä yhtä taistelua, mutta onneksi nuo hepulikohtaukset eivät väritä kuin pientä osaa ruokailuista.

Maitoa ja olutta


Kävimme Okon kanssa kaupassa vaunulenkin päälle. Okko nukkui nätisti koko kauppareissun ja äiti kasasi nopeasti koriin maitoa, ruokaa ja jo leivontatarvikkeitakin ristiäisiä ajatellen. Koriin meni myös neljä tölkkiä alkoholitonta olutta, sillä uskon ja toivon edelleen sen auttavan rintamaidon eritykseen. Kassalla huomasin, miten kanssa-asiakkaat silmäilivät ostoksiani; ajattelivat varmaan, että jo on kaljanhimo pienen lapsen äidillä. Heh. Olisi pitänyt kailottaa kovaan ääneen ja korostaen, että minäpä pakkaan tästä nämä minun alkoholittomat oluet, joita ostin, jotta lapseni saisi rintamaitoa.

Niin, suuri kaljatesti on suoritettu lähikaupan ansiosta; lähikauppamme on nimittäin todella hyvin varustettu myös alkoholittomien oluiden osalta. Kokeilin vaikka mitä saksalaisia, hollantilaisia ja suomalaisia oluita, joista voittajaksi tuli suomalainen Nikolai tumma lager. Maku on vähän kuin kotikaljalla ja vaikkei se erityisen hyvää ole, olen jo tottunut sen makuun. Parempaa se tumma olut on kuitenkin kuin vaalea.

torstai 10. kesäkuuta 2010

Mikä fiilis!


Ihan mahtava tunnelma, vaikka unta tuli viime yönä vähän ja väsyttää. Kävimme nimittäin Okon kanssa tunnin hikilenkillä ja heti tuli energinen olo. Päätimme olla rohkeita ja mennä katsomaan, missä kunnossa lempilenkkipolut ovat - ne kun ovat suurimmaksi osaksi hiekkaa ja viimeksi katsastaessa tiet oli juuri lanattu ja siten hyvin epätasaisessa kunnossa. Hyvältähän siellä näytti ja metsän keskellä oli mukava pinkoa minkä jaloistaan pääsi. Okko meinasi herätä reitin lakipäässä, mutta onneksi vaipui uudelleen uneen, sillä matkaa olisi ollut vielä rutkasti kotiin huutavan lapsen kanssa.

Olen muuten huomannut tässä lähipäivinä, ettei Okko oikein viihdy makkarissa tai työhuoneessa. Yritin taas tänään saada hänet sänkyyn nukkumaan ekoja päikkäreitä, jotta olisin itsekin voinut kallistaa pääni siihen viereen, mutta Okko heräsi heti kun olin saanut hänet sänkyyn. Olohuoneeseen takaisin siirryttyämme Okko nukkui taas sitteriinsä ja siirsin hänet sitterin kanssa työhuoneeseen. Taas sama juttu. Heh, vain olkkari tai vaunut näyttävät kelpaavan näin päiväsaikaan.

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Voi elämä ja vatsamakkara

Meillä on lauantaina vuorossa kaveripariskunnan häät ja olen odottanut tuota tapahtumaa kovasti. Tässä on kuitenkin ollut hieman muuta mielessä viime aikoina ja vaatteen hankkiminen jäi tähän viikkoon. Olisin kernaasti mennyt vaikka vanhoissa, mutta ne eivät ihan käy tähän raskauden jälkeiseen olemukseeni. En edes tunne itseäni niin isoksi, mutta vatsamakkara on kyllä hyvin näkyvä edelleen.

Ostin sitten hätäpäissäni ensimmäisen kohdalle sattuneen mustan kotelomekon. Sovituskopissa se näytti ihan hyvälle ja kun asusteet kuitenkin ovat hyvät ja meikkaan ja laitan hiukset, ajattelin sen menevän. No voihan se olla, mutta äsken mekkoa kokeillessani en voinut tuijottaa mitään muuta kuin keskivartaloa. Voi elämä mikä patukka ja pötsilö minä olen (kas, uusia sanoja). Dear reader, arvaat varmaan, että en laita tähän kuvaa höysteeksi. Heh.

