sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Lenkkeilyä, huolestumisia ja pakollinen paasto

Tänään onkin ollut oiva lenkkeilysää, vaikka jotain märkääkin ehti satamaan hetken aikaa. Olen pystynyt käymään ihan normaalipituisilla kävelylenkeillä, mutta vauhti on tietysti hiljentynyt aikamoisesti; välillä tunnin lenkkiin menee 1,5h, mutta tuleepahan pitempi happihyppely. Tänään tuli tehtyä taas se normilenkki, eikä vatsaakaan kiristänyt niin paljon kuin yleensä, joten vauhtikin oli parempi. Mietin kyllä siellä kauimmalla metsäosuudella, etten sitten äitiyslomalla lähde sinne saakka yksinäni, vaan liikun enemmän kodin lähistöllä. Niin ja pidän puhelimen mukana. Nytkin meinasi välillä alkaa väsyttämään, mutta eihän siinä mitään kun ei ole kiire minnekään. Niin ja mies oli mukana turvana.

Illalla alkaa sitten 12h paasto. Valitettavasti. Viimeksi neuvolassa käydessä nimittäin tuli esille yllättävä ja hyvin ikävä asia; pissassa oli sokeria ja joudun siksi sokerirasituskokeeseen. Minulla ei ole paino noussut yhtään liikaa raskauden aikana, enkä ole myöskään herkutellut sen enempää, eikä meidän kummankaan suvuissa ole diabetesta. Neuvolan täti sanoi, että joskus voi käydä niin, että juuri ennen näytteenantoa juotu tuoremehu pääsee suoraan läpi ja aiheuttaa tällaisen hälytyksen. Minä tietysti olin tehnyt juuri sen virheen, että join suuren lasillisen appelsiinimehua ennen neuvolaa. Meillä ei edes juoda tuoremehuja juuri koskaan ja juuri silloin sitä sattui olemaan jääkaapissa. Huoh. Niin ja toinen vaihtoehto on tietenkin se, että ongelma ei kuitenkaan tullut mehusta, vaan ihan siitä sairaudesta ja se olisikin sitten vakavampi juttu. En panikoi kuitenkaan vielä, enkä panikoinut neuvolassa käydessä kun tuo asia tuli ilmi. Huomenna menen heti aamusta kokeisiin ja tiistaina pitäisi tulosten olla jo neuvolassa. Toivotaan parasta.

Ennen viikonloppua olin hieman huolissani Okon liikkumisesta, sillä en mielestäni tuntenut tarpeeksi liikkeitä. Perjantaina menin jopa makaamaan työpaikan lepohuoneeseen ihan vain sen takia, että voin rauhoittua kuulostelemaan vauvan liikkeitä ja että Okko saa kunnolla tilaa liikkua (minulla on teoria, ettei hän mahdu kunnolla liikkumaan kun istun - en tiedä, pitääkö se paikkaansa). Työpäivän aikana kun ei välttämättä huomaa kaikkea ja minusta tuntuu, että Okko ei myöskään tykkää kun äiti on töissä - hän on paljon vilkkaampi kun olemme kotona ja rauhassa. Töissä nyt stressitasokin nousee aina väkisellä, mistä Okko ei selvästikän tykkää. Okko alkoikin liikkumaan heti kun päästiin lepohuoneen sohvalle makaamaan ja nyt viikonlopun aikana hän on ollut oikein iloisenoloinen pikkuinen. Varsinkin valohoidosta hän tykkää; isi näyttää otsalampulla valoa vatsaa vasten ja Okko alkaa heti liikkumaan. Hyvä Okko, äitikin on iloinen! Mutta tällaista tämä on - välillä huolestuttaa, mutta useimmiten koetaan suuria ilon hetkiä.



lauantai 27. helmikuuta 2010

Lauantain viettoa

Tänään on ollut mukava ja vaiherikas päivä. Meillä kävi odotettuja ruokavieraita, joille tarjoiltiin kolmiosainen italialainen ateria. Oman lisänsä ruokailuun toi dramaattinen käänne: kesken ruokailun soi ovikello ja naapuri tuli kiireisesti hakemaan miestäni jonnekin. Samalla pihaan alkoi virtamaan pelastuslaitoksen ajoneuvoja ja kävi ilmi, että mieheni oli mennyt taloyhtiön sähkökaapille säätämään yleistä ilmanvaihtoa pois päältä. Yläkerrassa oli tulipalo, joka onneksi ei ollut ehtinyt leviämään vielä minnekään, mutta kaikki katastrofin ainekset olivat koossa - varsinkin kun paloauto ei mahtunut pihaan kaiken lumen takia. Huh.

