maanantai 31. tammikuuta 2011

Mesotaan lusikalla


Tänään välipalalla Okko näytti siltä, että olisi valmis kokeilemaan itsenäistä lusikalla syömistä. Annoin lusikan käteen ja kun en muuta heittämisen kestävää astiaa keksinyt, laitoin sosetta pakasterasiaan. Hiemanhan tuosta syntyi sotkua, mutta jotain sinne suuhunkin päätyi - tosin hyvin vähän vielä näin ensimmäisellä kerralla.

Kohti helmikuuta [nyt jo!]


Uusi viikko ja huomenna uusi kuukausikin. Tällä viikolla nähdään kavereita ja yritetään muistella, mitä kaikkea on ollut talven to do -listalla. Kaipa siellä oli vaikka mitä ja olisi vähintäänkin kohtuullista tehdä jotain. Heh. Hauskaa viikon aloitusta!

PS: Kokeilin taas piirtää Photarilla. Tuli silleen sopivasti vinksallaan olevia hedelmiä kun ei tässä niin suoraviivaisia itsekään olla.

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Kierrätystä, kierrätystä

Laitoin taas uutta puhtia meidän perheen kierrätysasioihin, kun perustin tilin Netcycleriin. Jospa jollakin olisi tarvetta tavaralle, jota aion lahjoittaa. Siellä voisi myös vaihtaa tavaroita, mutta paneudun siihen myöhemmin, sillä itselle mieluisien vaihtokohteiden etsiminen vie hetken aikaa - aloitetaan siis vain noista, mistä hankkiutuisin eroon ihan ilmaiseksi ja mieluiten vielä tosi nopeasti. Kiitos serkulle, joka vinkkasi tuosta paikasta!

perjantai 28. tammikuuta 2011

Drinksui

Vain sateenvarjo puuttuu

Reality check ja muuta sellaista

En ole ainakaan johtojen kimpussa. Muuten vaan hengaan täällä.
Tämä aamu alkoi oven varmuusketjun laittamisella kun isi lähti töihin. Meille nimittäin oli tulossa ilmanvaihtomittaaja ja kuten aina näissä erinäisissä mittauksissa tai muissa, mitä joku ammattilainen tulee tekemään, tapahtuu ne aamulla. En olisi osannut nukkua enää, ellei ketju olisi ollut paikoillaan, sillä olisin pelännyt vieraan miehen tulevan sisälle meidän ollessa nukkumassa. On nääs käynyt niinkin.

Kuten mainitsin aiemmin, muutimme tähän taloon heti uutuudeltaan ja sen vuoksi varsinkin alussa täällä ramppasi vaikka mitä reiskaa ja aina klo 8 aamulla. Noh, tänäänkin ovikello soi kun olimme Okon kanssa vielä sängyssä. Huikkasin oven välistä, että lapsi nukkuu vielä, käykää ensin jossain toisessa asunnossa. Kun mittaus tuli meille, laittoi mittaaja likaisen työkalusalkkunsa suoraan paraatipaikalle olkkarin senkin päälle. Olen kyllä kuullut näistäkin, että valkoiselle sohvalle lasketaan likaisia työvälineitä ja muuta sellaista, joten kai se on ihan tapana. Kengät mies sentään otti pois, mutta oliko pakko jättää niitä likajälkiä siihen senkkiin. No onneksi mittaus oli ohi nopeasti. Ja jäljet irtosivat. Heh.

Aamupäivällä teimme Okon kanssa ekskursion alakerran varastoon. Minullahan on ruusuinen kuvitelma, että voisime viedä varastoon muun muassa yhden ylimääräisen ruokapöydän tuolin, joka ei mahdu nätisti pöydän ääreen kun sen paikalla on Okon TrippTrapp. Siinä kohti tuli sitten se päivän reality check: tavaravyöry meinasi tulla päälle kun etsin Okon viikonloppulaukkua. Että ei taida se tuoli mennä meidän varastoon - ei ainakaan ennen kuin varastoa on tyhjennetty. (Tarvitsisiko kukaan muuten auton kattotelineitä tai ylimääräisä kaapinovia? Valkoiset kaapinovet jäivät yli kun tilasimme eteisen kaappeihin liukuovet. Lahjoittaisimme ne.)

