sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Huono pitämään yhteyksiä


Olen ollut todella huono pitämään yhteyksiä synnytyksestä lähtien. Sain jopa joitakin henkilöitä loukkaantumaan kun en pystynyt vastaamaan puhelimeen synnytyksen jälkeen, enkä soittanut takaisinkaan. Laitoin mieheni olemaan tiedostusvastaavana ja hoitamaan puhelinliikennettä; itse lähettelin vain tekstiviestejä.

Olen ollut aina tarkka siitä, että meileihin, viesteihin ja puheluihin tulee vastata mahdollisimman pian ja että kaikkiin täytyy ylipäätänsä vastata, mutta vauvan myötä olen antanut hieman periksi. Tilanne on nyt tietysti jo tasaantunut, mutta edelleenkin käy niin lähes päivittäin, etten pysty vastaamaan ja saatan unohtaa soittaa takaisin. Sähköpostin kanssa olen myös melkoisen hidas. Käytän kyllä sähköpostia myös kännykällä ja olen joitain kirjoitellut imetyksen lomassa, mutta ei sillä puhelimella niin hauska ole kirjoitella, vaikka siinä on qwertykin. Facebook sentään päivittyy kätevästi puhelimellakin ja siellä tulee roikuttua aina imettäessä.

Huonoa yhteyksien pitämistä on edelleen luvassa, ainakin jonkin aikaa.

Makeanhimo


Olen niin sanotusti nauttinut elämästä viimeiset viisi viikkoa ja nyt saa riittää. Herkuttelu siis. Johtuisikohan tuosta paljosta valvomisesta ja jo hieman näkyvästä väsymyksestä, että kahvi ja makeat herkut maistuvat niin hyvin.

Päätin palata raskausajan järkevään ja terveelliseen ruokavalioon, sillä makean jatkuvassa mussuttamisessa ei ole mitään järkeä. Muutenhan olen syönyt ihan samoin kuin ennenkin, mutta herkut ovat syrjäyttäneet suuren hedelmämäärän. Raskauden aikana olin jämpti siitä, etten söisi makeaa liikaa, mutta synnytyksen jälkeen ote lipesi ihan täysin ja ostin suklaata ja jäätelöä sillä verukkeella, että imettäminen vaatii lisäenergiaa. Muistan oikein, miten menin kauppaan ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen ja mietin karkkihyllyn kohdalla, että nyt ei olekaan pikku-Outia (terkka) olkapäällä muistuttamassa herkkujen vaaroista ja poimin ostoskoriin ties mitä. Heh. Eiköhän tuota energiaa tule tarpeeksi muutenkin, ilman lisätankkausta.

PS: Tuo Maraboun uutuus on muuten todella herkullista.

lauantai 29. toukokuuta 2010

Rotinoita


Okko on jo viisi viikkoa vanha, mutta vieläkin meillä nautitaan vauvaa katsomaan tulleiden vieraiden tuomisista. Okon tuleva kummi toi viime viikonloppuna tullessaan suussasulavaa maustekakkua, josta söimme viimeiset palat vasta tänä aamuna ja toiset viime viikonlopun vieraat toivat noita keksejä, joita äiti on verottanut ihan urakalla.

Tämänpäiväinen vieras toi mukanaan Moëtin shampanjaa, joka jää vielä kaappiin odottamaan. Siellä kaapissa on myös viimekesäinen häälahjashampanja, joka jäi odottamaan tulevaa käyttöä kun saimme tietää Okon odotuksesta heti häitten jälkeen.

PS: Äiti ei osannut ottaa noin hienoa kuvaa. Dear reader, arvaat varmaan, että asialla oli Okon isi. Kyllä äitikin vielä järkkäriin tarttuu - viime aikoina on tullut kuvattua taas enemmän kännykällä.

perjantai 28. toukokuuta 2010

Hassu vauva


Reilun kuukauden verran Okkoa tarkkailtuani olen huomannut monta hassua ja samalla niin suloista asiaa pikkuisestamme. Asiat ovat varmastikin yhteisiä kaikille vauvoille, mutta itse tietysti kiinnitän niihin huomiota vasta nyt kun minulla on oma lapsi.

Ruokajumppa: Olen järkeillyt itse, että kyseessä on se vauvan perusrefleksi, jolla hän osaa heti syntymän jälkeen hakeutua rinnalle. Okko tekee sitä vieläkin. Jos rinta on jotenkin huonossa kulmassa häneen katsottuna, jos hän irrottaa otteen välillä tai jos muuten vain on liikaa intoa asiaan, Okko alkaa polkemaan jaloillaan ja heiluttamaan käsiään, ja yleensä siinä käy niin, että Okko liikkuu kohti sängynpäätyä ja äidin pitää liikkua mukana. Lopulta Okkoa täytyy siirtää alaspäin, kun äidin pää alkaa jo osumaan seinään. Heh. Olen videoinut tätä joskus itsekin puhelimella ja isi otti parempilaatuista videota perheen x-filesiin. Kun Okko on iso, voimme näyttää hänelle, miten höpsöltä ja söpöltä hän näytti vauvana jumpatessaan ruokailun aikana. Onhan se aika hellyttävää kun toinen on niin innoissaan.