Vieraat toivat ihanan tulpaanikimpun, jonka värit oli mietitty juuri minua varten. Valkoiset kukat ovat lemppareitani ja hääkimppunikin viime kesänä oli kokonaan valkoinen. Ihanaa, varsinkin kun olin harmitellut aiemmin päivällä, etten tullut ostaneeksi tulppaaneita kauppareissulla... Niin ja tämä järkkärikuva on itse otettu. Ei se järin hieno ole, mutta jospa se taito siitä pikkuhiljaa karttuisi.


perjantai 26. helmikuuta 2010

Outoja inhotuksia

Raskauden aikana on saanut tottua kaikenlaisiin erikoisuuksiin oman tilansa suhteen, vaikka helpollahan tässä ollaan loppujen lopuksi päästy. Alkuaikoina kärsin kyllä lähes jatkuvasta pienestä kuvotuksen tunteesta, mutta se oli vielä ihan siedettävää. Lisäksi koko raskauden ajan on esiintynyt heikotuksen tunnetta, joka tulee helposti esille tilanteessa kuin tilanteessa, mutta pyörtymään saakka en onneksi ole ehtinyt.

Viime aikoina minulla on ollut hieman hassuja inhotuksia; minua vaivaa välillä ajatus suklaisesta lumesta ja kuravedestä. Tuo suklainen lumi tuli jostain unesta, jossa söin sellaista ja aamulla heräsin ällöttävään oloon, joka jatkui koko päivän. Maku oli vähän kuin työpaikan kahviautomaatin kaakaolla ja sitä ei tehnytkään sen jälkeen mieli. Kuravesi taasen tuli ilmeisesti mieleen vain lämmenneestä vesipullosta; juon työpäivän aikana vettä pullosta ja se oli ilmeisesti ehtinyt seisahtaa hetken pöydällä. Heh, kaikkeen saa tottua...

Shoppailemassa

Tänään kävimme töitten jälkeen Stockmannilla ostamassa tarvikkeita huomisia ruokavieraita varten. Ruokatarvikkeiden lisäksi hankimme Iittalan Essence-sarjan jälkiruokamaljoja, jotka itse asiassa taitavat kulkea coctailmaljan nimellä. Nuo maljat ovat olleet ostoslistalla muutenkin ja huomisten vieraiden tulo ja viikonloppuna vanhaksi menevät Stockan etukupongit saivat meidät ostamaan ne juuri nyt. Niin ja lisää Weledaakin tuli ostettua, vaikka entiset eivät onneksi ole vielä lopussa ja saipa Okko pari pikkuruista vaatettakin, vaikka niitä nimenomaan ei pitänyt ostaa.

Isi otti laseista kuvankin. Lupaus omien kunnollisten kuvien laittamisesta tänne on muistissa - lupaan laittaa niitä ihan pian. Tähän mennessä olen kunnostautunut vain noiden kännykkäkuvien kanssa ja niitähän nämä blogin kuvat lähinnä ovatkin.

torstai 25. helmikuuta 2010

Juhlapäivän kahvit

Tänään joimme oikein pullakahvit Okon lasketun ajan lähenemisen kunniaksi. Pullana oli ehtaa paistovalmista Dallas-pullaa. Isi päätti avustaa äitiä kuvan kanssa.

Kaksi kuukautta laskettuun aikaan

Ihan lähellä ollaan jo! Tänään pikkuisen arvioituun tuloaikaan on enää kaksi kuukautta - äkkiä se aika kuluu. Äiti yritti ottaa juhlavaa kuvaa sen kunniaksi, mutta nuo valokuvauksen taidot eivät ole vielä oikein kehittyneet ja järkkärin säädöt eivät ole hallussa. Kaiken lisäksi kännykälläkin tuli tosi tylsä kuva, vaikka siinä onkin hyvä kamera - ei se vaan riitä, jos valaistusolosuhteet ovat huonot. Huoh, kehittymistä siis on vielä paljon edessä. Meidän perheessä se onkin kyllä isi, joka hoitelee nuo kamerahommat hyvin suvereenisti, mutta äitikin voisi jo vihdoin havahtua pois automaattiasetusten maailmasta.