Dear Martha


Muutama päivä sitten huomasin, että pyykkikoneemme haisee tunkkaiselle. Ystäväni Martta antoi minulle vinkin, miten saan pahan hajun pois pyykkikoneesta: Apteekin sitruunahapolla se onnistuu. Kävin hakemassa lähiapteekista pussillisen Oriolan sitruunahappoa. Satagrammainen pussi, josta riittää yhteen käsittelyyn, maksoi 1,90€ ja mukaan sain vielä ohjeet pesun tekemiseen - kyseessä on siis kovinkin yleinen metodi, josta ei kuitenkaan olla pahemmin kuiskittu ammattipiirien ja muiden salaseurojen ulkopuolella. Huomenna testaan tuon aineen mahdin. Ainakin odotukset ovat kovat.

Viiden kilon mies






Meidän Okko ei olekaan enää mikään hintelä pikkukaveri; Okko painaa jo 5100g ja on lähes 58cm pitkä. Okolla oli tänään ensimmäinen lääkärintarkastus sitten synnytyssairaalan ja lääkäri kehui Okkoa iloiseksi ja tyytyväiseksi pojaksi. Hurjaa oli tuo painonnousu sitten viime viikon, sillä painoa oli kertynyt peräti 510g yhdeksässä päivässä! Hyvin syöty, Okkoseni!

PS: Sain tarpeekseni noista kännykkäkuvista ja päätin tarttua taas järkkäriin. Opetellaan, opetellaan. Niin ja kuvissa Okko itse asiassa seurustelee ihan sopuisasti - vaikka ei aina siltä näytäkään.

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Kyypakkaus


Kyypakkaus muistui mieleen viime viikolla lenkillä ollessa kun asfaltin halki luikerteli kyyn poikanen. En ole koskaan aiemmin edes ostanut pakkausta, vaikka olemme törmänneet käärmeisiin marjametsässä useamman kerran kesässä. Nyt ostin tuon jo senkin vuoksi, ettemme voi tietää, kuinka Okko reagoisi esimerkiksi ampiaisen pistoon. Pakkaus on vain hankalassa muodossa vauvaa ajatellen; lääke on tablettina ja se pitää ensin murskata ja liuottaa nesteeseen, jotta sitä voi antaa vauvalle.

Päiväkävelyllä




Kävimme Okon kanssa päiväkävelyllä. Sää suosi ja meillä oli mukavaa; äiti nautti auringosta ja Okko päiväunista.

Matkan varrelle osui huonosti leikattua nurmea ja kaikkea muuta mielenkiintoista.

Kävelyn aluksi ja lopuksi suurta iloa aiheutti taas taloyhtiömme hissi, jonne vaunut mahtuvat ihan heittämällä! Samaa ei voi sanoa pyörävarastosta, jossa vaunuja tulisi säilyttää - sinne ei nimittäin mahdu enää edes nämä yhdet ainokaiset vaunut.

Viikon aloitusta


Aloin näin maanantain kunniaksi totettamaan uutta siivousmetodiani. Tultiin Okon kanssa työhuoneeseen; Okko sitterissä ja äiti paperipinojen kimpussa, taustalla äidin Spotify-lista (äiti ei koskaan keksi mitään uutta soitettavaa, vaan soittaa aina samaa listaa ja korkeintaan lisää sinne uusia). Okko tosin alkoi protestoimaan heti Kelan papereiden ja palkkakuittien mapituksen välissä ja vain syli tuntui auttavan, joten homma on vielä kesken.

Tänään herättiin taas joskus viiden jälkeen ja aamukahvilla oltiin puoli seitsemän aikoihin. No, ainakin Okolle on selvästikin muodostumassa unirytmiä, sillä aamut, yöt ja illat alkavat mennä jo melkeinpä samoilla aikatauluilla, mutta päiväsaika on vielä hieman vaihteleva.

Okon kanssa touhutessa on saanut tottua siihen, että aina ei voi tehdä sitä, mitä meinasi. Ja se on täysin ok, sillä menemme (pääsääntöisesti) lapsen ehdoilla. Nykyisin käy melkein poikkeuksetta niin, että pyykkiä ei ehdi ottaa koneesta heti kun se on valmista. Parisen päivää sitten aloin ihmettelemään kylppärissä olevaa tunkkaista hajua; ihan kuin tupakanhaju olisi tullut melko mietona. Epäilin ensin ilmanvaihtoa, kunnes haistoin pyykkikonetta. Haju tuli tosiaan sieltä. Voi ei! Olen ollut niin tyytyväinen kun kone on pysynyt niin raikkaana sen reilun kolme vuotta, mitä se on ollut meillä. Pesin siinä 90°C ohjelman kaksi kertaa jauhemaisella pesuaineella, mikä on koneen ohjeen mukaan keino huoltaa konetta, mutta haju ei lähtenyt. Voi itku! Pitää katsoa, mitä Martat antaa neuvoksi.

