torstai 30. kesäkuuta 2011

Peltorubiini ja muita herkkuja


Tämän kuvan ottamisessa käytettiin miestyövoimaa.
Meillä on tänään ja eilen herkulteltu tuoreilla, itsepoimituilla mansikoilla. Eilen menimme pellolle koko perheen voimin, ajatuksena, että Okko ottaa päikkärit vaunuissa ja me vanhemmat keräämme. Noh, pikku-ukkeli nukkui ehkä vartin, jonka jälkeen isi hoiti keräämisen ja äiti käveli Okon kanssa ympyrää - Okko työnteli omia vaunujansa. Tänään isi kävi keräämässä vielä yhden laatikollisen, joten nyt on meidän perheen mansikkavarannot kunnossa. Ja mitä kuvalliseen todistusaineistoon tulee, niin sitä ei ole. Mutta vatsat ovat täynnä mansikkaa - viime yönä vatsaan jopa koski hieman, kun niitä tuli syötyä muutama liikaa.

Okko ja isi olivat eilen viettäneet päivää käymällä Ihanassa Kahvilassa. Isi tuntee paikan pitäjän ja kahvila on ollut meidän käyntilistalla jo aukeamisestaan saakka. Äiti sai kotiintuomisina herkkuja (muun muassa tuota hyvää karpalomehua) ja hauskoja kuvia Okosta kahvilan hiekkalaatikolla.

Sisustukselliset lähtökohdat

Juttelin tänään töissä erään miespuolisen henkilön kanssa firmamme toimipisteistä. Itse viihdyn erinomaisesti meidän toimipisteellä Espoossa, mutta silmäni aukenivat viime viikolla, kun kävin Helsingin kollegoitteni työtiloja katsomassa. Hassua on, että olen itsekin ollut samaisessa toimipisteessä töissä, mutta minulla ei ollut mitään tietoa siitä, miten hienoja tiloja siitäkin rakennuksesta löytyy. Aloin innoissani selittämään tälle miehelle kyseisen toimipisteen upeutta ja hieman ennen kuin pääsin Muna-tuoleihin, mies totesi kuivasti, että hänelle tärkeintä on päästä hakemaan lapset tarhasta nopeasti. Heh, no onhan se työpaikan läheisyys aina se ensimmäinen asia - en ole ollenkaan eri mieltä. Tosin se mies jäi siihen uskoon, että sisustuksen takia olisin valmis matkustamaan joka päivä ekstraa. Tsih.

Kuva on lainattu.

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Liitutaulutehdas


Minulla on ollut joukko vanerinpaloja odottamassa jo monta kuukautta. Toissailtana vihdoin roiskin menemään ja tein lisää liitutauluja. Eihän me itse niitä kaikkia tarvita - saas nähdä, minne kaikkialle niitä päätyy.

Tiistai

Isi tilasi jokin aika sitten mukin Okolle.
Okko ja isi olivat olleet tänään päiväkävelyllä ja saaneet ylenpalttisesti positiivista huomiota. Päiväkävelyissä nyt ei ole mitään erityistä - Okko ja isi tekevät niitä joka päivä, mutta välillä eteen on kuulema osunut myös vähemmän hymyileviä ihmisiä, esimerkiksi kaupan kassajonossa. Noh, tänään joku täti-ihminen oli oikein pysäyttänyt ja alkanut kyselemään Okosta. Kyselyn päälle hän oli kätellyt isiä ja onnitellut lapsen saamisesta. Hih.

Äidillä oli sillä välin töissä varsinainen Paulig-moment. Se oli vähän sellainen "otanpa tästä herkullista automaattikahvia ja menen koneelleni visoimaan ja kerron samalla, miten hienoa on olla luova". Heh. Kukaan ei olisi ollut kuuntelemassa, sillä toimisto on puolityhjä ja seurana oli puhelimessa remonttiasioita hoitava mies (Kuinkahan monta viikkoa se remontti kestää? Ollan sentään avokonttorissa, missä kaikki puhelut kuuluu kaikille) ja lapselleen vessanpesuohjeita antanut nainen. Niin ja en edes tehnyt mitään niin kovin luovaa. Heh, taitaa vähän kaikilla pyöriä jo muut asiat mielessä. Sen voi kyllä todeta, että toimistolla erkanee luonnosta aika tehokkaasti; sen voimakkasti viilennetyn ilman jälkeen kun astuu ulos, on aina yhtä yllättynyt, miten lämmintä kesällä onkaan.