Okko on laitettu päivän ensimmäisille päikkäreille ja äidin pitäisi alkaa pakkaamaan yhden yön tarvikkeet tänään tapahtuvaa Kangasalan reissua varten. Pelkäänpä vain, että isäntäväki saa kohtauksen kun näkevät, kuinka paljon meillä on tavaraa mukana pientä piipahdusta varten. Okko ei tunne käsitettä 'travelling light'.

Hyvää viikonloppua lukijoille!

Suuri kiitos!

Okon blogia on hemmoteltu tällä viikolla peräti kolmella tunnustuksella. Suuri kiitos teille MrsAgatha, Nanna ja Iida! Olemme Okon kanssa hyvin otettuja tästä tunnustuksesta - hauskaa, että meidän jorinat ja kuvat kiinnostavat muitakin kuin meitä itseämme.

Tähän tunnustukseen kuuluu tehtävä kertoa itsestään seitsemän asiaa ja laittaa se eteenpäin viidelletoista blogille. En taaskaan keksi mitään mielenkiintoista, joten lähdetään liikkeelle noista numeroista.

1. Minulla on yksi lapsi ja olen hänestä mielettömän onnellinen. Arvasin kyllä, että lapsi tuo elämään ihan uutta ulottuvuutta, mutta tunne on vieläkin suurempi kuin osasin odottaa.

2. Kodissamme on kaksi makuuhuonetta ja rakastan kotiamme.

3. Mieheni on kolmilapsisen perheen vanhin. Minusta kolme lasta kuulostaa hyvälle määrälle, mutta eihän sellaisia asioita voi etukäteen suunnitella.

4. Olemme asuneet kodissamme neljä vuotta - se tuli täyteen kaksi päivää sitten. Vaikka naapurusto on vaihtunut jo melko paljonkin, meidän perheellä ei ole ollut mitään kiirettä esimerkiksi isompaan asuntoon. Tämä koti on juuri sopiva meille.

5. Valmistuin ja sain ajokortin viisi vuotta sitten - ne tosin eivät liity toisiinsa. Heh. Kun sain opinnot päätökseen, totesin, ettei tee ihan heti mieli opiskella lisää. Ei opinnoissa mitään vikaa ole, mutta se loppupää vähän venähti kun gradu roikkui ja kun kaiken sai valmiiksi, oli takki jo vähän tyhjä. Saa nähdä, mitä mieltä olen myöhemmin. Olen kyllä aina halunnut opiskella sisustusasioita, mutta täysipäiväiseksi opiskelijaksi en enää haluaisi.

6. Kuusi tuntia unta yössä on aivan liian vähän minulle. Onneksi saan nukkua pitkiä yöunia kun lapsemme taitaa tulla äitiinsä unenlahjojensa puolesta. Olen ollut aina hyvä nukkumaan, mutta kyllä stressi tai väsymys vie minultakin yöunet tai häiritsee niitä; minulla tulee esille toistuvalla teemalla olevat painajaiset ja jatkuvat yöheräilyt, sekä unissakävely ja -puhuminen.

7. Olen opiskellut seitsemää kieltä, mikäli suomi lasketaan mukaan. Harmi vaan, että ne enemmänkin harrastepohjalla tehdyt kokeilut eivät ole juurikaan kartuttaneet kielitaitoani, joten en voi paljoa kehuskella espanjan, italian tai ranskan taidoillani. Englanti, ruotsi ja saksa sen sijaan ovat olleet mukana kouluajoilta saakka ja niitä on opiskeltu kunnolla. Niin ja tosiaan, suomi nyt laskettiin tässä yhdeksi kieleksi. Mielestäni kielitaito on yksi tärkeimmistä asioista, joihin koulussa pitäisi panostaa.

torstai 27. tammikuuta 2011

Arkistoiden kätköistä III

Kukkuu äiti!

