keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Oi Okkoseni

Vauva-lehden odottajan kirje saapui taas sähköpostiin. Viikon 37 kohdalla lukee, että vauva liikkuu nyt vähemmän mutta potkii niin voimakkaasti, että saattaa pudottaa vatsan päälle asetetun kirjan. Hih. Meidän Okko on tässä viime päivinä erikoistunut edelleen mylläämiseen ja hän on kääntänyt kylkeä harva se päivä. Kylki kuin kylki, kunhan ei päätä nosta sieltä alhaalta enää, vaikka se varmaan olisikin aika harvinaista.



PS: Eilen kun hain H&M:n pakettini R-kioskilta, alkoi kioskintäti kauppaamaan minulle jotain puolentoista kilon irtokarkkitarjousta. Tuumasin vain, että ei kiitos, sellainen määrä ei tee hyvää vauvalle. Myyjä sitten jatkoi, että sinulle itsellesi tietysti, lapsethan syövät liikaa namia, jos sitä antaa. Tuumasin sitten, että meidän vauva on vielä masussa. Myyjä kiljahti innostuneesti, että hän ei huomannut ollenkaan. Heh, päivän paras.

Esimakua tulevasta, kai

Viime yö oli vähän huono. Heräsin joskus kolmen aikaan kamalaan vatsakipuun, joka oli sellaista ihan tavallista vatsakipua, ei aaltoilevaa. Mietin, olisiko se voinut johtua Obsidanista, jonka otin illalla, sillä  joskus siitäkin tulee vatsa kipeäksi. Valvoin varmaan tunnin siinä ennen kuin kipu sitten muuttui aaltomaiseksi.

Aaltomainen kipu tuli hyvin tiheään ja kesti vain vähän aikaa kerrallaan. Oliko tämä nyt sitten ensimmäinen kokemus kunnon supistusten kanssa - en osaa sanoa. Parisen tuntia olin kuitenkin hereillä kipujen kanssa. Tänä aamuna vatsa on jotenkin vähän arka edelleen, mutta ei kipeä kuitenkaan - ihan tuntuu kuin olisi lieviä PMS-oireita.

Noihin kipuihin saanee tottua nyt tästä lähtien sitten ihan säännöllisesti, eikä siinä mitään, jos tuo nyt oli sitä mitä luulen - sehän vain valmistaa tulevaan. Vaikka myönnän kyllä, että sattui tosi kovasti - turha kaunistella sitä asiaa. Mietin jopa synnytyksessä käytettäviä kivunlievitysmenetelmiä siinä puhistessa, heh.

tiistai 30. maaliskuuta 2010

Kaikkea kivaa kevään muotiväreissä




H&M:n tilaukseni saapui tänään. Tilasin pari mammapaitaa kun nuo pienemmät koot ovat jo aika tiukkia. Paitojen lisäksi tilasin myös mammauimapuvun (tiedän, melkoisen myöhään, heh) ja kangaskoreja. Ja kaikki nämä kevään heleissä väreissä. Nuo kangaskorit sopivat hyvin aiemmin ostamani Marimekon korin seuraksi.

Uikkaria pitääkin lähteä testaamaan heti huomenna. Jipii! En ole päässyt uimahalliin aikoihin juuri uimapukuongelman vuoksi. Kas kummaa kun en älynnyt tilata tuota aiemmin - olin nimittäin etsinyt sopivaa uikkaria jo jonkin aikaa, vaikka ihmeen pitkään se minun perus-Speedokin kyllä riitti.

Pääsiäiskortteja


Askartelin eilen muutaman pääsiäiskortin, joista vain kahdessa oli edes jonkinlaista pääsiäisen symboliikkaa mukana. No ei kai se niin nuukaa ole, vaikka saajat saattavat tietysti vähän ihmetellä.

Koominen lääkärikäynti

Nyt siellä neuvolassa sitten käydäänkin harva se viikko. Tänään neuvolan puolella oli ohjelmassa vain ne peruskokeet ja kohdun mittaaminen. Tällä kertaa onnistuin sokerikokeessakin; ruisleipä ja tee aamupalana olivat sopivia, eikä mikään päässyt läpi näytteeseen.

Kohtua terkkari halusi mitata, koska sai viimeksi niin suuren tuloksen mittaukselleen - muuten tänään ei olisi mitattu kun lääkärin tekemä mittaus oli vuorossa heti neuvolan jälkeen. Ison luvun hän sai edelleen, mutta kävi ilmi, että hän oli viimeksi merkannut sentit väärin kasvukäyrälle. Terkkarilla olivat nimittäin menneet viikot ja sentit sekaisin, heh. Yläkäyrälle kuitenkin jäätiin edelleen - vatsa oli tosin taaskin ihan kova pallo mittauksen aikana. Niin tai näin, tärkeintä on, että Okko kasvaa ja voi hyvin. Tulkoon ylä- tai keskikäyrän vauva. Kummallisestihan nuo luvut ovat pomppineet käyrien välillä.

Itse lääkärikäynti oli taas koominen. Melkoisen tehokas ajankäyttäjä tuo neuvolalääkäri; hän suoritti kaikki tutkimukset viidessä minuutissa. Viiteen minuuttiin kuului kuitenkin voinnin kysely, kurkkuun katsominen (pyysin kun se on kipeytynyt usein viime aikoina), voidereseptin uusiminen, kohdun mittaus, vauvan sydänäänten kuuntelu ja se inhottava sisätutkimusosuus, joka sattui. Melko tehokas henkilö siis. Kun olin saanut vaatteet päälleni, oli lääkäri jo kääntänyt minulle selkänsä ja uppoutunut omiin asioihinsa. Kysyin taas hölmönä, oliko tämä tässä ja onko vielä lääkärikäyntejä ohjelmassa. "Kaikki on hyvin", vastasi lääkäri ja lisäsi, ettei tarvitse enää tulla. Jos tulee jotain ylimääräistä, terkkari kuulema laittaa sitten lähetteen synnytyssairaalaan. Että sellainen käynti.