No mutta, lomaan on enää kolme työpäivää jäljellä! Ei sillä, ettäkö sitä kukaan laskisi.

PS: Okko on oppinut uusia sanoja. Nykyisin hän sanoo äidin, isin ja annan lisäksi 'Okko', 'kakka' ja 'ei saa'. Isi oli pari päivää sitten kieltänyt repimästä pakastimen ovea, mutta Okko oli jatkanut ja toistellut ovea aukaistessaan 'ei saa'.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Ahaa!

Oivalsin tässä viikonlopun aikana kaksi asiaa. Ensinnäkin olkkarissa ei tarvitse säilyttää kuin muutamaa lelua; näyttää kivemmalle kun leluja ei pyöri lattioilla ja lapsikin leikkii yleensä vain parilla lelulla kerrallaan. Tämän tajusin kun olin siivonnut suurimman osan leluista Okon huoneeseen ja olohuone näytti heti suorastaan ihanalta. En tiedä, miksi olkkarissa oli kolme lelukoria kerrallaan, sillä Okko ei ole koskenutkaan suurimpaan osaan tavaroista. Nyt päätin pitää olkkarissa vain yhtä koria ja vaihdella hieman sen sisältöä.

Lisäksi oivalsin, että kaikki matot eivät taida soveltua pestäviksi. Pesin nimittäin sängyn päädyssä olevan puuvilla-paperinarumaton nopeasti kylppärin lattialla. Voipi olla, että se ei enää oikene. Pesuohjekin matossa näytti olevan, mutta kiitos maton alla olleen liukuesteen, pesuohjelappu oli kulunut pilalle. Tuolla se matto nyt roikkuu pihalla pyykkinarulla ja näen tänne kolmanteen kerrokseen saakka, miten kiero siitä on tullut. Mutta siinä oli pienet pisut - pakko se oli pestä. Ehkäpä matonkutojatäti saa syksyllä uuden tilauksen, kunhan palaa kesälaitumilta.

Kotona

Valoa.
Volani vetää sisäänsä paljon tavaraa.
Ja sen päälle saa laitettua kivoja asetelmia.
Vitran tuottama Eamesien kiikkutuoli on hyvä istua.
Tämä kello vaan on niin kaunis.
Äiti tykkää Brion lelujen lisäksi myös kotimaisista Plaston leluista.
Tällä väriläiskällä vatkaa hyvät puolukkapuurot.
Hauhau, sanoi Okon Puppy.
Uusin väriläiskä on Okon synttärilahja.
Sain Pinjalta hauskan haasteen kertoa seitsemästä kotoa löytyvästä tärkeäastä asiasta. Haaste on muhinut päässäni jo muutaman viikon, sillä kuvallinen ilmaisuni ei taas miellytä minua yhtään. Viisi ensimmäistä mieleen tulevaa asiaa alkavat v-kirjaimella. Loput kaksi kerron seuraavassa postauksessa.

Yksi meidän kotimme parhaita ominaisuuksia on valo. Meillä on isoja ikkunoita peräti kolmeen suuntaan, vaikka kerrostalossa asummekin ja valoa tulvii sisälle koko päivän. Valon lisäksi ilmavuutta pienehköön asuntoon tuo valkoisuus; pidän valkoisesta taustavärinä. En ole kuitenkaan kokovalkoisen ystävä, joten tykkään, että kodissa on väriläiskiä, joita meillä on ollut jo aikana ennen Okkoa, mutta viime aikoina iloiset väriläiskät ovat kieltämättä lisääntyneet. Huonekalujen osalta suurimmat suosikkini ovat Volani-senkki, sekä Vitran kiikkutuoli ja seinäkello.

