torstai 29. syyskuuta 2011

Kewpiellä on asiaa

No mää siis hankin itselleni uuden pytingin. Olin just täällä yläkerrassa kattomassa telkkaria.

Ja sittenhän mää vasta tajusin, ettei tässä talossa ole rappusia. Miten mää sitten pääsen alas?

No onneksi traktori tuli hätiin ja nosti kauhalla ulos. Vähän pitää vielä miettiä tuon uuden taloni käytettävyyttä.

tiistai 27. syyskuuta 2011

Makkari

Meet Frank Fox
Kirjapino on levinnyt kaapin ulkopuolelle.

Makkari on kaaoksessa, kuten muutkin tilat. Ensi viikonloppuna ainaskin siivotaan. Jokaviikkoinen mantra.

Tilasin Okolle söpön tyynyn Houmin valikoimista ja itselleni on uusia kirjoja vaikka kuinka, osa odottamassa toisaalla, sillä olen myös saanut lahjoituksena upean arsenaalin vaikka mitä. Niistä kirjoista lisää vähän myöhemmin, mutta tuo Leijapoika on mainittava jo nyt. Olen lukenut sitä nyt puoleen väliin ja se on kerrassaan upea. Suosittelen sitä lämpimästi, vaikken ole päässyt edes loppuun. Minulla on oma yksityinen hetkeni junassa työmatkoilla, kun syvennyn siihen. Vähän vaan nolottaa, jos se meinaa tuoda kyyneleet silmiin. Heh.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Kalapuikko selän alla

Okon päiväkotitädit ovat kehuneet, miten hyvin hän syö ruokaa kuin ruokaa, mutta kotona Okon tendenssi on ollut viime aikoina ihan toiseen suuntaan. Mikä lie sitten, onko niin, että kotona ei enää jaksa kun on tankannut tarhassa? No, tässä yksi päivä tarjoilin Okolle kalapuikkoja muusilla ja ruokatauon päätteeeksi yksi kalapuikko päätyi selän ja syöttötuolin selkänojan väliin.

Tänään Okolle ei meinannut maistua lounas juuri ollenkaan ja päätin antaa hedelmäsosetta jälkiruoaksi. Okko mesoi siihen tyyliin, että päätin antaa hänelle päätäntävallan lusikoinnin tahdista. Noh, siinä kävi sitten niin, että lähes täysi paratiisisose tipahti lattialle ja sisältö hyppäsi. Luulin siivonneeni kaiken pois, kunnes katse osui kattoon: paratiisisosehan se siellä kimmelsi.

On se muuten jännä, että vaikka meillä ei ole kaulittu mitään aikoihin, aina se kaulin ja eräs tietty vispilä ovat pesussa. Niillä on kun taipumus löytyä lattialta, muun muassa makuuhuoneen kirjakaapin alta. Okko se on taas kaulinnut jotain.

lauantai 24. syyskuuta 2011

Kaunista maustetta

Kaunis maustepurkki hyppäsi koriin ostosreissulla. Pikanttia, sanoo purkin kylki.

Vaatejuttuja


Kävimme tänään vihdoin ostamassa Okolle talvihaalarin. Viime vuonnahan olimme liikkeellä jo elokuussa, mutta tänä vuonna se on jotenkin vähän unohtunut. No eipä hätää, niitä oli edelleen saatavilla siellä, mistä sen ajattelimmekin hankkivamme - samasta paikasta kuin viime vuonnakin. Suunnistimme suoraan Sellon Polarn O. Pyretiin ja musta a-luokan haalari löytyi juuri oikeassa koossa. Okko jopa suostui sovittamaan sitä. Haalarin lisäksi popista lähti mukaan syyshanskat, sekä talvihattu ja -hanskat.

Ostin vähän aikaa sitten Okolle parit pitkät kalsarit. Viime talvena Okolla oli parit sukkahousut, joita käytettiin satunnaisesti. Ne olivat jotenkin epämiellyttävät käytössä ja koska itse en pidä sukkahousujen tunteesta iholla, arvelin kalsarien olevan kivemmat Okonkin iholle. Vaan kylläpä nauratti kun avasin toiset kalsarit paketistaan: niissä oli sepalus! Hehhee. Niissä toisissa (Black Horsen valmistamissa) ei ollut sepalusta - oli ehkä osattu miettiä käyttäjäkuntaa hieman tarkemmin.

M. A. Okkonen


Meidän pikkuinen on tänään tasan 1v 5kk. Paljon onnea Okkoselle!