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Kaapilla on asiaa - asiaa kaapeista


Siivouskomero: Miksi, oi miksi sinut on tehty niin pieneksi, ettei sisään mahdu kaikki siivouskomeroon yleensä laitettavat tavarat, siis imuri, moppivälineet sankoineen, pesuaineet ja rikkaharjasetti?

Roskakaappi: Nykyisin on tapana erotella eri materiaalit ja toimittaa ne sitten asianmukaisiin keräysastioihin, niin teemme mekin, mutta miksi sitä ei oteta huomioon roskakaappien suunnittelussa? Vaikka kyseessä olisi kierrätysajan roskakaappi. Ikävää kun metallit, lasit, pahvit, paperit ja muovipussit pitää kerätä jonnekin muualle odottamaan kierrätystä.

Kummalliset keittiönkaapit: Kulman takana lymyäviä ruoka-aineita ei takuulla löydä ennen kuin ne ovat menneet jo vanhaksi kun kyseessä on hassu suorakaiteenmuotoinen kulmakaappi. Ihan hasardi.

Maustekaappi: Jos jostain löytyy vanhaksi mennyttä tavaraa, hyvänä kakkosena tuon kulmakaapin jälkeen tulee maustekaappi.

Jääkaapin päällä oleva kaappi: Kuinkahan moni lyhyenläntä on saanut tavaraa silmilleen siitä kaapista kun on mennyt kurottelemaan ilman tuolia. Täällä ainakin yksi pätkä ilmoittautuu.

Pölyä keräävät kaapit: Miten on mahdollista, että ovella varustetut kaapit imevät itseensä niin paljon pölyä? Näyttää siltä, kuin pöly pääsisi sisään kaapin alalaidasta, vaikka sekin osa on kiinni.

Sotkuiset kaapit: Kuka niitä sotkee? Miten ihmeessä ne menevät aina epäjärjestykseen - asialla on varmaan joku kotitonttu.

No höh

Onpas tylsää: neuvolan täti joutui peruuttamaan tämänpäiväisen käyntinsä sairastapauksen vuoksi. Hitsi, minä kun odotin sitä niin kovasti... Ja nyt alkoi satamaan luntakin oikein isoina lempareina.


Ohjelmassa tänään siis pelkästään työhuoneen siivoamista. Tylsää, mutta tarpeellista. Palkinnoksi voin sitten vähän myöhemmin askarrella - ensin työ, sitten huvi. Tästä se viikko taas käynnistyy.

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Kiki Turpeinen a.k.a. Nakkisormi

Kääk, nytkö se alkoi todenteolla. Voisin muuttaa nimeni Turpeiseksi. Jalan räpyläosat ja sormet ovat turvonneet jonkin verran, muut paikat ainakin vielä ilman turvotusta. Ja minä kun luulin, ettei minua turvota. Ei ole ennenkään turvottanut. Eipä sillä, en ole kyllä ollut raskaanakaan ennen. Tänään muuten 36 viikkoa täynnä!








Valoja vauvalle


Hankimme Okolle omat juhlavalot  Ombrellinosta jo joskus ennen joulua. Järkiostos, heh. Ne saavat kuitenkin odottaa siihen saakka, kunnes Okko siirtyy omaan huoneeseensa - ne kun sopivat väriensä ja aiheensa puolesta täydellisesti lastenhuoneeseen; äidin ja isin makkarissa ne olisivat aika kauheat.

Sunnuntailounas





Tänään on ollut mukava ja puuhakas päivä. Meillä kävi ruokavieras, jonka tuloon piti tietysti varustautua sen verran, että paikat laitettiin kuntoon ja ruoka tekeytymään. Mies vastasi ruoasta ja minä paikkojen järjestelemisestä.

Mieheni, tuo armoitettu pastanvalmistaja, teki taas taikinan ja laittoi tuulemaan. Minun osanani oli saada tagliatellet kuivumaan siten, etteivät ne tartu toisiinsa. Taas tuli mieleen, että se pastankuivausteline olisi tosi hyvä juttu, sillä tuo paperien virittely on hankalaa kun niitä tarvitaan aika paljon (kaikki eivät edes mahtuneet kuvaan). Tiedän kyllä, että sellainen teline kuulostaa todella tyhmältä turhakkeelta, mutta tässä hommassa sille olisi ihan oikeasti käyttöä.

lauantai 27. maaliskuuta 2010

Tollo äiti kysyy

Öh, miltä tuntuu oikeat supistukset? No vakavasti ottaen, kyllähän minulle on kerrottu ja arvaan varmaan viimeistään sitten kun ne tekevät oikein kipeää. Tämä tuleva äiti on kokenut niitä kivuttomia harjoitussupistuksia jo jonkin aikaa, mutta nyt on ollut aika erikoisia aaltomaisia kokemuksia, jotka eivät sinänsä ole vielä ihan hirveän kipeitä, mutta kuitenkin tuntuvia. Ihmettelin vain kun ne tuntuvat aika alhaalla, että ovatko nämä nyt niitä supistuksia. Tuli kuitenkin sellainen olo, että nyt pitää pakata sairaalakassi ihan valmiiksi ja tehdä muutkin asiat, jotka meinasin ennen synnytystä tehdä, sillä sitähän ei koskaan tiedä, milloin se alkaa.


PS: Tämän viikon masukuvasta kyllä mallikin tiedostaa, että asu on aika kamala, mutta nyt seuraa järkyttävä tunnustus: tuollainen se on aina kotona. Heh. Kokeilin tuossa samalla uutta hiusmallia - entäs jos ottaisikin mustan tukan permiksellä tämän suoran vaalean asemesta?

