perjantai 25. helmikuuta 2011

Käytävältä kuuluu tsirp tsirp

Mökki on lisätty kuvauksen ajaksi
Lintuparvi laskeutui meidän käytävälle. Ei niihin ole tarkoitus mitään ripustaa - linnut saavat poseerata ihan ilman mitään tehtävää. Mökkikin on valmiina - tosin kuvauksen ajan se oli kiinni teipillä. Ehkä sekin saa vielä pysyvän paikan seinältä.

Viikonloppureissu

Okon perhe lähtee tänä viikonloppuna mummolareissulle. Hyvää viikonloppua lukijoille!

Imurinkesyttäjä

Lähestyn ihan hiljaa, ettei se huomaa.
Sainpas kiinni!
Siitäs sait imuri! Tämä on kaikista niistä kerroista kun olet minua stressannut!
Ollaan vaan kavereita.

Okko 10kk

Meidän pikkuinen täytti eilen jo 10kk! Paljon onnea rakas höpönassu!

torstai 24. helmikuuta 2011

Otteita vauvakirjasta


Okko oppi kiipeämään TV-tasolle joskus viime viikolla ja nyt se on jokailtaista huvia. Pelottavaa siinä on kaatumisvaaran lisäksi se, että pienet sormet saattavat jäädä laatikoiden väliin (kun nekin osataan avata) ja tietysti erinäisten tavaroiden tuleminen päälle.

Syödessä Okko on pitänyt jo pitemmän aikaa tyytyväistä ääntä, kun ruoka on erityisen hyvää. Ääni on sellaista "njan njam" -ääntä ja sitä ei pidetä jokaisen ruokalajin kohdalla, vaikka ruoka uppoaisikin hyvin. Erityisesti kasvissoseet saavat Okon murisemaan tyytyväisenä. Taitaa olla äidin raskaudenaikaisella ruokavaliolla tekemistä asian kanssa; liha ei ole kuulunut suosikkeiheni koskaan, vaikka sitä syönkin ihan mielelläni ja työpaikan ruokalan kasvis- tai salaattilinjasto houkutteli lähes joka päivä.

Okko ei ole ehkä vielä ymmärtänyt ikkunoita. Kylppärissä hengatessa hän ihmettelee suihkuseinän tai saunan oven läpi näkyviä asioita ja saattaa vahingossa osua lasiin. Okko on erityisen innostunut saunan seinää vasten nojaavasta pyykkitelineestä ja kun hän kävi sitä rämppäämässä jatkuvasti (ja siinä on kaatumisvaara), piti saunan ovi laittaa kiinni. Tänään Okko kuitenkin huomasi, että saunan oven alla on iso rako, jonka kautta telineeseen pääsee käsiksi. Ja rämppääminen alkoi taas. Hassua kyllä, kun kielsin tarpeeksi monta kertaa, näytti kielto menevän perille. Pyykkitelineeseen käydään käsiksi myös silloin kun se on käytössä; Okko on erityisen avulias pyykin kanssa ja tulee vetämään narulle laitettuja pyykkejä pois.

Aiemmin Okko on näyttänyt stressaantuvan imurin äänestä (oli jäykkänä paikoillaan, muttei itkenyt), mutta kun ymmärsin viime viikolla nostaa hänet omalle tuolilleen imuroinnin ajaksi, hän pystyi näkemään kunnolla, mitä äiti puuhaa. Eilen Okko hengasi lattialla kun aloin imuroimaan ja hän oli niin kiinnostunut, että tuli näpelöimään imuria. Siinä on tietysti omat ongelmansa; hiemanhan se hankaloittaa imurointia, mutta mukava kun asia ei enää stressaa.

Halpaa saippuaa


Naku esitteli blogissaan hienoja pesuainepullojaan ja tässä tulee Okon perheen säästöversio. Lapsiperheessä menee saippuaa suuret määrät ja ostan aina jotain halpaa laatua, josta mielellään saa etiketit irti. Meillä on posliininen saippua-annostelija, mutta Okon synnyttyä ajattelin, että posliininen pullo kuitenkin tippuu altaan reunalta kun ollaan pyllynpesupuuhissa ja laitoin sen sivuun. No eipä nämä muoviset ole tippuneet vielä kertaakaan. Muuten suosisin iki-ihanaa mustaa Bliw-pulloa, mutta saippuaa täytyy usein saada otettua yhdellä kädellä ja siihen Bliwin kanssa ei pysty.