X-asento: Tämäkin on niitä vauvan refleksejä (tai heijasteita), joka säilyy ilmeisesti vain vähän aikaa. Kun Okko säikähtää, hän vetää itsensä x-asentoon. Okkohan ei säikähtele ääniä kun on hereillä, mutta nukkuessaan hän saattaa säpsähtää, vaikka ei heräisikään. Jos esimerkiksi potkaisee vahingossa sängynjalkaa kun Okko on siellä nukkumassa, tapahtuu tämä x-asentoon meneminen. Se näyttää hassulta.

Ruoan vaatiminen ja ruokailu: Okko saa rintamaidon lisäksi myös Tuttelia, eikä tilanne siitä varmasti enää pysty muuttumaankaan, sillä maidoneritys tuskin enää lisääntyy. Tuttelia antaessa täytyy aina varautua siihen, että koko määrä ei mene kerralla, vaan yleensä ensimmäisen ja toisen erän välillä on noin tunti aikaa. Okko näyttää kyllä selvästi, koska kerta-annos on täynnä, mutta seuraavan erän kanssa onkin aina taiteilua. Vaatimus uudesta erästä nimittäin tulee hyvin kovaäänisesti ja yleensähän sitä maitoa ei ole valmiiksi lämmitettynä kun se ei säily pitkään, joten pieni hyssyttely ja vanhempien liukasliikkeinen työskentely seuraa ääntelyvaihetta. Sitten kun on yksin kotona, onkin melkoista taiteilua saada maito lämpimäksi vauva sylissä.

Imeminen: Vauvat näyttävät osaavan imeä myös kevyessä horroksessa. Kun rinnan tai tutin ottaa pois horroksessa olevan vauva suusta, jatkuu imemisliike yleensä aina hetken aikaa. Ylähuuli menee hassusti sisään.

Ääntely: Toisin kuin ajattelin, ei vauva ilmoitakaan kaikista asioistaan itkemällä. Okkokin pitää suurimmaksi osaksi muunlaista ääntä, lähinnä tuhinaa ja ähinää. Yöllä hän ilmoittaa nälästään ähisemällä ja jos hän unohtuu aamuyön tunteina samalle rinnalle liian pitkäksi aikaa, tiedän rinnanvaihdon koittaneen tuosta samasta ähinästä. Aamulla noin kuuden aikaan tuhina taas yltyy kun nälkä on kasvanut ja tarvitaan vielä Tuttelia lisäksi. Okko pitää myös melkoisen kovaa ääntä syödessään, oli ruoka kumpaa tahansa. Ihan yölläkin mietityttää, herääkö isi meidän syöttöpuuhista lähtevään meteliin, vaikka kyseessä olisi ihan rintaruokinta. Niin ja Okko puhuu unissaan, olisiko tullut äitiinsä. Kaikenlaisia ääniä kuuluu korkeista kiljahduksista matalampaan ähinään.

Liikehdintä: Kylppärin hoitotasolla Okko on yleensä kaikista virkeimmillään. Hän tykkää selvästikin olla ilman vaatteita ja vaippaa ja kernaasti antaisimmekin hänelle ilmakylpyjä muuallakin, mutta siinä on tietysti omat riskinsä. Kylppärissä viehättää myös hoitotason vieressä oleva hymynaama, jota Okko tuijottelee kovasti. Hän on siitä niin innoissaan, että koko vartalo heiluu x-asennossa kun hän kurottelee sitä kohti. Lisäksi kuvalle jutellaan  ja naureskellaan kovasti. Usein ihan harmittaa viedä Okko pois tasolta kun hän tykkää kuvasta niin paljon ja siksipä siinä on sekä isi, että äiti viettänyt joutohetkiä vahdissa seisten ja antanut Okon pitää hauskaa.

Pikkuiset vahingot: Okko taitaa olla melkoinen taktikko, tai sitten kyse on vain ilmakylpyjen rentoudesta, mutta oikeastaan ihan päivittäin meillä käy niin, että hoitoalustan pyyhe ottaa vastaan  pissat tai kakat, tai molemmat. Okko onnistuu edelleenkin yllättämään äidin ja isin. Mutta ei se haittaa, onneksi meillä on oma pyykkikone - olisikin melko työlästä mennä jonnekin taloyhtiön yleiseen pyykkitupaan tämän pyykkimäärän kanssa.

Äkilliset mielenmuutokset: Vaikka Okko karjuisi kuin syötävä, loppuu itku yleensä samantien kun tarve on saatu tyydettyä. No se on tietysti vanhemmille helpottava fakta.

torstai 27. toukokuuta 2010

Maitotahroja

Nuuskutin tänä aamuna sängyssä, mikä onkaan tuo tympeä haju, joka tulee nenääni. Melko pian selvisi; aluslakana haisee, sillä siinä on äidinmaitotahroja. Yäk! Viime aikoina on tosiaan käynyt selville, että se on sottaavaa ja myös pahanhajuista tavaraa silloin kun se imeytyy kankaaseen - vaikka lakanoita tai vaatteita vaihtaisi kuinka usein. Nimimerkillä "inhat imetysliivit". Heh.

Ihana aamu



Tämä aamu alkoi levänneellä ololla, vaikka todellisuudessa unta ei varmaan kovin montaa tuntia tullutkaan. Ihan on kuitenkin erilaiset tunnelmat kuin eilen, jolloin koko aamupäivä meni Okon kanssa nukkuessa edellisen yön valvomisista toipuessa.

Olemme tänään Okon kanssa toista päivää kahdestaan kotona kun isi palasi töihin. Isi olisi niin kovasti halunnut jäädä vielä kotiin, mutta ei auttanut. Onneksi isillä on paljon lomaa kesällä.