Okon juhlapäivän kunniaksi laitan esille Wacomin piirtopöydällä tehdyn kokeilun. Se onkin muuten mainio laite. Rypäleet ja muut pyöreät tuntuvat olevan aina suosiossa piirrettäessä. Mikähän siinäkin on. En piirtele nykyään juuri yhtään kun taas ennen se oli ihan ykkösjuttu. Into piirtämiseen karisi opiskelujen myötä, jolloin siitä tuli tavallaan työtä. Nykyään siihen taas on hirveä kynnys kun säännöllinen piirtäminen on jäänyt.

tiistai 23. helmikuuta 2010

12 työpäivää jäljellä

Tänään alkoi tuntumaan töissä, että voisin lähteä lomalle samantien. Olen alkanut jo niin sanotusti ajamaan koneita alas ja teen enää vanhoja asioita loppuun - uusia en ota enää ollenkaan, vaan ohjaan ne seuraajalleni. Tiimini taitaa kuitenkin ajatella, että ottavat minusta kaiken irti ennen kuin lähden talvi- ja äitiyslomalle. No onneksi työpäiviä on enää 12 jäljellä, joten ne nyt varmaan jaksaa, vaikka kuinka väsyttäisi. Ajatus ei kyllä enää juokse samaan malliin ja tuskastun itse aika ajoin omaan hajamielisyyteeni.

Tänään oli työpäivän jälkeen ohjelmassa kauppareissu ja emme taaskaan pystyneet ohittamaan Brion hyllyä pysähtymättä. Okko saikin tänään ensimmäiset lelunsa - äiti ja isi ovat vähän hassuja kun nyt jo leluja ostavat, hih. Niin ja sai Okko yhdet pöksytkin samalla kun ostimme lahjan helmikuun alussa syntyneelle työkaverin poikavauvalle. Ajatuksena oli toistaiseksi vältellä vauvanvaatehyllyjä kun Okolle löytyy niitä pienikokoisimpia vaatteita jo riittävästi, mutta emme voineet vastustaa kiusausta.

sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Siivoamisen vaikeudesta

Taisin perjantaina mainita, että siivoan viikonlopun aikana. Hieman on tuo lupaus päässyt unohtumaan, joten kaipa sitä täytyy ryhtyä tuumasta toimeen näin sunnuntaina. Eihän se tietysti ole kovin tyylikästä sunnuntaisin siivota, mutta itse olen sitä mieltä, että työssäkäyvien ihmisten siivousaikataulut saattavat olla usein vähän erikoiset, enkä nyt mitään mattoja meinannut ulos viedä kuitenkaan.

Siivoamisessa on se hauska puoli, että itseään pystyy huijaamaan laittamalla tiski- ja pyykinpesukoneet päälle - nehän tekevät kerralla puhdasta suuresta määrästä astioita ja pyykkiä ja itsellekin tulee heti parempi mieli. Näin keväämmällä esiin tulee kuitenkin niin paljon asioita, joita ei keskellä talvea huomannut; esimerkiksi, että kuka on käynyt tahrimassa kaikki keittiönovet sormenjälkiin ja ties mihin muuhun. Huoh, ei auta muu kuin ottaa siivousvälineet esille.



Hankintoja, osa II

Hankintoja tulokasta ajatellen on tehty pitkin matkaa, kuten tuolla aiemmin jo mainitsinkin. Varsinkin näitä pieniä hankintoja on tullut tehtyä jo syksyllä kun masu ei ollut vielä edes kunnolla pyöristynyt.