Okkoliinin lepuuttaja

Kävimme tänään tekemässä vielä yhden hankinnan Okolle ja nyt onkin sitten kaikki valmiina tulokasta varten - tosin ihan paikoillaan tavarat eivät ole ja pitäisikin laitella ne nätisti kun neuvolan tätikin tulee maanantaina. Ei kai se täti kuitenkaan kaappeihin katso, mutta onhan se jo aikakin saada loputkin tavarat paikoilleen.



Hankimme Okolle siis sitterin (Baby Björn Balance). Olimme melkoisen kauhistuneita kun näimme liikkeessä, minkälaisia vaihtoehtoja sittereille yleensä tarjotaan; voi sitä muovin ja kilkkeen määrää - johan siinä tulee vauvallekin huono olo katsellessa ja ainakin estetiikan taju lähtee heti väärille urille. Heh. Sama juttu näytti olevan syöttötuoleissa, mutta sen me hankimme jo monta kuukautta sitten, joten onneksi sitä ei tarvinnut etsiä tänään (vaikka eihän sitä edes tarvittaisi aikoihin muutenkaan). Okko saa istua nyt liituraidassa ja tuon istuinkankaan voi kääntää myös toisinpäin, jolloin istuin on musta. Tämä malli oli ainoa, joka miellytti, mutta eipä niitä nyt montaa tarvittukaan. Tuossa on sopivan yksinkertainen idea ja rauhallinen ulkonäkö.

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Hifi-Okko


Isi tilasi äsken itkuhälyttimen Amazonin kautta. Isille tyypilliseen tapaan tuotteiden ominaisuuksia vertailtiin kovasti ja vaatimuksia oli monia. Tilattu hälytin varmaan vaihtaa vaipatkin Okolle, hih.

Valittu malli on Philipsin tuotantoa. Tuotespecsistä sen verran, että ainakin siinä on kaksisuuntainen ääni ja jopa lämpötilamittari. Lisäksi hälytin toimii yhdellä latauksella noin 24 tuntia, mikä on aina hyvä juttu - jatkuva latailu kun ei ole kivaa minkään laitteen kanssa.

Edit 27.03: No voi hitsinvimpulat. Mies sai aamulla sähköpostia hälyttimen myyjältä ja liike ei voikaan toimittaa laitetta, koska myyjän perhepiirissä on sattunut kuolemantapaus. Kamala juttu, mutta mielestäni on aika erikoista liiketoimintaa, että ilmoittavat noin. Mies laittoi sinne meiliä takaisin ja toivotaan, että lähettäisivät sen vaikka pienellä viiveellä. Tilaus näkyy kuitenkin edelleen Amazonin tilillä ja vain myyjä voi sen perua! Laite siis oli kolmannen osapuolen kaupasta, ei Amazonilta suoraan ja siten tällainenkin on näköjään mahdollista.

Töyhtöhyyppä a.k.a. Töyhtis


Viikon luontokuvassa aito töyhtöhyyppä, eli töyhtis. Jotain tarttis varmaan tehdä tälle tukalle - pipo päässäkään kun ei voi enää kauaa kulkea, eikä tuo pantakaan ole kovin tyylikäs. Suuri kysymys kuuluu: jatkaako samalla mallilla vai yrittääkö kasvattaa. Kasvattaminen on siitä hankalaa hommaa, että sitten mennään taas tuollainen panta päässä pitkään, sillä vaikka tukka tuntuu kasvavan lyhyttä mallia pitäessä tosi nopsaan, ei se polkkapituuteen tietenkään kasva hetkessä, eikä toisessakaan. Hmmmm.

PS: Huomio ei voi olla kiinnittymättä nakkisormiin. En ole kokeillut sormusta tänään, mutta eilen se taas uhkasi juuttua kiinni.

Gourmet

Ooh, mikä menestyksekäs kauppareissu - olen jo syönytkin! Kävin hakemassa kaupasta hieman kalapaloja ja perunoita, siis varsinaista gourmet-ruokaa. Valmistin ne sitten ja nautin tomaatin, kurkun ja maidon kera. Jälkkäriksi oli vielä jäätelö. Yksi pikkujuttu tosin pitää muistaa tämän jälkeen; kullankeltaisista seipaloista ei tule kullankeltaisia, jos niitä paistaa liian vähällä rasvalla. Heh. Varmaan arvaattekin jo, että meillä mies on se, joka kokkailee pääsääntöisesti.

Rokkivauva

Viime syksynä, kun U2:n Suomen keikan liput tulivat myyntiin, olin kärppänä niitä ostamassa, vaikka Okkoa jo odotettiinkin. Mietin, että lipuista pääsee eroon, jos keikalle ei pääsekään ja parhaassa tapauksessa me molemmat vanhemmat voidaan mennä nauttimaan keikasta. Minulla ei ole minkäänlaista aavistusta siitä, onko se mahdollista. Keikkakahan on vasta 20. elokuuta, joten Okkokin ehtii kasvaa jo hiukan sitä ennen, mutta se on sitten eri asia, viihtyykö Okko esimerkiksi isovanhempiensa kanssa (joiden pitäisi ajaa hyvin pitkä matka tänne) tai pääsevätkö isovanhemmat häntä hoitamaan. Tai mitäs jos ottaisi Okon jammaamaan sinne - Peltorit vaan päähän. Heh, ehkä ei kuitenkaan. Katsotaan sitten lähempänä ajankohtaa.


Kuuntelimme Okon kanssa tässä kirjoituksen lomassa hänelle valittua unilaulua. Okko tuntui innostuvan siitä kovasti - kyseessä siis Ipanapan Iltalaulut -levyltä oleva Janne Raappanan "Hyvää yötä nalle". Idea kyllä varmaan olisi, että Okko rauhoittuisi siihen. Heh. No, oppii ainakin tuntemaan sen ja ehkä se myöhemmin toimii unilaulunakin. Olen myös soittanut masun päällä Okon lahjaksi saamaa soittorasiaa ja toivotaan, että ainakin sillä olisi rauhoittava vaikutus.