Okko on alkanut katselemaan kovasti ympärilleen. Hoitotason hymynaama on varma hitti joka päivä ja sitä kohden kurkotellaan ja sille jutellaan, ja toinen hitti tuntuu olevan nuo makuuhuoneen seinällä olevat isin ottamat valokuvat, vaikka niissä ei edes ole värejä. Tänäänkin Okko viihtyi niitä tuijottelemassa kun äiti kävi toimittamassa asioita keittiössä. Lisäksi Okko viihtyy sitterissään, joten äiti sai keitettyä ja juotua aamukahvit sillä välin kun Okko istui tyytyväisenä.

PS: Okolla  on jo jäämässä ensimmäiset vaatteet pieniksi!

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Sohvabloggari

Isillä alkaa tänään työt ja me ollaan Okon kanssa oltu turhan aktiivisia tänä yönä. Iltatankkaus oli liian vähäistä - tajusin sen itsekin sen jälkeen kun Okko meni nukkumaan ja arvasin ekan herätyksen olevan pian. No se tulikin sitten jo heti puolenyön jälkeen. Toinen tuli joskus kolmen ja neljän välillä, millä tiellä ollaan edelleen (tosin torkuttiin kyllä siinä välillä sentään kun olin nostanut Okon meidän sänkyyn). Toin Okon nimittäin lopulta tätäkin syöttöä varten sohvalle kun tuo sängyssä imettäminen tuntui menevän ihan pelleilyksi, eikä Okko imenyt aktiivisesti; isikin siinä jo heräsi. Jospa tästä vielä nukkumaan pääsisi. Sen ainakin tiedän, että tänään otan niitä ylimääräisiä unia... Niin ja tämä on samalla testi kännykällä bloggaamisesta - näyttää toimivan jotenkin.

tiistai 25. toukokuuta 2010

Ihana


Meillä oli tänään fotosessio Okon ristiäisten kutsukorttia varten. Isi kuvasi ja äiti yritti pitää Okon jalkoja ylhäällä. Aika ihana kuva tuli.

maanantai 24. toukokuuta 2010

Perhepäiväunet



Tänään otimmekin koko perhe yhteiset päikkärit. Alunperin niin ei ollut tarkoitus tehdä, mutta nukahdimme vähän kuin vahingossa siihen Okon viereen; äiti imetyspuuhissa ja isi muuten vain seuraa pitämässä. Pyykitkin jäivät puolitiehen kun ensin kutsu kävi imettämään ja sen jälkeen uni maistui ainakin tunnin ajan meille vanhemmille ja Okolle onneksi vielä vähän pitempään.

Nyt olen kyllä jo huomannut, että neljän viikon valvominen alkaa painamaan. Olen kyllä ihan pirteä, mutta joitakin valvomisen lieveilmiöitä on tullut jo esille. Minulla on nimittäin ollut lapsesta saakka taipumusta puhua unissani ja aiemmin olin myös hyvin aktiivinen unissakävelijä. Ongelma on tullut esille joko stressin tai väsymyksen myötä. Nyt en ole ollenkaan stressaantunut, mutta vähäiset unet ovat tainneet vaikuttaa asiaan; olen nyt harva se yö herännyt etsimään sängystä jotain toista vauvaa. Hmmm...

Okko on nukkunut synnytyslaitokselta saakka meidän vieressä, mutta viime yönä kokeilimme ensimmäistä kertaa nukuttaa Okkoa omassa sängyssään ja otin hänet viereen vasta ensimmäisen yösyötön tullessa. Koska Okko oli tankannut illalla todella paljon, saimme koko perhe kunnon unet ennen kuin Okko halusi ruokaa (en nimittäin ole enää kellottanut syömisten väliä kun Okko on kuitenkin kasvanut oikein hyvin ja neuvolassakaan ei sitä suositeltu). Sängyssä oli kieltämättä paljon väljempää ja oli mukava pystyä nukkumaan miten päin tahansa.

Isi on armahtanut äitiä harva se aamu ja hoitanut Okon aamutoimia, jotta äiti on saanut aamuimetyksen jälkeen pienen unihetken. Isi lähtee töihin keskiviikkona, joten täytynee siirtyä enemmän noihin päiväuniin Okon vierellä. Suuri muutos siis päiviin tulossa kun olemme Okon kanssa kahdestaan - vaikka nopsaan ne päivät kuluvat kun isillä on tapana mennä töihin jo hyvin aikaisin, joten hän on kotonakin jo ennen neljää.

Mahoton näläkä

Eilen Okolla oli sellainen syöntipäivä, ettei koskaan ennen. Ruokaa upposi ja upposi ja iltatankkaus nukkumista varten aloitettiin kolme tuntia ennen kuin Okko suostui jäämään sänkyyn. Huh! Ilmankos Okko ei sitten yöllä imenyt rintaa kovin hanakasti, eikä aamullakaan vielä jaksanut syödä paljon. Taitaa pikkuisella olla joku suurempi kasvupyrähdys menossa - ainakin hän tuntuu kasvaneen kovasti tässä viime aikoina ja ne pienimmät bodyt ovat jo alkaneet tuntumaan hieman kiristäviltä.

lauantai 22. toukokuuta 2010

Neliviikkoinen


Ihanainen pikku-ukkelimme syntyi neljä viikkoa sitten! Hyvää syntymäpäivää rakas!