Okko sai Habitaresta tossut, jotka itse asiassa ovat jo hieman isommalle lapselle, ei vauvalle. Design Forumin joulumyyjäisistä taasen mukaan lähtivät nämä huisin hienot lapaset. Myyrä-kirjat ovat kirjamessuilta ja tuo sorminukke on itse asiassa äidin valmistujaislahja muutaman vuoden takaa. Vauva-lehdessä oli muuten arvostelu tuosta Myyrän kevätleikit -kirjasta ja siinä sanottiin, että sen kuvitus saattaa olla hieman pelottava ihan pienimmille johtuen terävähampaisesta ketusta. Hui, pitää heti alkaa miettimään kirjasensuuria pikkuisen kohdalla. Hih.

 


31 viikkoa täynnä

Tänään on laskettuun aikaan enää 9 viikkoa. Huisia, kuinka nopeasti aika menee! Olemme molemmat täpinöissämme ja odotamme tulokasta kovasti. Melkein kaikki on jo valmiina, mitä nyt pitää pestä kaikki vaatteet, ostaa hoitovälineitä ja järjestellä tavarat lopullisille paikoilleen. Niin ja yhdistettyyn Okon- ja työhuoneeseen pitää tehdä hieman muutoksia, mutta koska Okko tulee ensin meidän makkariin, ei olisi niin vaarallista, vaikka huoneen tekeminen jäisi siihen kun pikkuinen on jo maailmassa.

Olen tässä pikkuhiljaa miettinyt, mitä Okon huoneeseen laittaisi. Huone on itsessään tosi pieni ja vähän hankalan mallinen ja kun Okon sänky muuttaa huoneeseen, täytyy kirjahylly siirtää pois. Meillä on tällä hetkellä kirjahyllynä Ikean Expedit vaakatasossa pyörillä ja se toimii samalla laskutasona. Kun joudumme siirtämään kirjat makkariin, haluan ehdottomasti saada kirjat umpinaiseen hyllyyn, sillä avohylly on levottoman näköinen ja kerää pölyä. Kaveri oli tilannut helsinkiläiseltä Mooblelta mittatilauskirjahyllyn, joka miellytti silmää kovasti ja jonka mittoja pystyy säätämään sentin välein! Tuossa Ikean hyllyssähän on sekin hassu puoli, että se on tarpeettoman syvä ja laskujen mukaan meille riittäisi vain 34 cm syvä hylly. Muutama taide- ja keittokirjoista ylittää tuon, mutta kun suurin osa on reilusti alle, olisi tuo koko aika optimaalinen. Tuosta Mooblen hyllystä ottaisimme kolmiovisen mallin kokonaan valkoisena. Nyt täytyy vain miettiä, missä vaiheessa raaskii investoida. Sivulla on myös tarjouslaskin ja sen mukaan kaapin hinnaksi tulisi noin 700 €, mikä ei kyllä käsityönä tehdystä mittatilauskalusteesta ole paha, mutta tokihan tuollainen summa aina kirpaisee maksaessa, oli kohde mikä tahansa.

Okolle muuten löytyy jo joitakin pienempiä yksityiskohtia huoneeseen. Tämä auto hankittiin häämatkalta Sisiliasta elokuussa. Silloin emme vielä tienneet, että pikkuinen on jo matkassa mukana, mutta kieltämättä merkit olivat jo ilmassa - nuori rouva kun mieluili häämatkallaan hotellille nukkumaan joka ilta jo heti illallisen jälkeen.



lauantai 20. helmikuuta 2010

Vauvalle laulamisen jalo taito

Useissa raskausajan oppaissa on mainittu, että vauvalle on hyvä puhella ja laulella jo raskausaikana. Sitä on kyllä tullut harrastettuakin, mutta mitähän Okko tuumailee silloin kun äiti laulaa U2:n mukana - tuo Bonon ääni kun menee pikkaisen enemmän falsetissa kuin äidin. Niin ja kun äiti puhuu töissä englantia, oppiiko Okko sitä samalla? Hih.

Äidin levyhyllystä muuten löytyy mm. tämä klassiko, U2:n October, joka tuo elävästi mieleen oman abi-kevään kahdentoista vuoden takaa. Levyhän on paljon vanhempi, mutta hankin sen vasta silloin Anttilan alelaarista ja tykästyin heti. Levyllä tulee esille sellainen nuoruuden palo, joka U2:lla on vuosien saatossa hieman karissut kaiken maailmanparantamisen ohessa. And check out the hairstyles!