Syyllisyysunia ja morkkis

Tajusin taas eilen illalla, etten ollut syönyt lämmintä ateriaa koko päivänä. Aloin sitten puuron keittoon yhdeksältä ja söin puuroni mustikoiden kera ja jälkiruoaksi vielä porkkanan ja hedelmiä. Voi kamala sentään, taas minä lipesin järkevistä ruoka-ajoista. Arvasin, että näin saattaa käydä ja eilen olin liikkeellä juuri ruoka-aikaan, joten se pääateria vähän unohtui. Eikä ollut edes nälkä oikein missään välissä. Vauva-lehden odottajan kirjeessä luki, että vauva painaa nyt vatsalaukkuakin ja mietin, voisiko siinä olla yksi syy, ettei ruokahalua ole kovin paljon. Toinen voi olla se, etten kulutakaan niin kamalasti tällä hetkellä kun elämä pyörii täällä kotona, enkä tee mitään suuria asioita.

Tästä morkkiksesta johtuen meinasin lähteä ihan kohta ulos ja käydä kaupassa ostamassa jotain ruokaa, jonka myös valmistan samantien. Ulkoilmasta saa myös ruokahalua, joten siitähän tulee tuplahyöty. Muutenkin meinasin vähän täyttää varastoja, jotta kaapeista löytyisi jotain odottavalle sopivaa ruokaa aina kun tarvitaan - ei vaan pelkkää puuroa ja pastaa. Heh.

Tekemättömät asiat muuten tulevat taas uniini; jo lapsesta saakka minulla on ollut taipumus nähdä toistuvia unia. Putoamisunet ovat yksi ryhmä, toinen on tekemättömistä töistä johtuvat unet. Olen taas nähnyt unta, että joudun takaisin kouluun kun joku kurssi on jäänyt tekemättä. Tällä kertaa vuorossa oli lukio ja musiikinkurssi. Yritin selittää opettajalle, että olen saanut sen jälkeen jo opintonikin valmiiksi ja ehtinyt töihin ja naimisiin ja nyt olen raskaanakin, mutta sinne vaan piti osallistua. Pahimpina syyllisyyden aikoina (kun tein graduani, josta kannoin koko ajan syyllisyyttä jos se ei edennyt) jouduin jopa ala-asteelle saakka kertaamaan. Heh. Nyt minua painaa selvästikin tekemättömät kotityöt. Odotin nimittäin olevani joku superodottaja kun jään lomalle ja olen pettänyt omat odotukseni. Huoh, omat odotukset lienevät aina ne kovimmat.

torstai 25. maaliskuuta 2010

No jopas jotakin

Tänään ollaankin liikuttu oikein kodin ulkopuolella. Heh. Ennen tämänpäiväistä sairaalatutustumista kävin reklamoimassa lauantaina ostamastani Kanebon 38°C -ripsiväristä, joka osoittautui ihan kuivaksi. Sain uuden ripsivärin, jota onneksi älysin tutkia ennen kuin lähdin liikkumaan kauemmaksi - se nimittäin osoittautui ihan yhtä kuivaksi. Myyjä meinasi ensin, että se on kyseisen tuotteen ominaisuus, mutta olen käyttänyt sitä monta vuotta ja koskaan se ei ole ollut tuollaista. Onneksi myyjä vertasi sitä sitten testeriin, joka oli ihan märkää ja pääsimme yhteisymmärrykseen, että pilallahan se oli. Uutta Kaneboa eivät minulle enää uskaltaneet antaa, mutta kolmen euron välirahalla sain sitten Cliniquen vastaavan tuotteen. Kaiken lisäksi sain myös todella hyvän Cliniquen lahjan mukaani, joten ei jäänyt paha mieli tuosta selkkauksesta, vaikka jouduinkin asioikseni juoksentelemaan sen ripsarin vuoksi.


Neljän aikaan menimme sitten taas sairaalalle - tällä kertaa tosin suoraan synnyttäneiden osastolle. Kätilö kertoi lapsivuodeajasta sairaalassa ja aika paljon oli puhetta mm. imetyksestä. Eilen illalla synnyttänyt äitikin kävi kertomassa kokemuksestaan, mutta voi harmi kun hän oli jättänyt vauvansa vieraidensa ihasteltavaksi. Toisaalta mietin, että ihan hyvä niin kun pieni huone oli täynnä ihmisiä, joiden mukana takuulla oli vauvalle vieraita bakteereita.

Nyt pitäisi olla valmentunut olo ja maanantaina tulee sitten vielä oman neuvolan täti käymään. Lähdemme nyt kuitenkin tähän vauva-asiaan sillä ajatuksella, että opimme tehdessämme ja synnytystä ei ainakaan kannata yhtään suunnitella etukäteen - se tilanne sitten näyttää ja onneksi siellä on hyvä henkilökunta auttamassa ja opastamassa. Olemme kyllä aivan innoissamme odottamassa koko asian liikkeellelähtöä ja vauva-arjen alkamista!

Ai niin, tärkein meinasi unohtua: tänään on pikku-Okon laskettuun aikaan enää kuukausi!

keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Tutustumiskäynnillä sairaalassa

Pääsimme tänään tutustumaan valitsemaamme synnytyssairaalaan. Kiersimme synnytys- ja synnyttäneiden osastoilla yhteensä tunnin verran ja kätilöt kertoivat käytännöistä. Pääsin kokeilemaan synnytysjakkaraakin, josta olin jo aiemmin ollut kiinnostunut. Hyvältä vaikutti, vaikka sittenhän sen tietää vasta itse tilanteessa, mikä asento tuntuu oikealta. Myös ammehuone vaikutti hyvältä ja toivottavasti sinne pääsee itse tilanteessa - niitä kun on vain yksi. Perhehuoneita sairaalasta löytyy 10 kappaletta ja toivomme kovasti pääsevämme sellaiseen, mutta sekin selviää sitten. Sairaalassa oli kiva käydä jo etukäteen - tietääpähän sitten vähän miten toimia kun tulee sisälle - jos vaan muistaa vielä siinä tilanteessa. Heh.