PS: Valoa oli vaikea kuvata - tuli pimeitä kuvia. Ehkäpä pyydän taas mieheltä pienen oppitunnin.

lauantai 25. kesäkuuta 2011

Juhannus


Meillä vietettiin keskikesän juhlaa hyvässä seurassa herkkuja nauttien. Ruokavalmistelut hoidimme puoliksi vieraiden kanssa ja pöydässä oli grillattujen lihojen lisäksi täytettyjä sieniä, omatekoista perunasalaattia, fetasalaattia, sekä mutakakkua kermavaahdon ja mansikoiden kanssa. Kaikki ruoka oli erityisen herkullista - olisiko sitten koko päivän kerätyllä nälälläkin ollut hieman osuutta asiaan. Eihän siinä päivällä ehtinyt syömään kun piti siivota kauhealla kiireellä, mutta koti olikin sitten kivan näköinen kun urakka oli saatu valmiiksi. Tänään efekti tosin alkaa jo olla poissa.

Tein perunasalaattia joskus Yhteishyvästä lukemani ohjeen perusteella. En viitsinyt kaivella ohjetta, vaan pistin säveltäen. Salaatin ydin on Tsatsiki-dippijauheella maustettu kermaviili ja uudet perunat. Lisämakua salaatti saa paistetusta pekonisilpusta. Muuta en varmasti muistanut, mutta lisäsin myös pari hapanta omenaa, sekä kevätsipulia varsineen. Hyvää tuli, eikä tuossa salaatissa ole niin nuukaa raaka-aineiden määrienkään kanssa.

PS: Okon synttärien viirinauhat pääsivät takaisin kattoon, ihan juhlan kunniaksi. Tosin poistin niistä ne siniset viirit välistä. Se onnistui kätevästi, sillä viireihin on ommeltu kujat; ne eivät ole nauhassa kiinni.

perjantai 24. kesäkuuta 2011

Diskaten ja danssaten

Jonkunhan ne kotityötkin on hoidettava tässä taloudessa.
Äiti ja isi on taas vetämässä lonkkaa.
Hmmm, tästä saisi hyvän kynätelineen työpöydälleni.
Ai miten niin pysyy koneessa?
Isi hei, tämä kelkka tarvitsisi öljyämistä.
Himputti kun se äiti ostaa aina lisää astioita. Eikö näitä ole jo tarpeeksi?

torstai 23. kesäkuuta 2011

Pieni loma


Onpa mahtavaa, kun on taas vapaata ja ensi viikon jälkeen koittaa jo lomakin. Meidän taloudessa nimittäin on hieman nuutuneita aikuisia ja yksi poskihampaita työstävä pikkuinen. Okko on nyt ollut melkoisen ärhäkällä päällä jo viikon tai kaksi - en tiedä, kun ajantaju häviää niin helposti. Viime yönä tehtiin taas jonkinlainen heräämisen ennätys sitten edellisen mummolareissun; Okko heräsi itkemään kolme kertaa. Pikku raasu, varmaan niihin hampaisiin sattuu. Toivottavasti putkahtaisivat pian.

Mutta eipä valiteta, sillä nyt on monen päivän vapaa! Hyvää Juhannusta lukijoille!

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Johtotehtäviä



Okolla vaan riittää noita johtotehtäviä. Tuon tuulettimen johdon hän kiskoo aina jopa oven alta ja tuuletin tulee perässä, raapien mennessään lattiaa. Työpöydän alla olevat johdot kiinnostavat myös ja TV-tason laitteiden nappulat ovat edelleen jatkuvan hyökkäyksen kohteena. Kaikkia saatavilla olevia pyöriä täytyy myös päästä pyörittämään - oli sitten kyseessä omat tai toisen vaunut tai sitten polkupyörä. Viime perjantaisesta päiväkotiin tutustumisesta Okko ei olisi halunnut lähteä ollenkaan kotiin, kun hän keskittyi pihalla pyörittelemään jonkun hoitolapsen pikkuruisen polkkarin takapyörää. Pieni insinöörin alku tuo meidän Okko.