Pikku-Okon vaatteet

Niinhän siinä kävi, että äidin ja isin ei tarvitse lähteä toistaiseksi ostamaan pikkuiselle vaatteita; mummi nimittäin lähetti valtavan laatikollisen vähänkäytettyjä pikkuruisia kamppeita ja äitiyspakkauskin on vielä tulematta. Lisäksi meillä oli jo ennestään itse ostamiamme ja saatuja bodeja & pöksyjä - niissä tosin on enemmän variaatiota kokonumeroissa. Kylläpä sieltä tuli sievää tavaraa - osa tosin oli tytölle. Mummi yrittikin udella kovasti, olivatko mekot sopivia, hih. Suurin osa vaatteista oli onneksi neutraaleja, jotka sopivat sekä pojalle, että tytölle, joten kovin monia emme joudu palauttamaan. Niin ja eihän palautusta voi muutenkaan tehdä ennen kuin Okko on syntynyt - muutenhan pilaisimme yllätyksen.

perjantai 19. helmikuuta 2010

Kiitos Kela

Posti kolahti juuri luukusta (meille se tulee aina melko myöhään) ja sieltä tupsahti päätökset sekä vanhempainpäivärahasta, että äitiyspakkauksesta. Kiitos Kela, nyt voin huokaista! Ei sillä, ettenkö olisi uskonut niiden tulevan jossain vaiheessa, mutta kun koskaan ei tiedä, josko hakemukset olisivat vaikka hukkuneet matkalla tai jotain epämääräistä. Hassua muuten tuossa vanhempainpäivärahassa on se, miten se summa vaihtelee äitiysloman aikana; paperissa on annettu viisi eri ajanjaksoa maksuille ja kolme eri summaa. Hassua.

Oi ihana viikonloppu

Ihanaa kun viikonloppu koitti taas! Viikonlopun aikana ajattelin vihdoin päivitellä blogia ja suunnitella hieman sisustusjuttuja. Niin ja siivota - se näyttäisi taas tulevan tarpeeseen, heh.

Tässä muutama kuvakokeilu kotoa. Vielä en tarttunut järkkäriin, vaan kuvasin kännykällä kun olen niin tottunut siihen ja siitä on niin helppo siirtää kuvat koneelle. Kyllä sen oikean kamerankin aika vielä tulee.


maanantai 15. helmikuuta 2010

Voihan väsymys

Taitaa tosiaan olla se energinen keskiraskaus mennyttä aikaa ja energiatason laskeminen kohti laskettua aikaa on alkanut. Ehkäpä tilanne korjaantuu kun jään äitiyslomalle - se tapahtuu onneksi pian. Minulla on tietysti suuria suunnitelmia kodin suhteen: kierrätystä ja järjestelyä nyt ensisijaisesti, mutta ehkä myös jotain pienimuotoista sisustamista ja ainakin näpräilyä. Neuvolan opaskin sanoi osuvasti tälle viikolle: "Oletkohan sinä yksi niistä, joihin äkkiä iskee aikapula?". Hih, no jos en jaksa nyt, jaksan ehkä seuraavana päivänä.

Pikkuinen sen sijaan on ollut hyvin aktiivinen; koko vatsa heiluu kun hän suorittaa jumppaliikkeitänsä lähes mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Sitä on hauska seurata ja koputella pikkuiselle takaisin. Olen myös hyräillyt pikkuiselle tuutulaulua ja sitä on kuunneltu Ipanapan Iltalaulut -levyltä. Suurin suosikki tuolta levyltä on "Pikku ihminen", mutta laulan vauvalle "Hyvää yötä nallea", sillä se soveltuu ehkä enemmän itse laulettavaksi. Äidin ääni ei ole kummoinen, mutta se tuskin on ongelma tässä asiassa.

perjantai 12. helmikuuta 2010

Weledan öljy on loistava tuote, mutta...

Kävin eilen taas Stockmannin kulmille sattuessa ostamassa uuden erän Weledan raskausajan hoitoöljyä. Tuon öljyn ideanahan on suojata ihoa venymisen tuomalta rasitukselta ja omalla kohdallani se on toiminut loistavasti, ainakin vielä tänne viikolle 30 saakka. Olen hyvin ahkera öljyäjä ja ainetta kuluukin mittavat määrät:) Yllätys oli melkoinen kun menin hyllylle: hinta oli noussut 21 euroon! Vielä jokunen viikko sitten sitä myytiin alle 15 euron hintaan, joten hinnannousu on aivan mahdoton! En nyt ala tuotetta kuitenkaan boikotoimaan, mutta mietinpähän vain, mistä moinen korotus johtuu kun tuote on täysin sama kuin ennenkin.