PS: Isi on ottanut lähes kaikki viimeaikaiset kuvat. Nolo juttu, mutta äiti ei ole ehtinyt kuvailemaan (vaikka on isikin hoitanut Okkoa siinä missä äitikin) ja isi on antanut luvan käyttää kuvia. Lupasin kyllä alunperin ottaa itse blogini kuvat ja teinkin niin, mutta synnytyksestä saakka sillä rintamalla on ollut melko hiljaista. Pitää ryhdistäytyä.

Vaate- ja tukkajuttuja


Kesäkuu on Okon perheessä oikein juhlien aikaa, sillä kolmen viikon päästä juhlitaan kaveripariskunnan häitä ja siitä viikon päästä on Okon kastejuhla. Perinaiselliseen tapaan sitä tietysti miettii, mitä juhliin laittaisi päälle ja nyt viimeaikaisen hiustenkasvun myötä täytyy myös miettiä, mitä tälle tukalle voisi tehdä. Töyhtis, mikä töyhtis - nyt vain vielä pahemmalla tyylillä kun tukka on ennennäkemättömän paksukin.

Paino ei ole kuin neljän kilon päässä ennen raskautta olevista luvuista, mutta mielellään sen näkisin siitäkin alempana ja lisäksi masu vielä pömpöttää, mikä tarkoittaa sitä, etten mahdu vielä vanhoihin vaatteisiini. Siksipä en ainakaan vaatekaupoille lähde vielä ja taidan kulkea tuo panta päässäkin edelleen, mutta sitten kesäkuun puolella on jo tehtävä jotain noiden asioiden eteen. (Kröhom, olisihan minulla se vuodelta 1998 oleva ylioppilasmekkoni, joka on nähnyt ehkä kymmenet juhlat omien lakkiaisteni jälkeen ja josta on muodostunut jo vähän vitsikin, ainakin mieheni suvun puolella kun se tosiaan oli päälläni kaikissa juhlissa tuossa 2000-luvun alkupuolella. Heh.)

Hääkutsussa muuten oli dress codena black tie, mikä tarkoittaisi naisille iltapukua. Hmm, ihan sellaista en kyllä taida kuitenkaan hankkia. Ajattelin enemmänkin jotain pellavaista housupukua tai vastaavaa. Minun täytyy kuitenkin pystyä imettämään ja lisäksi meinasin hyödyntää samaa asua myös ristiäisiin.

Tuumaustauko


Välillä on hyvä pitää pieni tuumaustauko ja suunnitella seuraavia puuhia. Ainakin sitä voisi syödä ja nukkua, tuumaili Okko.

Okon kamut


Bonjour. Je suis Sophie, sanoi kirahvi kun Okon kainaloon kapsahti. Okko ei kylläkään ollut ihan vielä kiinnostunut siitä - ehkäpä myöhemmin. Hieman hän tosin maistoi kirahvin korvaa.

Okolla alkaa olla jo melkoinen arsenaali noita leluja - tässä vain pieni otos esillä. Pehmoiset eläimet ovat PaaPiin aurinkoisesta putiikista ja klassikko-Sophie englantilaisesta nettikaupasta.

PS: On Okolla muitakin bodeja kuin tuo yksi. Hih, mitenkähän se onkin sattunut melkein jokaiseen kuvaan päälle. Se tosin on yksi suosikeista, sillä se on helppo pukea.

Huh hellettä


Okon perhekin on päässyt nauttimaan tällä viikolla hyvästä säästä. Okko tosin ei kuumasta niin välitä - tullut siinä äitiinsä. Vaunulenkit ovat olleet hieman lyhyempiä kun Okko ei ole viihtynyt vaunuissa kovin pitkään kerrallaan ja veikkaanpa, että lenkit pitenevät kun sää viilenee.

tiistai 18. toukokuuta 2010

Tiistaita


Pikku-Okon perheellä oli taas tänään ohjelmassa neuvolakäynti. Neuvolalle lähteminen aiheutti pientä vipinää meissä vanhemmissa, sillä Okolla oli päiväunet menossa kun tankkaus neuvolaa varten olisi pitänyt aloittaa. Onneksi Okko kuitenkin heräsi noin puolta tuntia ennen neuvola-aikaa ja pieni tankkaus ja vaipanvaihto ehdittiin suorittaa. Koko reissu meni itse asiassa tosi hyvin, eikä pikkuinen närkästynyt kuin hieman punnitusta varten riisuttuja vaatteita puettaessa.

Okko sai kehuja neuvolan tädiltä. Kortissa lukee "hieno poika" ja Okko yllätti vanhempansakin hienolla kasvulla; Okko painaa nyt 3885g! Upeaa pikkuinen! Tästä hyvästä saimme koko perhe palkinnon: seuraava neuvolakäynti on vasta kahden viikon kuluttua!


Okko onkin kasvanut nyt sen verran, että ei enää uppoa liikaa tuohon sitteriin. Pikkuinen lepäili siinä aamulla ja antoi vanhemmilleen aamupalarauhan ja sama juttu taas iltapäivällä lounaan yhteydessä. Äiti ja isi ovatkin saaneet tänään ja eilen nauttia lämpimistä aterioista yhdessä, sillä Okko on antanut hyvin ruokarauhan. Ja mainittakoon, että tämä suurimmaksi osaksi vielä pelkän rintamaidon voimalla!