Tämä tutustuminen ei ollut ainoa ohjelmanumero tässä lähipäivinä; menemme huomenna jo uudelleen toiseen tilaisuuteen synnyttäneiden osastolle. Neuvolan täti mainosti kovasti sairaalan lapsivuodeaika-tilaisuutta, joten arvelimme, että passaahan sinnekin mennä. Ja ensi maanantaina meille tulee vierailulle toinen neuvolan täti, joka antaa vauvanhoito-ohjeita, vaikka vauvakin on vielä masussa. Tämä kuuluu osaksi perhevalmennusta ja uuden kokeilun mukaisesti neuvolasta tullaakin meille kun vauvanhoitoa ei käsitelty ryhmäkokoontumisissa ollenkaan. Kylläpä meistä pidetään huolta.

Kevät!


Äsken lenkillä käydessäni sen huomasin: kevät on täällä! Jos meinaa selvitä lenkistä kuivin kengin, täytyy lähteä jo aamusta tai viimeistään aamupäivästä liikkeelle. Ja seuraavalla kerralla muistan sitten jättää neuleslipoverin pois päältä - olen pitänyt sitä masun suojana, mutta kuumahan tuolla jo tulee.

PS: Noita kenkiä langalla on lenkkireittini varrella yhteensä viidet ja veikkaan niiden olevan joku koululaisten villitys; ne ilmestyivät viime kesänä pienellä aikavälillä. En usko niiden liittyvän siihen, mihin ne perinteisesti on yhdistetty. Toivon ainakin niin.

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Kaikkea kivaa Okon huoneeseen


 



Löysin ihania tuotteita Okkoa ajatellen. Ferm living valmistaa noita tyynyjä ja seinätarroja, jotka ovat niin mainioita, että niistä on vaikea valita. Tosin mietin, että tuontyyppisen puun voisi kyllä maalata itsekin seinälle ja en tekisi sitä ehkä punaisena. Myös seinän pohjaväri pitäisi vielä päättää, mutta valkoinen tietysti toimii aina.

Okko ei ehkä tarvitse kelloa ihan heti, mutta tuo Ball Clock on ollut yksi unelmatuotteeni jo vuosien ajan. Tosin investoin jokunen vuosi sitten George Nelsonin Sunburstiin (perusteluna oli valmistujaislahja itselleni, hih), vaikka arvoinkin viime hetkeen saakka noiden kahden mallin välillä. Siihen samaan tyyliinhän menisi tietysti C&R Eamesin naulakko, mutta se ei kyllä mahdu huoneeseen nätisti. Ja siitä kiikkustuolihaaveesta kirjoitin jo jokunen viikko sitten, mutta en vieläkään ole löytänyt sille sopivaa paikkaa - valitettavasti. Täytyy vielä pohtia asiaa.

Keräilykokoelma


Yksi ehdottomia muotoiluidoleitani on Kaj Franck, jonka ajatukset yksinkertaisemmista ja ajattomista käyttöesineistä ovat edelleenkin tätä päivää. Franckilla oli viiden E:n teesi: estetiikka, etiikka, ekologia, ekonomia ja ergonomia tulee ottaa huomioon tuotetta suunniteltaessa. Naulan kantaan!

Kuvassa mittava kokoelmani Franck-snapsilaseja, jotka olen haalinut kirppareilta. Mukana myös kaksi Saara Hopean punaista lasia, jotka olen hankkinut huutokaupasta. Huomasin juuri, että noita punaisia on myyty 40€ kappalehintaan netissä, joten se 20€ kahdesta lasista ei ollutkaan paha hinta! Noista Franckeista maksoin euron kappale.

Teen kuitenkin tunnustuksen: olen vuosia sitten tehnyt kamalan virheen kolmen Franck-lasin kanssa. Muuttaessani opiskeluasunnostani mieheni luokse, laitoin paljon tavaraa kirpparille ja siinä mukana meni myös mummon vanhoja Viola-sulatejuustolaseja, jotka olivat muodoltaan kuin Kartio-lasit. Väreinä oli vedenvihreä, vedensininen ja purppura. Auts! Aavistin niiden olevan ehtaa tavaraa, mutta laitoin kaikkea turhaa pois kylmähermoisesti kun kahden kämpän tavaroita yhdistäessä oli hankaluuksia saada kaikkea mahtumaan (seliseli).

Viikon 36 neuvola

Jos eilen tuskailin paljoa nukkumista, tänään ollaan ihan virkeinä arviolta seitsemän tunnin yöunilla. Pikkuinenkin on ollut liikkeellä sekä illasta, että aamusta, joten ollaan molemmat yhtä virkeitä. Okko vallan villiintyi eilen illalla nautitusta tuoreesta ananaksesta ja mylläsi pitkälle yöhön. Heh.

Eilinen neuvolakäynti oli hyvä, mutta myös hieman koominen. En onnistunut sokeritestissä tälläkään kertaa - minulla on vain sellainen ominaisuus, että kaikki sokeri pääsee läpi, mutta koska asia on testattu, ei tarvitse huolestua. Näillä viikoilla tuollainen on kuulema tavallista. Eilisen aiheutti aamupalan yhteydessä nautitut Elovena-murot, joihin olen tykästynyt kovasti. Kannen  70% täysjyvää -teksti hämäsi ajattelemaan, että ne ovat terveysmuroja - varsinkin kun sokeri ei maistu niissä.