Seuraavaan pulloon taidan kirjoittaa suoraan, mitä aine on - siis halpaa saippuaa.

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Pöllöisät lakanat

Kummitäti lähetti Okolle ihanat lakanat. Me niin tykätään pöllöistä!

tiistai 22. helmikuuta 2011

Mallin elkeet

Dressmannilta. Ysiysi ysikyt.

Käytävä


Kotimme käytävän seinään on ruuvattu viisi ruuvia, jotka alunperin laitettiin pieniä, neliönmallisia Ribba-kehyksiä varten. Kehyksissä oli mieheni ottamia kahviaiheisia kuvia.

Pari vuotta sitten päätimme vaihtaa käytävän "taideteoksen" kun Stockalla myytävät kirjaimet houkuttelivat. Piti vain keksiä, mikä viisikirjaiminen sana seinälle keksittäisiin, sillä ruuveja ei haluttu laittaa enempää, eikä myöskään poistaa. Heittelimme ilmaan kaikkia tosi fiksuja sanoja, kuten 'Keijo'. Heh. Kävimme tuohon aikaan italian tunneilla ja mieheni sen keksi: käytävälle sopisi hyvin italiankielinen tervehdys.

Salve on lukenut käytävällämme jo niin pitkään, että nyt haaveilen taas uudesta ideasta. Olen keksinyt jo kaikenlaista ja pidän edelleen tuosta viiden ajatuksesta - sarjassa on voimaa. Myös yksi pitkä teos (tai objekti, miksi sitä nyt kutsuisi) toimisi. Toisaalta jopa pitkä ja kapea maalattu liitutaulu houkuttelisi, mutta emme ala tärvelemään seinää - se nimittäin on tosi pitkä ja liitutaulun poismaalaaminen olisi melkoisen ikävä juttu.

Ehkäpä valokuvat palaavat seinälle, mutta pienten mustavalkoisten canvas-taulujen muodossa. Paikka, jossa teetimme Okosta pari canvas-taulua, tekee niitä myös koossa 20x20cm. Ensin pitäisi vain päättää aihe.

Ihan helmi[kuu]

Kyllä nyt ollaan ihan takerruttu tähän yhteen teemaan.

Helminauhoja

Tyhjällä tontilla kulkee polkuja kuin helminauhoja.

Minä itse!

maanantai 21. helmikuuta 2011

Mustaa ja valkoista


Me leikittiin Okon kanssa sisustustoimittajaa. Okko oli välinpitämättömän assarin roolissaan suorastaan loistava; ei tuonut kahvia, eikä roudannut. Äiti ei oikein osannut leikkiä; kuvaamisesta ei tullut mitään, varsinkaan kun kuvauskohteista kimpoili valo ja kaikki meni muutenkin vähän pieleen. Joten otetaanpa uusi sessio kun isi on kotona ja näyttää, miten niitä äidin haluamia kuvia otetaan. Sellaisia sisustuslehtikuvia.

Tuo valaisin on löytö lauantailta. Löysin sen Suomenojan Bo Conceptilta samalla kun kävimme Fazerin Musiikissa. Valaisin oli juuri täydellinen (siinä on nyt vain liian suuri polttimo) ja se oli isossa alennuksessa, joten se lähti meidän mukaan. Sen muuten saa laitettua myös seinälle; mukana tuli erillinen jalka sitä varten.

Okon touhuja

Meidänkin kohdalla taitaa pitää paikkansa tuo vanha viisaus, että uudet taidot sotkevat yöunia. Okko oli levoton viime yönä ja heräsi mönkimään ja ynisemään jo klo 1.40. Otin hänet syliini, ettei isi ja koko naapurusto heräisi ja tyyppi oli ihan tikkana. Sylittelyn, sänkyynlaiton yritysten ja maidon päälle ei auttanut muu kuin viedä Okko sitteriin heiluteltavaksi ja siihen hän sitten nukahti. Aamullakaan unet eivät jatkuneet kovin pitkälle ja sama mönkiminen jatkui heti herättyä. Okkohan harjoittelee konttausasentoa nyt ihan koko ajan ja se taitaa kaihertaa mieltä unissakin.