PS: Hyvänen aika sentään kun meidän pikku-ukkoa on lahjottu! Vielä tänäänkin Okolle tuli kolme lahjaa! Kylläpäs te ihmiset olette anteliaita ja ihania - ihan tässä menee hämilleen.

maanantai 17. toukokuuta 2010

Ihanat elämäni miehet


Rakkaudentunnustus elämäni miehille: Okko ja isi, te olette ihania! Ja isi, olet luontainen tehtävässäsi!

Isi kuvasi tuhannen ilmeen Okkoa aamulla. Yöpuku oli tuossa vaiheessa jo likaantunut ja Okko makoili peiton alla pelkässä vaipassa. Okko oli vaatteettomuudesta hyvin mielissään.

Hymynaama


Totta se on: pikkuiset selvästikin rakastavat tuota hymynaamaa, jonka saa ensimmäisellä neuvolakäynnillä. Okkokin tuijottelee sitä hyvin intensiivisesti vaipanvaihdon yhteydessä. Ukki oikein muovitti sen käydessään, joten nyt se kestää kylpyhuoneen kosteaa ilmastoa.

Mitäpä en lapseni eteen tekisi

Olen alkanut juomaan olutta. Alkoholitonta tietenkin. Se kuulema nostattaa maitoa, josta minulla on edelleen pakkomielle. Join eilen kaksi tölkkiä. Toinen oli vaaleaa ja toinen tummaa. Tumma on selvästi parempaa, vaikka pahalta ne molemmat maistuivat. Rinnat tuntuvat heti täydemmiltä. Heh. Okko on testannut oluen tehoa hyvin hanakasti - pikkuinen on takuulla kasvanut paljon ja todisteet saamme huomisessa punnituksessa.

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Malinen

Malinen, tuo savolainen jänis, jaksaa naurattaa vuodesta toiseen. En ole muuten mikään erityisen suuri sarjakuvien ystävä, mutta Maliseen en kyllästy. Niin ja onhan se Viivi ja Wagnerkin aika hyvä sarjis.

Parveke


Nyt pääsee nauttimaan parvekkeestakin - kiitos isin, joka laittoi kasvitkin kuntoon sillä välin kun Okko ja äiti olivat maitopuuhissa. Noiden kasvien paikkoja täytyy vielä miettiä, sillä tuo laventeli esimerkiksi oli hieman nuukahtanut tänään paahteessa.

lauantai 15. toukokuuta 2010

Laskutusta


Synnytyssairaala laittoi laskun palveluksistaan. Laskun loppusumma on 227,50 ja se kattaa synnytyksen ja perhehuoneen kolmelta yöltä. Kerrankin kunnon vastinetta verorahoille, sanon minä! Aivan mahtavaa ja myös hassua sinänsä kun vertaa tuota summaa esimerkiksi kunnallisenkin hammaslääkärin hintaan; nehän liikkuvat aivan eri sfääreissä kun ajattelee, kuinka paljon vastinetta rahoille tuolla synnytyssairaalassa saa. Vaikka eihän ne varmaan ole verrattavissa.

PS: Melkoinen koiranpeti tuo meidän sänky; siellä kun imetetään ja nukutetaan pitkin päivää, myllääntyy se hetkessä. Tosin tänään ei olla paljoa nukuttu, mutta imetetty sitten senkin edestä.

perjantai 14. toukokuuta 2010

Ristiäiset tulossa


Varasimme tällä viikolla Okon ristiäispäivän kun seurakunnalta tuli kirje, että lapsi tulisi suosituksen mukaan kastaa jo 4-6 viikon ikäisenä, mutta kuitenkin kahden kuukauden ikään mennessä. Tieto tuli meille aivan puun takaa; olimme kuvitelleet, että aikaa olisi kolmeen kuukauteen saakka. Mutta eipä hätää, varasimme päivän - tosin hieman aikaisemmalle ajankohdalle kuin olimme alunperin suunnitelleet.

Okosta tulee virallisesti Okko 19.6. Kastetilaisuus pidetään kirkossa, jonka jälkeen siirrymme kotiin kahveille. Okolle tulee kolme kummia, jotka olivat itsestäänselviä valintoja.

Nyt kun nuo tärkeimmät asiat ovat jo hoidossa, äiti voi alkaa miettimään vähemmän syvällisiä asioita, kuten ristiäisten graafista ilmettä. Heh. Ajattelin heleän vihreää ja valkoista: valkoiset astiat, valko-vihreä kukkakimppu pöytään, vihreät servetit ja vaaleanvihreitä macaron-leivoksia muiden tarjottavien ohelle. Ja tietysti jokin tyylikäs kutsukortti, mutta se luultavasti on ihan mustavalkokuva Okosta, taitekortille painettuna. Kokeilimme Ifolorin korttipalvelua viime viikolla ja jälki oli ihan hyvää, joten ehkä teetämme siellä kutsut... Noista leivoksista sen verran, että niiden tekemistä täytynee harjoitella - voin kuvitella, kuinka ne leviävät pellille.

Kuva lainattu.

Parvekekasveja ja tiheää imutusta

Tänään kävimme ensimmäistä kertaa kaupassa koko porukalla. Kohteena oli Plantagen ja asiana parvekekasvit. Huh, aika moni muukin oli keksinyt käyttää aurinkoisen ja lämpimän päivän parvekkeen tai pihan laittamiseen ja ruuhka kaupassa oli melkoinen. Saimme kuitenkin hoidettua asiamme kun Okko nukkui turvakaukalossa harso ihmisten katseilta ja kaikenmaailman pärskeiltä suojaamassa - tosin mies raportoi, että joku täti-ihminen oli pysähtynyt lässyttämään harson alta pilkottaville Okon pikkuruisille (sukilla verhoilluille) jaloille sillä välin kun minä puikkelehdin jossain puksipuiden ja murattien välimaastossa.