Edit: Huomasin tuossa tekstin lisäämisen jälkeen, että suomalainen nettikauppa Ecodeal myy tuotetta hintaan 13,90€. Heillä vain ei näyttänyt olevan sitä varastossa - harmi. Pitää käydä katsomassa uudelleen jossain välissä, sillä siellä oli paljon muitakin kiinnostavia tuotteita myynnissä.

lauantai 6. helmikuuta 2010

Lauantaita

Viikonloput on nykyisin pyhitetty ihan vain levolle ja kaikelle rauhalliselle puuhastelulle; mitään erityistä toimintaa ei kaipaa näin raskaana ollessa. Tänään kävimme katsomassa vielä yhtä suurta investointia, jota pikkuisen tuleminen on vauhdittanut: autoa. Pahasti näyttää siltä, että jo ensi viikolla laitamme sen tilaukseen ja parempi laittaakin, sillä niissä on monen kuukauden toimitusajat. Olen sanonut koko ajan, että pikkuinen ei kaipaa kuin hellää huolenpitoa ja rakkautta, mutta käytännössä on tietysti myös hyvä, että välineistö on kunnossa ja kun tuo meidän nykyinen automme alkaa olla jo aika vanha, eikä siinä ole takaoviakaan, olisi nyt hyvä aika päivittää.

Autokauppareissulla halusin myös poiketa Bauhausissa katsomassa vedinvalikoimaa, sillä haluaisin vaihtaa kaappien vetimet hieman kulmikkaammiksi. Tällä hetkellä meillä on hyvin perusmalliset vetimet, joissa ei sinänsä ole mitään vikaa - onhan kotimmekin vasta kolme vuotta vanha, mutta ne ovat tylsät. Ikeallahan olisi ollut juuri sopivat vetimet, mutta niiden koko poikkesi standardista (!) ja tuolla Bauhausissa hinta oli jo niin suolainen, että en raaskinut alkaa investoimaan. Ikealla se hitusen liian pieni koko oli vain vajaat 4€/2 kpl, mutta Bauhausissa juuri sopiva koko maksoi reilut 9€/kpl. Pitikin sattua.

Edit: Olen nyt tutkinut vedinvalikoimaa hieman lisää ja ei se Ikean malli tainnut kuitenkaan olla mikään epästandardi - siihen ei vaan ole tehty sitä meillä olevaa suurempaa kokoa. Sopivankokoisten -ja hintaisten vetimien metsästys jatkuu.

keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Hankintoja

Olemme pikkuhiljaa tehneet suurimpia hankintoja vauvaa varten. Ensimmäinen hankintamme oli syöttötuoli, vaikka sitä ei tulla tarvitsemaan vielä aikoihin. Suurin yksittäinen hankinta olivat vaunut, joihin halusimme panostaa ja lisäksi täytyi tietysti hankkia turvakaukalo autoa varten, jossa oli tärkeintä panostaa turvallisuuteen, mutta tietysti ulkonäkökin haluttiin ottaa huomioon edes värin valinnassa.

tiistai 2. helmikuuta 2010

Meidän pikkuinen

Tämän blogin tarkoituksena on seurata meidän pikkuisen elämää ja kirjoittaa muutenkin meidän perheen elämänmenosta. Odotamme ensimmäistä lastamme ja meillä on menossa raskausviikko 29.

Emme mainosta blogia vielä kenellekään, sillä päätimme pitää vauvan sukupuolen (ja nimen!) vielä salassa, mutta myöhemmin ajatuksena on jakaa tätä kautta meidän kuulumisiamme myös kaukana asuville sukulaisille. Saa nähdä, minkälaiseksi tämä blogi muodostuu - alkuunhan tämä on vielä harjoittelua ja se näkyy myös pienenä haparointina. Mutta kyllä se siitä löytää muotonsa.