Vaikka Okko on peloton tutkailija ja ryömii joka paikkaan tällä kotona ja muuallakin käydessä, tarvitsee hän nykyisin syliä tavallista useammin. Toinen on niin hellyttävä kun tulee pyytämään syliin: Okko ryömii jalkojen eteen, menee lentokoneasentoon ja alkaa sätkimään jaloillaan. Sylissä ei välttämättä viihdytä kauaa ja läheisyyttä tankattuaan Okko haluaa taas puuhiinsa palatakseen kohta syliin.

Olen laittanut Okon päiväunille vaunuihin jo jonkin aikaa. Siis ihan sisälläkin ollessa. Okko nukkuu siellä ahtaassa paikassa paremmin kuin sängyssä. Olin kyllä kuullut, että vauvat pitävät ahtaista paikoista, mutta en ehkä osannut ajatella, että vielä tässäkin vaiheessa. Vauva-lehteä lukiessa asia taas muistui mieleen ja Okon hassu käytös sai logiikkaa; ukkelihan työntää itsensä aina kaikista pienimmistä väleistä ja tykkää nukkua seinää vasten. Siten päätin kokeilla vaunuja. Noissa meidän Teutonioissa on peräti 80cm pituinen koppa, joten pikkuinen mahtuu sinne vielä - tosin toppavaatteiden kanssa ukkelia saa jo osuttaa hyvin tarkasti.

Okko on alkanut käyttää luovuuttaan itsensä viihdyttämisessä ja melko usein kyseessä on jo jotkin tihutyöt. Kutsun yhtä Okon leikkiä autokorjaamoksi. Siinä maataan selällään ruokapöydän tuolin alla ja näperretään tuolin pohjaa. Kaikkien tuolin pohjassa on (tai oli) kaksi lappusta. Toisessa lapussa on tekniset tiedot ja valmistuspäivä, toisessa paloturvallisuusohjeet. Ihmettelin tässä taannoin, mitä lappusta Okko imeskelee - en ollut mielestäni koskaan nähnytkään sellaista. Asia selvisi pienen tutkailun jälkeen ja nyt kahdesta tuolista on jo saatu ne lappuset irti.

Okon uusimmat hampaat ovat nyt kutakuinkin läpi. Nyt hampaita on kuusi kappaletta. Onhan noita työstetty ja lisää on tietysti tulossa heti perään. En ole ihan varma, kuinka hyvin Okko osaa hampaitaan käyttää. Näyttää kyllä siltä, että hän puraisisi niillä jo maissinaksujakin, joita ennen jältettiin hampaattomilla ikenillä (vai miten sen nyt ilmaisisi) - tosin maissinaksut eivät ole meillä enää niin pop ja niillä enemmän leikitään kuin syödään. Lisäksi kokkareiset ruoat menevät nyt hienosti, vaikka vähemmän niitä menee yhdellä ruokailulla alas kuin ihan sileää sosetta menisi.

PS: Löysin kaupasta 10kk ikäisille tarkoitettuja jogurttipikareita - aiemmin olemme toki syöneet niitä lasipurkissa olevia vauvojen joguja. Okko alkoi saamaan niitä jo muutama päivä sitten - oltiin vähän villejä ja annettiin jo pikkuisen etukäteen. Olen pyrkinyt antamaan Okolle aamuisin puuroa, mutta jostain syystä se ei aina maistu, vaikka illalla sitä menee todella hyvin, joten annan välillä jogurttia aamupalaksi.

lauantai 19. helmikuuta 2011

Erikoisia tuomisia


Olen viime aikoina kylään mennessämme vienyt vähän hassuja paketteja - kaikkea muuta kuin perinteisiä kukkia. Meillä ei ole tässä kukkakauppaa vieressä, joten kukkien hankkiminen olisi hankalaa, vaikkakin niitä on aina ihana saada ja viedä. Olen erikoistunut käytännöllisiin lahjoihin. Esimerkiksi perjantaina äiti-vauva -kavereiden luona vieraillessa vein saippuaa ja roskapusseja. Heh. Sävy sävyyn vielä, tietysti. Isovanhempien kysellessä tuliaistoiveita olen itsekin toivonut talouspaperia ja pyykinpesuainetta - tulee ainakin tarpeellista.