Toinen koominen juttu oli kohdun mittaaminen. Jostain syystä terveydenhoitaja mittasi sitä supistuksen aikana ja tulos oli aika huikea; mentiin yläkäyrän yli! Olemme mittausten suhteen olleet yhtä poikkeusta lukuunottamatta keskikäyrällä ja se poikkeus tuli kerran siitä kun Okko oli nukkumassa navan yläpuolella. Kaiken lisäksi minulla ei ole paino noussut yhtään liikaa ja muutenkin tuollainen yht'äkkinen pomppaus olisi aika erikoista. Se mitataan ensi viikolla uudestaan. Teimme kuitenkin oman kokeilun illalla kotona ja vatsaa mitattiin rentona ja supistuksen aikana. Ero lyhyemmälläkin matkalla oli 1,5cm, joten koko kohdun matkalla se voi olla jopa enemmänkin. En ole huolissani asiasta.

Positiivista oli se, että kaikki on hyvin ja mitään ylimääräisiä testejä ei määrätty tällä kertaa. Heh. Okon asentokin varmistui nyt oikeaksi - tosin hän oli siinä samassa asennossa jo viime kerralla. Ensi viikolla on sitten ohjelmaan kuuluvan lääkärikäynnin vuoro.

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Uusi viikko äitiyslomalaiselle

Voi että sentään, en ole edistynyt tässä mammalomailussa yhtään mihinkään. Olen lähinnä nukkunut hyvin pitkiä yöunia ja tehnyt jotain pienimuotoista. Johan tässä alkaa tulemaan huono omatunto kun mikään homma ei etene ja mullehan maksetaan koko ajan siitä, että vain makoilen kotona. Täytynee laatia joku suunnitelma tälle viikolle, jotta tulee tehtyä muutakin kuin nukuttua ja roikuttua täällä blogissa.

Tänään on muuten neuvola kahden aikaan. Söin vasta äsken aamupalaa, joten en varmastikaan tarvitse kunnon ateriaa ennen sitä. Nyt olen päättänyt, etten möhli sen sokerin kanssa - saa nähdä, miten käy. Ehkä puuroa maidon kanssa uskaltaa syödä, mutta mitään hedelmiäkään ei varmaan juuri ennen neuvolaa kannata edes harkita.

Laitetaanpas tehoviikko käyntiin! Jos vaikka penkoisi kaikki kaapit tällä viikolla ja erottelisi kirpparikamat, jotka sitten myös veisi Fidalle saakka. Siitä on hyvä aloittaa.



sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Okon kirjasto


 

Pikkuiselle löytyy jo muutamia kirjoja, joista hän tosin ei ihan heti pysty nauttimaan - ensikirjat ovat sitten erikseen. Äiti on ostanut omia suosikkejaan kun niitä on sattunut kohdalle. Pekka Töpöhäntä -kirjat kuuluivat äidin lapsuuteen ja tuota Panamaa tuli katsottua telkkarista. Ohjelma alkoi aina tiikerin tai karhun hassusti lausumana: "Ta-ri-na-tuo-kio".

Panama-kirjasta tehtiin uusi painos joku vuosi sitten ja se myytiin loppuun pian, mutta onneksi siitä oli näköjään otettu taas uusi painos, sillä löysin tuon kirjan Akateemisesta pari viikkoa sitten. Tarinat ja kuvitus ovat tuossa niin valloittavia, että äitikin on aivan ihastunut. Ja myönnettäköön, että äiti on lukenut kirjan itsekin tässä ihan äskettäin, samoin on noiden Pekka Töpöhäntien laita. Heh. Hyviä olivat.

All things red



Punainen on kiva kodin piristeväri valkoisen, mustan ja harmaan rinnalla. Tuo seinä tosin alkaa olla jo liikaa ja se saakin uuden värityksen tai tapetin heti kun keksitään, mitä siihen pitäisi laittaa. Jotain pikkuiselle sopivaa.

Mistä tiedät, että olet hyvin raskaana

Luulit kuuluvasi niihin onnekkaisiin, joita turvotukset eivät vaivaa, mutta sitten huomaat kesken päivän, että sormus uhkaa jumiutua kiinni.

Et ole nähnyt omia varpaitasi alaspäin katsoessa enää aikoihin. Eikä niitä tee muutenkaan mieli katsella kovin läheltä kun kaikki kyykkiminen alkaa olla hankalaa.

Huohotat jo siivotessa.

Et saa tasattua hengitystäsi kun juokset vaikkapa junaan. Ja sitten junassa nolottaa puuskuttaa. Mielesi tekisi sanoa, että on mulla oikeasti ihan hyvä kunto, se on vain tämä vatsa.

Puolisosi kertoo aamulla, että tuhisit yöllä niin kovasti, että hän meinasi nauhoittaa ääntä todisteeksi.

Kevätuutuuksia täynnä olevassa vaatekaupassa toteat vain, ettet mahdu niihin kuitenkaan ja suuntaat pientä nurkkausta kohti, jossa sinulle on tarjolla muutama vaate. Toisaalta, niihinkään ei ole järkeä alkaa investoimaan kovin paljoa kun muotosi tulee kohta kuitenkin muuttumaan.

Puolisosi halaaminen on hankalaa ja jos haluat päästä oikein lähelle, kannattaa sinun kääntyä hänestä katsottuna 90 asteen kulmaan.

Myös tiskaaminen on hankalaa kun et voi enää seisoa suorassa altaan äärellä.

Julkisilla paikoilla liikkuessasi huomaat, että vatsaasi katsotaan hymyillen.

Alat käyttämään mukia hampaiden pesun yhteydessä, koska hanan alle kurottaminen on epämukavaa.

Joinakin päivinä nukkuminen on parasta viihdettä ja joinakin se vain on kamalan hankalaa kun sopivaa asentoa ei löydy.