Mitähän sitä puuhailisi. Että istuisinko vai lähtisinkö vaikka lenkille.

Onkohan tuolle lapselle tarpeeksi virikkeitä?

 Hitsi kun tuo Emmerdale on taas jännä!

 Ja sen pituinen se.

Siivoushommissa

Isin ottama kuva.
Olen tehnyt tietokoneen siivousta Okon ottaessa päiväunia. Vaikka meillä on ihan tehokas kone, alkoi muisti täyttymään kuvista. Kuvia kuitenkin räpsitään joka päivä ja kun yhden raakakuvan koko on se rapiat 20M, ei ihmekään, että noin käy kun kone on kuitenkin kohta puolitoista vuotta vanha. Ennen kuin kuvista aletaan ottamaan backuppeja, on parasta siivota edes ne epäonnistuneet otokset pois - mitäpä niitä säästämään.

Arkistoiden kätköistä löytyy vaikka mitä mielenkiintoista. Ilokseni huomasin, että vaikka tunnen itseni edelleen tosi isoksi, olen kyllä laihtunut alkukesän mitoista.

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Upeita kansia


Tässä muutama suosikki kotoa löytyvistä kirjankansista. Kannet ovat niin kauniita, että niitä on harmi pitää piilossa kirjakaapissa. Siksipä jotkin kirjat pääsevät välillä esille. Kirjakaupoista tuttu akryylinen kirjateline olisi myös kiva.

Musiikkimies

I can feel the beat!
Rytmi veressä hei!

Kaunista luonnosta II

Isin teininä keräämiä perhosia
Ihan itse kerättyjä sieniä, vieläkin vaan esillä.

Melko yllättävä hinta

Nestin sivuilla myydään tätä klassista keinuhevosta komiaan 212,20 punnan hintaan. Nyt se on tosin pienessä tarjouksessa, mutta olisitteko ikinä arvanneet, että tämä monesta suomalaisesta kodista löytyvä heppa on noin kallis?

Kuva: Nest

tiistai 25. tammikuuta 2011

Nysse puhuu!

Iiks, Okko alkoi puhumaan! Ensimmäinen selkeä sana tuli tänään ja se oli 'mamma'. Että aloitettiinkin sitten melko yllättäen ruotsilla. Tsih.

Suunnitelmissa tiuhaa retkeilyä

Naapurin lapsilta saatu takki
Kaverin Okolle antama eväskassi
Okko ja isi meinaavat kuulemma vain retkeillä sitten kun jäävät kotiin kaksissamiehin. Isin pyörään kiinnitettävä istuin on jo hankittu - isi osti hyvän istuimen työkaveriltaan pikkurahalla ja sitä oli ilmeisesti käytetty vain pari kertaa. Takki ja eväskassikin ovat jo valmiina - vain pikkuruinen kypärä puuttuu. Niin ja ne lämpimät kelit, mutta eipä niitä vielä kaivata, sillä äiti saa edelleen nauttia Okon seurasta kotona.

PS: Lapsena retkeily oli hauskinta kesäpuuhaa heti pyöräilyn ja uimisen jälkeen. Teimme kavereiden kanssa eväsretkiä harva se päivä ja joskus niitä tehtiin omalla mökilläkin. Muistan esimerkiksi vielä vähän isompanakin kantaneeni mökillä päiväkahvit pellon laitaan - ruokahan maistuu aina paremmalta ulkona nautittuna!

Tiistain touhuja


Tämän päivän touhut on aloitettu hengaamalla Okon huoneessa. Päiväunista ei ole tietoakaan, vaikka tässä vaiheessa niitä yleensä aletaan ottamaan. Ulkona vallitsee taas ikävä sää ja suunniteltu pitkä vaunulenkki ei kuulostakaan enää niin houkuttelevalta. Taidamme alkaa siivoamaan.

Onpa hienoa!