Tällä viikolla on pakko stressata vaatteista - omistani nimittäin. Kuten sanottua, vauvavatsa ei ole vielä hävinnyt kokonaan ja aloin jo epäilemään, että se on alkanut kasvamaan uudelleen (niillä lakuilla, jätskeillä ja suklailla ei ole mitään tekemistä asian kanssa). Olen kulkenut peikon näköisenä kuusi viikkoa ja nyt lauantaina minun pitäisi näyttää taas ihmiseltä kun osallistumme ystäväpariskunnan hääjuhlaan. Pääsen perjantaina kampaajalle, lisäksi minulta löytyy kauniit kengät, laukku ja käsikoru, joten kaikki muu on kunnossa, mutta joku tyylikäs vaate puuttuu. Tulin nyt siihen tulokseen, että haluaisinkin jonkun polvipituisen mekon - joku musta olisi kiva, mikäpä muukaan. Siinäpä haastetta kun en voi kovin kauaksi aikaa poistua kotoa, eikä minulla ole minkäänlaista motivaatiota lähteä kauppoihin kun en edes tiedä, minkä kokoinen olen. Niin ja mitä teen alusvaatteiden suhteen - juhlavaatteiden alla pitäisi olla kunnon alusvaatteet, ei mitään kamalia imetysliivejä.

Pienet on siis kotirouvan ongelmat loppujen lopuksi. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

PS: Okko täytti lauantaina kuusi viikkoa. Nyt menee jo nyrkkikin välillä suuhun ja kuolaaminen on alkanut pienimuotoisena. Lisäksi Okko osaa jo hymyillä meille takaisin - se on ollut ihan parasta! Iso poika!

perjantai 4. kesäkuuta 2010

Viikonloppu


Isi kuvasi eilen Okkoa. Kuvassa myös Okon uusi härpäke; sitterin lelukaari. Okko toivottaa hyvää viikonloppua!

torstai 3. kesäkuuta 2010

Leikkimatto


Okko ajatteli maastoutua vanhemmiltaan. Aika hyvinhän tuo onnistui.

Okon toimintakeskus on ollut tämän viikkoa käytössä ja Okko on jo alkanut tutkimaan sen ihmeellisyyksiä. Aika paljonhan tuossa on visuaalista ärsykettä - ainakin äidin silmissä jo vilisee, mutta pääasia onkin, että Okko viihtyy. Tuo oli hyvä ostos; hankimme sen naapurilta parilla kympillä kun uutena nuo näyttävät maksavan moninkertaisesti.

Siivousmetodi

Olen kehitellyt uutta metodia siivouksen avuksi - sen sijaan, että alkaisin vaan siivoamaan. Keksin metodin, jonka nimeksi voisi laittaa vaikka "Kasametodi" ja ajattelin hankkia tälle mullistavalle idealleni patenttia. Idean ydin on se, että otetaan sellainen kasa kerrallaan -asenne siivoukseen. Jos aika on niin kortilla, että yksinkertainen "tänään siivoan työhuoneen" tuntuu liian suurelta haasteelta, otetaan yksi pinkka kerrallaan.

Aloitimme ekasta pinkasta apusiivooja-Okon kanssa. Okko istui sitterissä ja äiti alkoi käymään pinkkaa läpi. Heti tuli ongelmia: pinkka sisälsi lukemattomia lehtiä ja eihän niitä voinut laittaa pois ennen kuin ne on luettu tai ilmaisjakelun ollessa kyseessä, käyty läpi muuten. Sanomattakin siis selvää, ettemme co-workerin kanssa päässeet kovin pitkälle, kunnes olikin jo ruoka- ja vaippatauon paikka. No seuraavalla kerralla sitten. Nytkin olisi ihan hyvä hetki kun tuo pikkuapuri nukkuu, mutta äidillä on menossa tuikitärkeä itsensäsivistämishetki; tokihan täytyy tietää, mitä muissa blogeissa tapahtuu.