Tiistain kuvaussessio

Okko tykkää poseerata äidille

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Mustaa ja keltaista


Vuosi sitten

Liina on taas rutussa.
Meidän pikkuisesta tuli Okko O.K.R tasan vuosi sitten. Voi mikä pikkuruinen, kahdeksan viikon ikäinen, ukkeli tuossa kuvassa nukkuu. Taustalla liina, jossa meidän tapojen mukaan näkyy taitteet.

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Parveke-elämää





Mahtavaa, kun parveketta voi taas käyttää. Tai no mikäpä sitä olisi estänyt aiemminkaan, mutta nyt se onnistuu säänkin puolesta. Okko ei muuten uskaltanut mennä parvekkeelle kesän alussa, mutta sitten hän rohkaistui ja viipottaa nykyisin sinne ihan koko ajan. Okolla on joku tarve saada kaikki autot jollekin tasolle ajeltavaksi ja eilen Okko ajelutti autoa parvekkeen laatikon päällä, samalla kun äiti joi iltapäiväkahvia.

Tänään on vallinnut vähän huono ilma ja aamua ei aloitettu parvekekahveilla. Menimme kuitenkin aamupäivällä paikalliseen maatilapuotiin, jossa joimme kahvit mainion sitruunatortun kera. Okko sai lauantain kunniaksi vähän jäätelöä.

Parvekkeesta vielä sen verran, että sen sisustusprojekti on tämän kesän osalta vielä kesken; olemme saaneet kaksi suurta kasvia lahjaksi ja meillä jäi vähän mietintä kesken, pitäisikö jotain muuta kasvia laittaa. Ruukkuja kyllä olisi. Lisäksi haluaisin jonkin mielenkiintoisen pikkupöydän tai jakkaran, jolle laskea kahvikuppi. Ei mitään ulkokalustetta, vaan ihan joku tosi pieni ja siro. Hayn DLM olisi kiva ja sitä voisi käyttää sisälläkin. Olin jo melkein tilaamassa sen, mutta otin vielä järjen käteen. Ehkä se järki vielä lähtee ja laitan sen tilaukseen mustana tai keltaisena.

PS: Meillä oli eilen tutustuminen päiväkotiin. Paikka näyttää oikein kivalta ja henkilökunta oli mukavaa. Kyllä sinne passaa oma pikkuinen jättää hoitoon, vaikka ajatus tietysti vielä hieman kylmääkin herkkää äitiä.

torstai 16. kesäkuuta 2011

Taaperoinen

Ilmoitusluontoinen asia: meidän taapero otti eilen ensimmäiset askeleensa! Niin sitä pitää, pikku-ukkeli! Kävelyä on kyllä harjoiteltu ja harjoiteltu, mutta tätä ennen Okko ei ole uskaltanut päästää otettaan tuesta.

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Käytävägalleria

Käytävälle on muodostunut pieni vaihtuva näyttely.

Entinen hiiri

Kuvan siimahäntä ei tosin liity tapaukseen.
Meille piti hakea tänään maaginen hiiri, kun Okko toimitti vanhan pois päiviltä. Uusi onkin kyllä vallan hieno ja tosiaan aika maaginen. Vaikka kalliiksihan nuo kuolailut helposti tulevat.

Poikain touhuja


Sain Riikalta haasteen kuvata jotain, joka saa minut hymyilemään. Minun huulilleni hymyn tuovat perheen miehet, nuo kaikista rakkaimmat tässä maailmassa.

Tämän kuvan tausta on melko koominen: kun tulin tänään töistä kotiin, ihmettelin hieman käytävälle vessan oven eteen asennettua tuuletinta. Okko tarvitsi pian pepunpesua ja tuulettimen käyttötarkoitus selvisi: isi kertoi, että he ovat Okon kanssa kuivanneet sillä peppua. Kätevää, tsih.

Heitän kuvaushaasteen eteenpäin serkulleni Marjalle.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Avulias Okko


Meidän pikkuinen heitti eilen ensimmäisen tavaransa vessanpönttöön. Tavara oli lähes täysi vessapaperirulla. Onneksi isi oli juuri ostanut uuden paketin, niin vahinko ei ollut kovin suuri. Heh. Okko on myös jo kurkottanut joitain tavaroita avonaisen ikkunan suuntaan ja pelkäänkin, koska ensimmäinen tavara lentää tuuletusikkunasta.