Mukaan Plantagenista tarttui rungollinen laventeli, rungollinen tuija, mehikasveja, muratteja ja muutama kukka, joiden nimeä ei tullut tarkistettua. Niin ja multaa ja ruukunkatetta. Istuttamisen kanssa kävi kuitenkin samoin kuin aika monen muunkin tehtävän kanssa tässä viime aikoina: isi joutui hoitamaan koko lystin yksin kun äiti jumitti sohvalla Okko rinnalla. Hih, Okolla on ollut varsinainen tiheän imemisen kausi tässä tällä viikolla ja imetyskertoja ja -tunteja on kertynyt huimasti. Mutta hyvä niin, tisutellaan niin paljon kuin Okko haluaa.

PS: Äiti oli melkoisen epävarma Okon vaatetuksen suhteen ja vakuutti isinkin, että vauva täytyy tumpata täyteen tällinkiin ulkoilmaa varten, vaikka mittari näytti +22°C. Plantagenin reissun Okko vielä viihtyikin hyvin puettuna, mutta vaunulenkillä hänellä meni jo hermo, vaikka vaatetusta oli jo siinä vaiheessa kevennettykin. Kiskaisimme muutaman vaatekappaleen pois vauhdissa ja johan pikku-ukkeli nukahti vaunuihin.

torstai 13. toukokuuta 2010

Kenttätestaus suoritettu


Teutoniat on nyt koeajettu tositoimissa ja sekä asiakas, että kärryjen lykkijät ovat kovin tyytyväisiä hankintaan. Ylämäessä vaunut tuntuvat erityisen kevyiltä - onpa tuo lastikin tietysti vielä kevyt, mutta kyllä se keveys on myös vaunujen ominaisuus. Olemme nauttineet vaunulenkeistä nyt tiistaista saakka ja varsinkin eilen kun sää lämpeni, tuntui, että olisi voinut kävellä vaikka maailman ääriin.

PS: Aika vantteraltahan sitä näytetään edelleen - kuvakin todistaa, mutta kyllä se siitä, ajan kanssa.

maanantai 10. toukokuuta 2010

Iso poika


Okko on saavuttanut syntymäpainonsa ja vähän päällekin! Okko painaa nyt 3610g ja sai neuvolan tädiltäkin kehut hyvästä painonnoususta. Upeaa Okko! Äitikin oli niin onnellinen, että lupasi Okolle palkinnoksi auton.

PS: Tuo sitteri ja lämpöpussi ovat silti hieman isoja meidän isolle pojalle.

Kiireistä


Blogipäivitykset ovat hieman unohtuneet kun välillä tekee tiukkaa jopa ehtiä syömään tai vessaankaan. Vauva-arki on ihanaa ja välillä melkoisen kiireistä. Pikkuinen kuitenkin yleensä tarjoaa vanhemmilleen kaksi pidempää hengähdystaukoa päivässä, joista ensimmäinen on aamupäivällä aamupalan ja -pesujen jälkeen ja toinen sitten illalla noin klo 21 alkaen. Sen olen kuitenkin huomannut, että jos meinaa tehdä jotain, kuten levittää pyykit, juoda vettä tai käydä vessassa, kannattaa se tehdä heti kun ajatus tulee päähän ja jos on sillä hetkellä vapaana. Saattaa nimittäin olla, että hetkeä myöhemmin tilaisuus on mennyt ohi ja istutkin sohvalla imettämässä. Eipä sillä, imettäminen on mukavaa ja Okko tykkää olla rinnalla, joten ei se haittaa, mutta ikävä jättää kaikki tehtävät isille. Eikä isi tietysti voi kaikkea tehdä, kuten syödä puolestani, mutta onpa hän juottanut minua kerran jos toisenkin kun olen ollut imettämässä.

Viikonloppua värittivät ensimmäiset vierailut. Olemme olleet ihan keskenämme tähän mennessä, sillä kaikki sukulaiset asuvat niin kaukana, että heidänkin täytyy tehdä oikein matkasuunnitelma ja jäädä jonnekin yöksi, jotta voivat tulla meitä katsomaan. Isin vanhemmat ja sisko perheineen kävivät ihastelemassa Okkoa ja huomenna tulee äidin äiti. Lisäksi yksi naapuri piipahti kahvilla.

Sen verran olen nyt ottanut löysin rantein, että en jaksanut touhottaa vieraiden takia, vaan annoin tavarakasojen vähän niin kuin jäädä näkyville ja ei se loppujen lopuksi edes nolottanut. Tosin kun äitini tulee huomenna, täytyy työhuoneeseen raivata tilaa patjalle, sillä hän jää yöksi. (Niin, tämä työhuone, jonka siivouksesta kirjoitin raskausaikana joka toisessa postauksessa, ei ole sen siistimpi edelleenkään. Heh. Raskauden olisi varmaan pitänyt mennä yliajalle, jotta olisin saanut sen siivottua. Tai siivosinhan minä sitä jonkin verran, mutta se sotkeentui aina uudelleen ja uudelleen.)