Okon blogilla on jo 30 seuraajaa! Upeaa! Enpä olisi uskonut, että tällaisiin määriin päästään, kun kyse on kuitenkin vain minun henkilökohtaisesta päiväkirjastani! Kiitos kaikille, jotka olette kirjautuneet. Ehkäpä pieni arvonta olisi taas paikallaan. Palaan asiaan hieman myöhemmin.

maanantai 24. tammikuuta 2011

Olen blondi [ja minulla on sosetta tukassa]

Hölmöilin taas jotain tässä männäpäivinä ja minulle tuli mieleeni erinäisiä kertoja, jolloin olen ollut enemmän tai vähemmän blondi. Vai mitä sanotte näistä muutamista?

Olen töötännyt vahingossa risteyksessä seisoessani ja kääntynyt katsomaan vihaisena, kuka siellä tööttäilee. Että joo, joo, ei tarvitse siellä hiiltyä. Muita autoja ei kuitenkaan ollut näkyvissä, jonka jälkeen en päässyt heti lähtemään kun aloin nauramaan niin kovasti.

Olen keittänyt kahvia ilman pannua kaksi kertaa ja keittiöön mennessäni minua on odottanut kamala sotku kun tippalukolla varustettu suodatinosa on tullut täyteen ja valuttanut kahvin pöydälle.

Olen työntänyt pankkikortin kopiointikoneen magneettikortinlukijaan. Onneksi se tuli sieltä ulos.

Olen täyttänyt kahvinkeittimen vedet suodatinosaan.

Olen pessyt kahvinkeittimen osat tiskiaineella ja ilmeisesti huuhdellut ne huonosti, jonka seurauksena olen juonut Fairy-kahvia.

Olen maksanut kaupassa käteisellä ja sanonut sitten "pankille, kiitos".

Tumpeloin kaksi kuukautta vanhan ajokortin haltijana automme erään autokatoksen keskimmäiseen pylvääseen. Mieskin ihmetteli, kuinka se osui siihen keskimmäiseen niistä kolmesta. Seurauksena oli 1000€ lasku, josta tosin maksoin vain omavastuun. Mainittakoon, ettei tapauksesta ole vielä kovin kauaa; ajokorttini täytti juuri viisi vuotta.

Vauvaväsymyksen ollessa pahimmillaan pääni ei oikein toiminut ja oletin joka paikkaan syttyvän valot samalla tyylillä kuin jääkaappiin ja meidän vaatehuoneeseen. Joten kun avasin vaikka muropaketin, oletin sekunnin murto-osan ajan valojen syttyvän.

PS: Sose päässäni ei tosin johdu tukan väristä, vaan Okon lempileikistä, jossa pudotetaan lusikka lattialle ja kun äiti kumartuu nostamaan sitä, tarrataan äidin tukkaan soseisilla käsillä. Ja nauretaan päälle, tietenkin.

Edit klo 18.16: Pakko lisätä vielä, että olen myös unohtanut käytetyn suodatinpussin kahvinkeittimeen vuoden ajaksi ja näky oli melkoinen. Keitin oli ylimääräinen ja lainassa juhlissa, joissa olin itse tarjoilemassa. En sitten muistanut tarkistaa suodatinosaa juhlien jälkeen. Aika monta kahvinkeittomokaa. Heh.

Okko 9kk

Isi otti tämän kuvan
Meidän pikkuinen on jo yhdeksän kuukauden ikäinen! Paljon onnea pikkuinen! Äidillä alkaa olla jo 1-v. synttärit mietinnässä.

Nam (sarkasmia)


Herkuttelimme eilen Okon kanssa porkkanalla ja kurkulla, kunnes äiti muisti jääkaapissa odottavat mehevät paprikat; lauantain kauppareissulla oli ihan pakko saada punaisia paprikoita, jotka vetivät puoleensa muhkealla olomuodollaan. Yllätys oli melkoinen kun halkaisin paprikan: sisus oli täysin homeessa. Huutelin siinä sitten isiä paikalle kameran kanssa - pakkohan tämä kuva on kauppaankin lähettää. Yäk.