Okko on tässä äskettäin oppinut avaamaan pakastimen oven, mikä on tietysti hieman huono juttu, sillä hän yleensä jättää sen auki. Saattaa se mennä kiinnikin, tai saattaisi, ellei äiti tai isi olisi niin nopeita ja menisi laittamaan sen heti kiinni. Okko myös avustaa edelleen mielellään imuroinnissa, sekä pyykki-ja tiskikoneiden hoidossa. Tänään Okko jopa yritti kiivetä omaan tiskikoneeseen ja kylässä Okko oli oitis paikalla kun konetta avattiin - kyläpaikan imuri oli toki ratsattu jo aiemmin.

PS: Okko on päässyt jäätelön makuun. Meillä on kyllä ollut periaatteena olla antamatta herkkuja, mutta vaniljajäätelö on poikkeus. Jätskinsyönti alkoi siitä, kun Okko tuli maiskuttelemaan suutansa viereen, kun söin jäätelöä kiikkutuolissa. Toisen anova katse ja maiskutteleva suu saivat äidin heltymään - pitäähän sitä Okonkin saada joskus jotain hyvää. Jäätelö kyllä maistuu Okolle; hän alkaa aina hytkymään hymy huulilla kun sitä syötetään.

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Retroa


Mummilan lähikirppiksellä oli taas paljon lastenkirjoja, joita tulikin ostettua useampi. Tämä kirja oli pakko saada, vaikkei siitä ehkä Okolle ole hirveästi iloa: länsisaksalaiset 70-luvun sisustuskuvat ovat kaikessa retroudessaan suorastaan hillittömiä ja kirjan otsikko "Mitä näen meillä kotona" ei kyllä oikein päde enää nykypäivän lapsille. Hih.

Perjantain korttikokeilu



Kokeilin eilen leimata mustalle  pohjalle. Toisen leimailukokeilun tein vanhan kirjan sivulle. Valjastin yhden kirjastosta ilmaiseksi saadun ikivanhan opuksen askarteluun. Kirjan itse asiassa oli julkaisulista vuodelta miekka ja kirves, joten eipä siinä nyt mitään mahtiteosta ainakaan tule tuhottua, jos vaikka sivuja vähän leikkelee.

Tuota pöllöä on nyt käytetty aika monessa paikassa. Pitäisi varmaan jo alkaa pitämään listaa, mihin kaikkialle sitä on tullut läheteltyä, ettei kohta ala jo pöllöjen seuraava tuleminen.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Myslimies




Okko tykkää syödä mysliä kuiviltaan. Eilenkin sain hänet lopettamaan väsymyksestä tai uudesta hampaasta (tai jostain) johtuvan huudon ojentamalla kourallisen mysliä. Siitä Okko sitten napsi niitä suuhunsa ja ihan vähän lattiallekin.

Lahjapaketti


Huomenna menemme juhlistamaan ihanaa 1-vuotiasta. Lahjapaketti on tarkoituksella vähän yliampuva - onpahan enemmän katseltavaa.

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Kesäkuu

Uusi matto ja Okon synttärimopo.
Lähdenpä tästä juoksemaan.
Kokeilumielessä ostettu aurinkokennolyhty.
Lapsuudenkodista roudattu aarre.
Nyt ei enää tarvitse sanoa "sitten kun". Nyt se on täällä, kesä nimittäin! Seuraavaan lomaan on aikaa kuukausi ja sitten lomaillaankin kaksi viikkoa. Huomenna minulla tulee viisi vuotta täyteen työpaikassani, jonka kunniaksi saan viikon ylimääräisen loman. Sen pidän sitten elokuussa. Oi ihana lomakausi!

PS: Ostin tässä taannoin Airamin aurinkokennolyhtyjä parvekkeelle. Ne ovat ihan hauskoja, mutta vaativat kunnon paistetta latautuakseen, joten kovin varmoja valonlähteitä ne eivät ole. Tosin eipä siellä parvekkeella sinänsä ole tarvetta valolle, vaan ne ovatkin enemmän koristeina.