Tänään täytyy mennä taas neuvolaan. Äitiä ja isiä se ei inspiroi yhtään! Ja varsinkin kun tiedetään, että myöskään Okon mielestä se punnitus ei ole kivaa. Okko on syönyt hyvin ja on virkeä - nyt toivomme, että syntymäpaino olisi saavutettu, jotta pääsisimme siitä neuvolasta edes hetkeksi eroon! Syntymäpainohan olisi pitänyt saavuttaa jo kahteen viikkoon mennessä ja viime keskiviikkona siihen oli vielä kurottavaa jonkin verran. Kaksi viikkoa tuli täyteen lauantaina, joten meillä tuli aikataulu vastaan. Saas nähdä, mitä neuvolan täti sanoo.

perjantai 7. toukokuuta 2010

Oijoi!


Oi minkä yllätyksen koin avatessani hallintapaneelin äsken. Kiitos Turkoosi tästä kunnianosoituksesta - Okko ja äiti ovat otettuja! Äiti tuumailee hetken ja laittaa sitten kunnian eteenpäin.

Edit 13.05.10: Annan tunnustuksen eteenpäin Paapiille, Aniliinille ja Riikalle.

Vauva-arkea


Viikko on taas edennyt pitkälle ilman, että me vanhemmat olemme sitä edes huomanneet. Okko näyttää kasvavan kovasti, vaikka punnitus antoi maltillisemman tuloksen. Okon paino on kuitenkin noussut ja ruoka maistuu, joten ei hätää. Maanantaina menemme taas punnitukseen neuvolalle.

Ensimmäinen neuvolakäynti sujui hyvin viime keskiviikkona. Okko oli rauhallinen lähes koko ajan; vain riisumisesta ja punnituksesta hän ei pitänyt, mutta siihen oli varmaankin syynä viileä huone. Kotona Okon hoitopisteellä on nimittäin paljon lämpimämpi, eikä Okon tarvitse palella vaipanvaihdossa.

Uusi juttu tällä viikolla on ollut nukuttaminen; vielä viime viikolla Okko nukahti itsekseen heti syötön päälle, mutta nyt hän katselee ympärilleen tarkkaavaisena ja tarvitsee aktiivista nukuttamista. Yleensä rinta auttaa tai sitten isi tai äiti jää hetkeksi makoilemaan Okon viereen. Joskus kyllä saattaa mennä niinkin, että Okko jää tyytyväisenä yksinkin sänkyyn, vaikka ei olisi nukahtanut.

Okko on tyytyväinen vauva kun on saanut masun täyteen ja puhtaan vaipan. Hän ei ole muutenkaan vielä osoittanut tyytymättömyyden merkkejä huutamalla vai olisiko sitten niin, että me vanhemmat olemme ehtineet vastaamaan Okon merkkeihin samantien. Jokatapauksessa hän on ihanan tyytyväinen ja suloinen - me vanhemmat vietämme edelleen suuren osan päivästä tuijottamalla silkkitukkaista pikkuistamme.

Viikon suuri uutinen on napatyngän irtoaminen. Se lähti irti eilen ja sitenhän meillä on tänään lupa mennä vannaan. Isi jo odottaa Okon kylvettämistä - äiti taasen odottaa vielä enemmän vaunulenkkejä, joihin on lupa huomenna kun kaksi viikkoa tulee täyteen. Ihanaa! Harmi vain kun sää ei taida suosia.

tiistai 4. toukokuuta 2010

Okon tiistai


Tänään olemme syöneet ja nukkuneet. Tosin nukkumista on ollut hieman vähemmän, kun syöminen on ollut pääosassa. Kuvassa Okko isin sylissä sohvalla.

Mukavaa postia


Okkoa on muistettu monelta suunnalta kortein ja lahjoin - äidin ja isin onkin ollut mukava mennä postiluukulle joka päivä kotiutumisen jälkeen. Suuri kiitos kaikille! Kylläpäs te olette olleet ihania!

PS: Okko sai sairaalassa myös tuollaiset Marttojen neulomat sukat.

maanantai 3. toukokuuta 2010

Okon ruokkimet


Rinnoistani on tullut yhteistä omaisuutta synnytyksen myötä, tai ainakin ne ovat yhteinen puheenaihe. Henkilö, jos toinenkin on miettinyt ja kysellyt maidonerityksestäni. Itse asiassa se on tuntunut ihan luontevalta, vaikka periaatteessahan tuollainen on kuitenkin yksityisasia. Keskustelen aiheesta kyllä mielelläni lähipiirin ja tietenkin terveydenhuollon ihmisten kanssa, mutta ei sitä silti jokaiselle pihalla onnittelijalle tee mieli alkaa analysoimaan, miten maito kyllä nousee, mutta olemme antaneet Tutteliakin riittävän ravinnonsaannin takaamiseksi. Itse asiassa tänään jo kyllästyin aiheeseen, kun kerran vuodessa soitteleva tätinikin kyseli ja tyydyin sanomaan, että maitoa tulee. Kyllä sitä tulee - Okolla oli äskenkin maitoparta lopettaessaan imutussessionsa, mutta vielä ei ole takeita, että se riittää ainoaksi ravinnoksi.

Sairaalassa kävi todella koominen tapaus ensimmäisenä yönä kun hoitaja kävi tarkkailemassa meitä muutaman tunnin välein. Jossain kohti yötä hän otti nukkuvan mieheni sängyn jarrun pois ja työntäytyi sänkyjemme väliin ja kävi venyttelemään nännejäni. Heh. Okko oli rinnalla ja ilmeisesti jotenkin huonossa asennossa. Imetysasentoa onkin saanut hakea edelleen välillä, mutta kyllä se yleensä löytyy helposti.