Turkoosi oli tuossa muutama päivä sitten laittanut hyvän setin siivousohjeita blogiinsa. Kävin sieltä poimimassa parhaat ja kaipa niitä pitäisi sitten noudattaakin.

PS: Blogin co-editor Okko suostui äsken nukkumaan parin yrityksen jälkeen. Tyyppi on ollut nyt hieman läheisyydenkipeä ja ei jää sänkyyn näin päiväsaikaan, ellei siihen viereen jää päivystämään. Makoilin siinä vieressä, kunnes hän nukahti ja näytti toimivan tällä erää. Isi tekee aina niin, että hengittää raskaasti Okon vieressä ja esittää nukkuvaa, mutta itse en osaa; alkaa vain naurattamaan.

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Tuutulaulu


Lauloin eilen Okolle ensimmäistä kertaa unilaulua ihan nukuttamismielessä. Sanat vain olivat hakusessa ja näköjään muistin ne vähäisetkin osaset väärin. Hih. No Okko ei turhia valittanut asiasta, vaan nukahti lopulta kun äiti vähän heijasi ja lauloi lyhyttä pätkää iki-ihanan Tao-Taon tunnaria.

Missä purot solisee ja kauniit kukat kuiskailee,
ja kaikki on niin leppoisaa.
Missä salot sinertää ja nurmi on kauniin vihreää,
ja elämä on rauhaisaa.
Siellä Tao Tao, siellä Tao Tao, pieni panda karhu on.

Siellä Tao Tao, siellä Tao Tao, pieni pandakarhu on.
missä purot nopeat ja heinät kullanhohtavat
ne tuulen tahtiin liikkuvat.
Missä puut on mahtavat ja pensaat, kukat kirjavat
niin rauhassa ne kasvavat.
Siellä Tao Tao, siellä Tao Tao, pieni pandakarhu on.
Pieni pandakarhu on, pieni pandakarhu on.

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Neuvolassa


Voi että sentään kun meillä on ruvettu kasvamaan! Tässä ei ollakaan enää minkään pikkuvauvan vanhempia, vaan ihan ison pojan! Meillä oli eilen neuvola, virallisesti nimeltään 1kk -neuvola, tosin Okkohan on jo reilut viisi viikkoa vanha. Vaaka kertoi, että Okko painaa kilon enemmän kuin syntyessään! Myös pituutta on kertynyt jo useampi sentti. Lisäksi neuvolan täti taas kehui Okkoa ja hänen ihonsa sai erityiskiitosta.

Eilinen neuvolareissu oli vähän erilainen kuin aiemmin. Olimme nimittäin ensimmäistä kertaa Okon kanssa kahdestaan reissussa ja äitiä vähän jännitti, miten se sujuu. Neuvolahan sijaitsee lähellä, mutta kun näihin meidän ruokailuihin ei ole päiväsaikaan vielä muodostunut rytmiä, tai rytmi on lähinnä, että syödään vähän joka välissä, oli jännää lähteä liikkeelle. Okko nukahti vaunuihin ja torkkui punnitukseen saakka, mutta vaatteita puettaessa hän hieman jo hermostui ja piti meteliä siihen saakka, kunnes käynti oli hoidettu.

Äiti suoritti ensimmäisen julkisen imetyksensä neuvolan tiloissa, jotta päästiin kotimatkalle ilman harmistusta. Sinänsähän siinä ei ollut mitään ihmeellistä, sillä neuvolassa on varattu asialle oma sohvansa syrjäisessä nurkkauksessa ja uskon kyllä, että asia onnistuu myös muuallakin, kunhan saa hieman omaa rauhaa. Tuossa kodin ulkopuolella imettämisessä minua epäillyttää lähinnä vain se, että Okko tykkää jäädä nautiskelemaan ja että yleensä tarvitaan tuota lisämaitoa sen päälle, mutta onnistuuhan sekin asia kun menee erityiseen lastenhoitohuoneeseen, jos on vaikka kaupungilla liikkeellä. Sillä kertaa pelkkä rintamaito riitti ja lopetin imetyksenkin kyselemättä jo noin vartin jälkeen. Okko nukkui tyytyväisenä vaunuihin, joten kävimme vielä lenkillä neuvolan päälle.

PS: Pikkuruiseltahan tuo meidän lapsonen taas tuossa eilen otetussa kuvassa näyttää. Johtuisikohan isin suurista käsistä. Hih.