Tiedät, että paras palkinto koskaan on vain muutaman viikon päässä ja kaikki nämä pikkujutut vain naurattavat!

lauantai 20. maaliskuuta 2010

Viikon vatsakas

Shoppailua

Tänään pääsin hieman tuulettumaan kun menimme hyvän ystävän kanssa shoppailemaan. Ostoslistalla oli mm. kassi sairaalareissua varten, jota voi sitten sen jälkeen käyttää viikonloppukassina.

Mukaan tarttuikin kaikenlaista kivaa, mm. säilytin Okon hoitotarvikkeille, se sairaala/viikonloppukassi, pikkuinen kukkarolaukku, kosmetiikkaa, askartelutarvikkeita ja kivaa tiskiainetta. Tuon kukkarolaukun väri hieman alkoi mietityttämään ja arvelenkin, että saatan värjätä sen samalla kun laitan Okolle tuunattavan kankaisen lelukorin pesukonevärjäykseen. Marimekolla oli paljon tarjouksia ja tuo laukku onkin alelaarista - muuten en olisikaan ostanut väriä, josta olen hieman epävarma.



perjantai 19. maaliskuuta 2010

Mammakahveilua

Löysin äskettäin peruskouluaikaisen kaverini tuosta ihan nurkilta; olimme asuneet lähekkäin toisistamme tietämättä jo pitkään. Hauskuutta asiaan lisäsi se, että olemme molemmat pallomahaisia ja päädyimme jopa samaan perhevalmennusryhmään! Kaverin laskettuaika on kuukautta ennen meitä ja me mammalomalaiset (minulla muuten tänään eka virallinen mammalomapäivä) vietimme sitten tänään yhteistä kahvihetkeä. Hauskaa - ei tarvitse mammailla ihan yksin näillä kulmilla kun se juuri vauvan saanut työkaveri on pienen matkan päässä. Täytyy liittää joukkoon myös toinen perhevalmennuksessa samaan aikaan ollut henkilö, joka asuu kulmilla ja sittenhän meillä on jo hyökkäysvaunujen pataljoona kasassa. Kunhan nyt tuo meidän pikkuinen tulee ensin maailmaan - meillähän on sunnuntaina vielä viisi viikkoa laskettuun aikaan.

Tarjolla mammakahvilla oli vieraan tuomat korvapuustit. Pakastimessa olisi ollut Aino-jätskiäkin, mutta yhteistuumin päätimme olla tekemättä sokerivauvoja, heh.

Öljytyt lempilakanat

Nuuhkin ja ihmettelin eilen lakanoita vaihtaessani, mikä onkaan tämä puhtaissa lakanoissa oleva erikoinen tuoksu ja uusi fiilis kangasta koskettaessa. Aika pian välähti: olen onnistunut öljyämään vatsani lisäksi myös lempilakanat. Voihan Weleda!



keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Päivän lounasmenu

Olen nyt kotona ollessa kiinnittänyt enemmän huomiota ruokailuun; lähinnä siihen, että tulee syötyä säännöllisesti ja että kaikkia tarvittavia ravinto-aineita tulee tarpeeksi. Töissä ollessa noihin aikoihin ja muuhun ei tarvinnut niin kiinnittää huomiota kun ne tulivat ihan itsekseen, mutta kotona käy helposti niin, että nälkä ei tule ollenkaan ja siksipä olen tehnyt ruokaa ilman näläntunnetta. Okko-parkahan saattaa olla jo tosi nälkäinen, jos ruokailuvälit venyvät kovin pitkiksi.

Tänään meinasin tehdä jauhelihakeittoa kaikessa yksinkertaisuudessaan. Harmi vaan kun ei sitten tehnytkään mieli jauhelihaa, joten tein pelkän kasviskeiton. Heh, mies kyllä nauraa kun kuulee tästä. Ehkäpä teen sitten illlalla tai huomenna lihapullia siitä jauhelihasta. Mmmm, gourmet.

Hääpuku

Tulipa taas mieleeni, mitä puuhasin vuosi sitten. Päätimme viime maaliskuussa mennä vihdoin naimisiin. Vihdoin siksi, että olimme siinä vaiheessa olleet yhdessä jo yli 10 vuotta. Olimme olleet monta vuotta häiden järjestämistä vastaan, mutta sitten yht'äkkiä ajatus innostutti molempia ja suunnittelimmekin meidän näköisen päivän, joka oli kaikenkaikkiaan aivan mahtava. Itse juhlapäivä oli elokuun 8:s ja juhlapaikkana meillä oli iki-ihana Hvitträsk, Saarinen-Gesellius-Lindgrenin entinen koti.

Hääpukua olin tietysti piirtänyt jo lapsesta saakka, heh. Kun pääsin itse asiaan, eli pukujen valintaan, olin tullut jo siihen tulokseen, että en hankikaan valkoista, sillä olen itsekin sen verran vaalea, että valkoisen kanssa näytän jo hyvin valjulta. Puvuksi valikoitui lopulta iltapuku, jonka mallin sattumoisin bongasin linnan juhlista oman juhlapäivän jälkeen (minulla tosin ei ollut noita kimalluksia kaulalla), samoin värikin tuli samoissa juhlissa esille. Ei sitten tarvittu näitä omia skissejä - puku nimittäin olikin valmisvaate ja poikkesi muutenkin alunperin mietitystä, mutta kun sain mekon päälleni, se osoittautui heti oikeaksi.