Ensialkuun imetin vain sängyssä, mutta kokeilin sitten sairaalassa istualtaan imettämistä ja se sujui hyvin. Sairaalassa oli sopiva tuoli ja tyynyt avuksi, mutta kotiinpäästyämme huomasinkin, ettei asia suju sohvalla tavallisten tyynyjen kanssa. Mieheni riensi taas kiireenvilkkaa Lastenturvaan, kuten teki kotiutumispäivänä kun tarvittiin rintapumppua. Hän haki minulle imetystyynyn ja kokonaan uusi maailma aukeni! Hurraa, pääsimme Okon kanssa pois sängynpohjalta ja nyt voimme hoitaa ruokailuja sohvalla, vaikka telkkaria katsoen (ei sillä, että sieltä koskaan tulisi mitään järkevää) tai musiikkia kuunnellen. Mieheni valikoi minulle kokoruskean Mollavauvan tyynyn, jossa menee remmi vyötärön ympäri. Tyyny on melkoisen suuri ja jämäkkä; sen päällä Okko lepää kätevästi ruokaillessaan.

Ihmeellinen keho

 
Oma keho on kokenut melkoisen myllerryksen tässä viime aikoina, mutta aika hienosti se näyttää ottaneen sen vastaan ja hyvin se on jaksanut nämä synnytyksen jälkeiset päivät. Olin jo sairaalassa ihmeissäni kun aloin pienenemään jokapuolelta. Olin esimerkiksi kuvitellut, että sääreni ovat muuttuneet muuten vain paksuiksi kun ennen olin niihin tyytyväinen, mutta jokunen päivä synnytyksen jälkeen katselin jalkojani ja nehän näyttivät ihan tikuilta hetkeä aiemmin vallinneeseen tilanteeseen verrattuna. Turvotus oli siis iskenyt sääriinkin, en vain ollut tajunnut sitä.

Vatsa on tietysti se paikka, jota eniten tuijotetaan synnytyksen jälkeen. Pehmeähän se on, mutta mukavasti jo vetäytynyt ja minulla on vyötärö! En kuitenkaan pyri pienentämään vatsaani tietoisesti, vaan syön mitä mieli tekee, jotta maitoa nousisi tarpeeksi.

Menin viisi päivää synnytyksen jälkeen ensimmäisen kerran pienelle ulkoilulle kun kävin lähikaupassa ja mietin, mitä voisin laittaa päälleni. Varovasti kokeilin ulkoilupukuani, sillä se tuntui sopivan vaarattomalta vaatteelta (ei ehkä kannata aloittaa mistään kapeista farkuista) ja olin todella yllättynyt kun puku oli sopiva. Hieman vatsa otti vetoketjuun, mutta ei niin, etteikö takkia olisi voinut tai kehdannut käyttää. Seuraavaksi alan käyttämään taas sormusta - se menee jo, mutta välillä sormet vielä hieman turpoavat.

Minulle tuli erikoinen ongelma heti raskauden alussa; kuuma suihku ja sauna sattuivat otsaontelon kohdalle. Heh, kuulostaa hassulta, mutta välillä tunne oli todella paha ja toistui joka kerta saunassa ja usein myös suihkussa. Heti ensimmäisellä saunakerralla synnytyksen jälkeen huomasin ongelman kadonneen. Ja samalla huomattiin vanhan, raskauden aikana poissaolollaan loistaneen ongelman palanneen: minulle tulee valkoinen rengas suun ympärille oikein kuumassa. Hassua.

Myllerrys jatkunee vielä, mutta pakko on kyllä todeta, että on se keho ihmeellinen kun se pystyy tuottamaan noin ihmeellisen käärön ja vielä toipumaan niin nopeasti sen käärön synnyttämisestä, puhumattakaan vielä ravinnosta, jota se tuottaa kääröä varten.

PS: Mustia silmänalusia keho ei kuitenkaan pysty estämään, kuten kuvasta näkyy. Hih.

Uusi viikko vauvaperheessä


Vauvaperheessä alkoi uusi viikko - tosin viikonpäivistä ei aina itsekään ota selvää, eikä niillä ole niin merkitystäkään. Sen verran täytyy tällä viikolla muistaa, että Okolla on neuvola keskiviikkona. Ensimmäinen neuvola oli jo viime viikolla kun äitiä raskausaikana hoitanut terkkari kävi kotona mittaamassa Okon painon ja keskustelemassa synnytyksen kulusta.

Viime viikon neuvolakäynnillä kävi ilmi, että Okon paino oli jo lähtenyt nousemaan hienosti. Äiti katsoi tänä aamuna, että Okkosen posketkin näyttävät nyt pyöreämmiltä. Hienoa! Keskiviikkona saamme sitten uutta tietoa Okon painosta ja siirrymme samalla lapsineuvolan asiakkaiksi.

PS: Maitoa näyttää nousevan enemmän, sillä Tuttelia menee entistä vähemmän ja Okko on rinnalla vähän väliä. Upeaa! Isin mummo ja äidin täti antoivat äidille oikein vanhan kansan neuvoja maidon nostattamiseen: kaljaa ja kahvia pitäisi latkia. Kahvi onkin ikisuosikki ja kotikaljaa ajattelin kokeilla. Meneehän se kun muutenkin täytyy juoda paljon ja energiaakin saa tulla ylimääräistä, toisin kuin raskausaikana, jolloin tuollaiset sokerikaljat olisi pitänyt jättää juomatta.