Koko orkesteri


Isi keksi, että Okon täytyy saada kosketinsoittimet. Olin samaa mieltä; Okolle olisi varmasti tarjolla hauskoja vauvojen soittimia. Mutta isi halusikin ihan oikean soittimen, ei mitään lelua. Ja koska rakas mieheni, tuo armoitettu höpönassu, on jonkin asian päähän saadessaan hyvin päättäväinen (kuten kyllä vaimonsakin, mutta mies on kyllä vielä pahempi tapaus), marssimme tänään Fazerin Musiikkiin. Ja sieltähän löytyi sievä pieni soitin.

PS: Isillä taisi olla ikävä pianonsoittoaikojaan, sillä hän on ollut todella innokkaana Okon soittimen kimpussa. Hih. Meidän triolle on nyt soittimet koossa, joten jamit on luvassa joka ilta.

perjantai 18. helmikuuta 2011

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

tiistai 15. helmikuuta 2011

Hifi-Okko




Meidän pieni ryömijämme on harjoitellut konttausasentoa ahkerasti ja eilen Okko nousi ensimmäistä kertaa seisomaan tukea vasten! Taisi olla niin, että kun on tarpeeksi mielenkiintoista tutkittavaa, sen luokse on päästävä hinnalla millä hyvänsä ja siten Okko nousi TV-tasolla olevia laitteita vasten.

Tulevien tutkimusretkien kannalta on muuten hyvä, että vahvistimeen saa asetettua maksimivolyymin, sillä Okko on jo käynyt pyörittelemässä vahvistimen suurta volyymirullaa. Me vanhemmat muuten luulimme, ettei noita TV-tason laatikoita saisi ihan tuosta vaan auki, mutta niin vain Okko aukaisi sellaisenkin eilen ja nosti sieltä soittimiaan.

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Sinistä ja punaista


Isi kuvasi Okkoa perjantaina. Okon huoneen seinä on vieläkin punainen - nyt ei vaan ole ollut aikaa ja viitseliäisyyttä alkaa maalaamaan. Jonain lähiaikojen viikonloppuna se vielä tehdään - eihän siihen loppujen lopuksi mene kauaakaan, kun vain aloittaa. Tosin maalaaminen pikkuapurin kanssa voi olla melko mielenkiintoista.

lauantai 12. helmikuuta 2011

Tauluproto


Kokeilin nimitaulun tekemistä Okolle. Mikään noista osasista ei ole vielä kunnolla kiinni ja sientenkin alla näkyvät teipit - kaiken lisäksi teksti on vähän vinossa. Jotenkin tuntuu, että taulusta puuttuu jotain, ehkä jokin musta elementti, joten jatkan vielä sommittelua tai muutan värejä.

PS: Ei minulla ole aina uusia kehyksiä käytössäni - teen vanhojen päälle. Nytkin uhriksi joutui autotaulu ja puutaulu jäi aiemmin nappitaulun alle. Vain kasettitaulut ovat jääneet koskemattomiksi. Ja mikään ei ole vieläkään seinällä.

torstai 10. helmikuuta 2011

Iltatouhuja

Mitenkähän noiden johtojen kimppuun pääsisi silleen, ettei äiti näkisi.
Olen hassussa poseerausasennossa. Ihan kuin joku nukke.
Kilinkalin, soittoharjoitukset. Ensi viikolle on jo eka keikka sovittuna.
Onpa jännä lamppu! Ettei vaan tippuisi niskaan!
Välillä pitää ottaa rennosti, pistää jalat ylös. On tämä vauvan arki niin rankkaa!
Mietin, että tuleekohan näitä samantyyppisiä kuvasarjoja lisättyä tänne turhankin usein, mutta sitten tulin siihen tulokseen, ettei niitä voi koskaan olla liikaa. Heh. Tämähän on sentään Okon nimikkoblogi.

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Tuolileikki

Olen piilossa.
Hmmm. Mitähän tuolla lattialla on.
No niin, nyt lähtee!
Eestaas heijaamalla tämä tuoli liukuu taaksepäin.
Ai miten niin kiellettyä?
Ja yy, kaa, koo, lähtee taas!

Espoon ekskursio




Tänään käytiin Espoon puolella moikkaamassa äidin työkaveria ja hänen pikkuistaan. Lunta oli paikoin jopa niin paljon, että vaunut meinasivat juuttua kiinni.