Upea Coronna


Finlaysonin valikoimissa oleva, Aini Vaarin vuonna 1958 suunnittelema, Coronna-kuosi on upea.  Ja niin moderni, iästään huolimatta. Mutta niinhän se on, että klassikot kestävät aikaa.

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Hammasjuttuja ja muutakin menoa

Okolle puhkesi kaksi uutta hammasta (ylös) viime ja tämän viikon aikana. Hampaiden puhkeaminen näkyi varsinkin öisin - yöt läpeensä jo kuukausien ajan nukkunut pikkuinen heräili itkien ja tarvitsi syliä, sekä myös yhden syötön yössä. Kaiken lisäksi päivisin ruokailuja väritti tarmokas taistelu lusikasta, mutta se, kuten yöheräilykin, on nyt jäänyt kun hampaat ovat ulkona.

Okko puuhailee edelleen mielellään sähköjohtojen parissa. Ukkeli hiippailee jatkuvasti (tai siis ryömii, jos tarkkoja ollaan) kohti johtoja tai pistorasioita ja saattaa vilkaista taakseen, mitä äiti tai isi sanoo asiasta. Kaiken huippu on se, että hän muistaa, missä kohti senkin alla menee lamppujen johtoja: Okko menee ja työntää kätensä senkin alle ja vetää sieltä johdot esiin. Johtojen ei siis tarvitse olla edes näkyvissä. Tällä viikolla kylässä käydessäkin Okko löysi ensimmäisenä pistorasian ja johdot, joten jatkuva tarkkailu on tarpeen. Heh, hassu sähkömies, vai pitäisikö sanoa sähköpoika.

Kaunista luonnosta

Ihania risuja. Kimppu tosin vaatii vähän täydennystä.
Häämatkalla kerättyjä kiviä.

Mall rats

Kimperi soikoon, mikä pipa!
Okon perhe oli eilen hippaloimassa espoolaisessa kauppakeskuksessa. Okko oli ensimmäistä kertaa rattaissa - pitkällehän tässä ollaan mentykin ihan vaunutyylillä, mutta nyt otettiin vaunukoppa pois ja uusi maailma aukeni Okolle. Toinen istui niin suloisena käsi reteesti vaunun ulkopuolella roikkuen. Hih. Mainittakoon vielä, että vaunukoppaa käytetään edelleen kotopuolessa nukkumislenkeillä käydessä.

Kauppakeskuskäynnin tarkoitus oli hankkia äidille muutama tarpeellinen juttu ja Okolle mukaan tarttui tuollainen supersöötti pipo. Lisäksi Finlaysonilta ostettiin muutama lahja, joista lisää myöhemmin.

perjantai 21. tammikuuta 2011

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Kakkosluokan kaunotar


Postin valikoimiin on taas tulossa uusia upeita merkkejä. Vai mitä sanotte tästä Pietari Postin kauniista vihkosta! Tämän vuoksi taidan siirtyä lähettämään kirjeeni kakkosluokassa.

Kuva: Posti

Reissumiehen pakaasi


Marimekolla oli viikonloppuna lisäalennukset kaikista tuotteista ja Okko sai tällaisen oman matkalaukun. Okon joululahjaksi saama palikkasetti pääsi täyttämään salkkua ja myöhemmin siihen voi pakata vaikka leluja reissuun lähtiessä.

Yöasuinen tutkailija

Tämä on vähän löysällä. Äiti, haepas ruuvari, niin korjaan asian!
Tämä roskiksen poljin on tosi hyvän makuista
Tästä voisi yrittää päästä läpi
Ahaa, tämä puulaji taitaa olla visakoivua. Vai olisiko se sittenkin tammea. Hmmm.
Höh, äiti, minä haluan kiikkumaan ihan itse!

tiistai 18. tammikuuta 2011

Kelataan taas

Pikku-Okon perheessä oli tänään asiainhoitopäivä kun ohjelmassa olivat sekä Okon hammaslääkäri, että Kelan reissu.