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Koti, ihana koti

Okon perhe kotiutui tänään viiden yön keikalta mummoloista. Reissu oli kiva ja kaikinpuolin ihana, mutta väsyttävä - Okossa oli nimittäin moninverroin vahdittavaa kun emme olleet oman kodin tiloissa ja kaiken lisäksi hänelle iski kova tarve tarrata äitiin. Okolla myös puhkesi yksi niistä pahamaineisista poskihampaista, mikä aiheutti yöhuutoa ihan urakalla. Huh. Niin ja sänky kasteltiin kolme kertaa, nurkkaan pisuteltiin kerran (ekat seisomapissit, heh) ja yksi kukkaruukku sai kyytiä ainakin kahdesti. Molemmissa mummoloissa tehtiin myös tuttavuutta imurin kanssa - pitihän se nyt paikallinen aparaatti tarkistaa, sillä imuri on Okon suosikki. Astiakaapit ja muut olivat myös pienen järjestelijän kohteena ja vauhtia riitti kaikin puolin, ihan kuten vuoden vanhan kanssa kuuluukin.

Minulla oli nyt ensimmäinen kesälomarupeama ja seuraava häämöttää jo kuukauden päässä. Tänä kesänä lomaillaankin pätkissä, sillä tuntui jotenkin kivalta ajatukselta saada yhteistä aikaa perheen kanssa vähän joka kuussa - yleensä olemme pitäneet aina koko loman yhdessä pötkössä, mutta nyt on ainakin koko kesän uusi loma, mitä odottaa.

PS: Voi tylsyys, kun vieläkin tuli kuvaton postaus. Minun mielestä blogissa pitää olla kuvia, mutta reissussa ei tullut oikein kuvattua. Huomenna kuvaan uuden maton ja jotain muuta kivaa. Uusi mattohan tietty pääsi lattialle jo ennen siivousta, sillä eihän kukaan voinut edes olettaa, että minä olisin malttanut odottaa siihen, että kaikki paikat ovat tiptop mattoa varten.

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Lintubongari

Viime yönä Okko heräsi itkemään niin rajusti täällä mummilassa, että hänet piti kantaa alakertaan rauhoittumaan. Syy heräämiselle oli ihan epäselvä, mutta saattoi johtua vaikka yliväsymyksestäkin - Okko kun ei malttanut millään ryhtyä nukkumaan illalla ja päikkäritkin jäivät yksiin. Alakerrassa sattui hassu juttu: Okko kampesi sylistä, konttasi terassin oven eteen ja jähmettyi paikoilleen kuuntelemaan ulkoa kantautuvia lintujen ääniä. Hih, kai ne linnut sitten häiritsivät urbaanin pikkupojan yöunia. Välissä Okko tokaisi 'äiti' ja jatkoi kuuntelemista. Muutaman tovin kuluttua kannoin täysin rauhallisen lapsen yläkertaan nukkumaan. Meidän lintubongari.

Matto Mahtava


Terkkuja mummolasta! Olemme minilomalla, josta kotiudumme maanantaina. Oli ihan pakko tulla hehkuttamaan uutta olkkarin mattoa, jonka juhlallinen luovutustilaisuus meillä oli eilen; oli oikein kakkua ja kahvia tuon mestariteoksen kunniaksi. Minähän kirjoitin mattohaaveista huhtikuun lopussa ja siinä ei mennyt kuin kuukausi, kun saimme valmiin maton. Tähdennettäköön, että matto on siis alusta loppuun käsityötä ja kuteet ovat värinsä pitävää laatua. Mummolan naapurin täti oli tehnyt ensiluokkaista työtä ja lopuksi vielä ommellut nuo päät käsin, sillä en halunnut mattoon hapsuja. Maltan tuskin odottaa, että näen maton paikallaan!

PS: Kuva on ensiluokkaisen huono. Meillä ei sattunut kortinlukijaa mukaan, joten otin kuvan kännykällä, jotta sain sen siirrettyä tänne muidenkin ihailtavaksi.