Voimainkeräysviikko

En ole vielä ihan toipunut työrupeamasta, vaan keräilen edelleen voimia. Olipa kyllä hyvä veto ottaa tämä talviloma ennen äitiysloman alkua. Olen nimittäin ollut aika väsynyt vielä ja en jaksa istua kauaa koneen äärellä  - vaikka teenkin koneella vain kivoja juttuja näin lomalla ollessa. Ne allergialääkkeet ovat myös vaatineet veronsa; maanantaina nukuin kahdet päiväunet ja päälle vielä 12 tunnin yöunet kun erehdyin ottamaan lääkkeen päivällä. Siitä viisastuneena otin lääkkeen eilen vasta ennen nukkumaan menoa. En ole koskaan käyttänyt allergialääkkeitä ja niiden vaikutus oli yllätys. Päätinkin terveydenhoitajan komppaamana, että käytän niitä vain sen verran, että kutina lähtee. Ihan kahdella tabletilla se ei ole vielä lähtenyt (heh, olipa ylläri), mutta jospa se kohta. Lääkäri oli määrännyt niitä ihan julmetun satsin, mutta ei hänkään ehkä ajatellut, että käyttäisin ne kaikki. Pakkauksessa lukee, että ei raskaanaoleville, mutta apteekissa sanoivat, ettei niistä ole havaittu haittaa. Miten vaan, en silti halua syödä niitä kauaa.

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Ilon päivä

Oi iloa: soitin juuri neuvolaan hepatoosi-kokeiden tiimoilta ja sain puhtaat paperit niistäkin! Olen taas niin onnellinen ja saanut toimintakykyni takaisin. Nyt tarmolla puuhastelemaan! Niin ja varaamaan tutustumisaikaa synnytyssairaalaan kun 34 viikkoa on täynnä ja silloin sinne saa varata paikan kiertokävelylle.


maanantai 15. maaliskuuta 2010

Kivoja kuoseja

Olen aivan ihastunut Kipikuteen ja KUI Designin tuotteisiin. Kipikude on jo vanhempi tuttu ja KUI Designiin tutustuin syksyllä Habitaressa. Kipikudetta meiltä löytyy kotoa kaitaliinoissa ja KUI Designilta meillä on mustien tyynynpäällisen ja keittiöpyyhkeen lisäksi Okon tossukat, joista kirjoitin jo aiemmin.

Okolle olisi tarkoitus tilata tuolta Kipikuteelta lakanat, tai kangas lakanoita varten. Okko ehkä tykkäisi tästä ensimmäisessä kuvassa olevasta Puppe-kuosista. Vaan mikähän olisi sopiva väri. Toisaalta, myös KUI Designilla on ihania pupuja, jotka näkyvät toisessa kuvassa. Nämä ovat niitä samaisia loikkijoita, jotka ovat tuttuja jo Okon tossuista. Tätä kuosia saa tyynyihin.



Pienet nokkaunet ovat aina paikallaan

Varsinkin kun ulkona on loistava sää ja sisälläkin olisi paljon tekemistä, heh. Taisi allergialääke alkaa väsyttämään, etenkin kun viime yö oli katkonainen ja aamullakin vielä väsytti. No, sohvalla on aina hyvä vähän visioida - vaikka silmät kiinni. Heräsin muuten siihen kun soittivat A-lehdiltä. Menin sitten ottamaan pienen pätkän Avotakkaa kun ovat vaihtaneet päätoimittajaa - ihan kuin noita sisustuslehtiä ei tulisi jo muutenkin.


No mutta sehän on maanantai

Nyt sitten pyörähti ensimmäinen kokonainen lomaviikko käyntiin ja missä säässä! Aivan ihana auringonpaiste ja pikkupakkanen - tosin odotin jo sen keväänkin alkamista kun viime viikolla näytti hetken siltä. Kävin aamulla odottamassa tunnin verran labraan pääsemistä ja nyt sitten voi alkaa suunnittelmaan päivän ohjelmaa kun saa taas energiaa aamupalasta. Labroihin kuului taas paasto, mutta onneksi ei mitään glukoosiliemiä tällä kertaa, joten selvisin kotiin ehjin nahoin.

Päätin olla järkinainen ja käydä hakemassa apteekista lääkärin määräämät tuotteet. Lääkäri nimittäin sanoi perjantaina soittaessaan, että laittaa minulle soittoreseptin allergialääkkeisiin, joilla kutinaa saa hillittyä. Samalla sain myös reseptin kortisonivoiteeseen, jolla voi käsitellä pahimpia kohtia. Ajattelin ensin, että pärjään ilmankin, mutta kun viime yönä olikin taas pahempi tilanne ja mieskin heräsi useaan otteeseen minun raapimiseen, päätin antaa hänellekin yörauhan ja hakea lääkkeet. Ja kieltämättä se kutina vatsan alueella oli viime yönä niin kamalaa, että haluan siitä eroon. Vatsa on myös ihan läikillä ja tuskin ihokaan kestää tuollaista kovin pitkään. Ilokseni voin todeta, että kortisonivoide tuntuu toimivan samantien; ihana rauhallinen tunne valtasi navan ympäryksen kun levittelin siihen voidetta. Tuo navan ympärys on ollut pahin alue kaikista ja nyt taas tuntuu, että kyllä tämä tästä.

Jotta tämä blogi ei menisi ihan voivotteluksi ja sairaskertomukseksi (varsinkaan kun en tunne itseäni yhtään huonovointiseksi), voisin hetken miettiä Okon sisustusjuttuja. Sisustusasiat piristävät aina! Okko tarvitsisi ehdottomasti ainakin tällaisen käkikellon, jota saa mm. Ombrellinosta. Huono puoli tuossa vain on sen hinta, eivätkä ulkomaiset nettikaupatkaan myy sitä paljon halvemmalla. Lisäksi Okolle pitäisi miettiä muutenkin noita sisustusjuttuja; taidanpa pohdiskella hieman - asiasta myöhemmin lisää.

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Okon pyykkipäivä

Äiti päätteli, että Okon vaatteita pitäisi vihdoin alkaa pesemään. Aloitimme kirkkaista väreistä; vielä on sinisävyisten ja valkoisten vaatteiden pesu edessä. Voi kun ne ovat pikkuruisia ja ihania - ja niitä on paljon!