Okko sai ensimmäisellä hammashoitolakäynnillään viime vuoden lopulla lähetteen hammaslääkärille, koska hammashoitaja epäili, että kielenkannakkeet saattaisivat olla liian tiukat. Tänään isi tuli etuajassa töistä, jotta ehti kyydittämään meitä hammaslääkärille - niihin asioihin vihkiytynyt lääkäri kun ottaa vastaan paikkakuntamme keskustassa. Paikkaa ei meinannut löytää millään; se sijaitsi keskellä ruotsinkielistä koulukeskusta ja keskuksessa oli rakennuksia joka lähtöön. Muutamaan otteeseen kysyin neuvoa, Okkoa kantaen kun isi oli toisaalla autoa parkkeeraamassa ja mietin, pitäisikö sitä nyt kysyä ruotsiksi vai suomeksi. Heh. Kyllähän minä nyt ruotsia osaan, mutta sen käyttö tuntui jotenkin hassulta ajatukselta, joten kysyin selvällä suomella. Ja lopulta löydettiin perille, jossa isi jo odottelikin meitä (onnistuttiin sitten Okon kanssa eksymään ja puhelin tietty oli hoitolaukussa, jota isi kantoi). Itse lääkärireissu kesti ehkä noin minuutin ja lääkäri pystyi heti toteamaan, etteivät kielenkannakkeet ole liian tiukat, eikä asialle siis tarvitse tehdä mitään. Onneksi operaatio olisi ollut todella pieni juttu jokatapauksessa.

Hammaslääkärin jälkeen isi halusi hoitaa Kelan hakemuksensa pois päiväjärjestyksestä, joten menimme Kelalle paikanpäälle, sillä lomakkeissa oli joitain epäselviä kohtia. Jonotuksen ja asioinnin päätyttyä isi kertoi, ettei ollut saanut kotihoidontukea kesälomansa ajalle, vaikka hoitaakin Okkoa kotona koko kesän. Olimme hieman ihmeissämme, sillä minäkin saan sitä tällä hetkellä, vaikka olen kesälomalla Okon kanssa. Isi soitti Kelan palvelunumeroon ja kävi ilmi, että siinä oli tapahtunut vääryys. Hmmm, että sellaista.

Tirppasia


Meillä on askartelua tiedossa lähipäivinä kun viikonloppuna löydetyt vanerieläimet ja nämä tänään löydetyt pienet lintuset pääsevät käyttöön. Oikein jo odotan sitä!

maanantai 17. tammikuuta 2011

Ihana pyykkikone


Okkokin sen ymmärsi tänään: pyykkikone on ihana kapistus. Sitä pitikin sitten ihmetellä moneen otteeseen. Tähän mennessä Okko ei konetta ole juuri noteerannut, sillä hän on oikeastaan vain makoillut sen päällä. Lattiaperspektiivistä käsin sen sisällä suorastaan hypnoottisesti pyörivän pyykinkin pystyi huomaamaan. Oi ihanuutta.

Päikkäriaika

Enhän minä mitään kiellettyä ole tekemässä
Jos nyt vähän maistan, ei kai siitä mitään haittaa ole.
Okko ei meinannut rauhoittua päiväunilleen tänään. Koko aamupäivä meinasi mennä kitinäksi ja itkuksi aamupalaa lukuunottamatta ja päiväunille oli selkeää tarvetta. Olisiko nuo ylös puhkeamassa olevat hampaat syynä, että pikku-ukkelia meinasi harmittaa. Uni saatiin lopulta tulemaan sitterissä.

Kukkuu

Viimeinen äitiyslomapäivä




Tänään tämä ihanuus loppuu, äitiysloma nimittäin. Aika menee hirveän nopeasti kun on mukavaa. Tämä ajanjakso on ollut ihan paras koko tähänastisessa elämässä - olen nauttinut tästä todella paljon! Huomenna sitten alkaa kesäloma ja sen päälle hoitovapaa, joten kotona pysytään vielä jonkin aikaa.