Okko kuulostaa välillä ihan M. A. Nummiselta. Ääni tulee ehkä enemmän sellaisessa pienessä protestihengessä, mutta saattaa se tulla ihan ilon osoituksenakin. Tänään Okko on ollut erityisen hauskalla päällä - naurua ja puhetta on pulpunnut koko päivän. Ihana pikkumies.

perjantai 23. syyskuuta 2011

Kahvia, kahvia!

Isi oli hakenut eilen uutta espressoa. Jo on kaunis pakkaus!

Me niin tykätään noista Kaffa Roasteryn kahveista.

Isi sitten keittää turautti meille cappuccinot.

Kello löi jo viisi. Ainakin melkein.

Meillä on aina kuppikakkusia saatavilla.

torstai 22. syyskuuta 2011

Menoa ja meininkiä

No jooh, ei tämä kuva liity tähän. Mulla vaan on tällainen ihku vihko.

Okko on nyt kotiutunut tarhaan oikein kunnolla. Tarhan täti nimittäin kertoi, että Okkoa oli pitänyt kieltää tällä viikolla ensimmäistä kertaa, kun meno oli meinannut äityä niin hurjaksi - että enää ei arkailla minkään suhteen. Okko oli ajeluttanut taaperokärryä päiväkodin ulkoramppia ylös ja tiputtanut ne sitten rappusilta. Tsih.

Ruoka Okolle maistuu päiväkodissa mainiosti. Kuulema useinkin Okolle annetaan lisää, kun on niin hyvää pöperöä. Ruokalistan voi lukea päivän jälkeen Okon likavaatepussista; joskus Okolla menee jopa kolme vaatekertaa päivän aikana kun omatoimista ruokailua on taas opeteltu. Hyvä kun opettelevat. Viime perjantaina Okolla oli mustikkasmoothieta hiuksissa tarhan jälkeen - oli kuulema ammentanut ihan itse.

Kotona Okko hakee aina lusikan laatikosta, kun ruoka-aika koittaa. Niin ja mansikoita Okko menee hakemaan ihan itse, pakastimesta. Hakemista siivittää painokas 'anna, anna'. Mansikka on ollut kyllä aina Okon suosikkeja, mutta nyt se tuntuu olevan vielä enemmän. Äiti on myös opettanut Okolle pahan tavan: juuston pelkiltään syömisen. Nyt Okko osaa pyytää sitäkin.

Meno kotona[kin] on vauhdikasta. Heti aamusta ajelutetaan autoja, oli kello sitten 5.30 tai 7 ja välillä noustaan kiikkutuoliin surffaamaan (seisotaan surffiasennossa tuolin päällä ja heilutellaan tuolia). Se touhu on jo vähän liikaa. Okkoa se tosin naurattaa, varsinkin jos äiti on ihan että älä lapsi putoa.

PS: Nykyisin Okko menee nukkumaan jo klo 19. Illat ovat lyhyitä pikkuisen kanssa ja olisi kiva touhuta pitempään, mutta toisaalta onneksi tuo nukkumisjuttu on tasoittunut päiväkodin myötä. Yöheräämiset eivät ole vielä jääneet pois, mutta jotain valoa tunnelin päässä on nähtävillä; viime yönä Okko heräsi vasta klo 4.30 ja jatkoi lopulta unia klo 7:ään saakka.

Tarvikehamsteri


Viime lauantaina oli taas hauskaa omaa ohjelmaa, kun menimme Riikan kanssa Leimailutaivas-tapahtumaan. Onpa muuten kiva, kun kerrankin jotain houkuttelevaa järjestetään omilla kulmilla, eikä aina tarvitse lähteä vaikka Helsinkiin.

Edellisestä kerrasta oppineena varasin riittävästi käteistä mukaani ja voin kertoa, että koko budjetti meni. Hankin messuilta muun muassa nuo kolme reijitintä, joista yhdessä on palapelikuvio. Lisäksi hankin pinon korttipohjia, papereita, muutaman leimasimen, nauhoja ja pientä metallisälää korupuolelta. Ostin myös suvun prinsessalle korutarvikkeita jo hieman joulua ajatellen. Olipa kiva tapahtuma taas ja hyvää seuraa, mikäs sen parempaa. Nyt kun ehtisi vielä oikein kunnolla kokeilemaan noita.

tiistai 20. syyskuuta 2011

maanantai 19. syyskuuta 2011

Ihan palikoina


Kummitäti oli hankkinut Okolle Dubloja. Nämä ovatkin Okon ensimmäiset Legot. Isi ja Okko pitivät tänään sairastupaa kun Okolle nousi perjantaina tarhan jälkeen kuume, eikä Okko ollut vielä eilen illallakaan täysin kuumeeton ja tämän päivän ykkösohjelmaa onkin ollut tornin rakentaminen ja heti sen jälkeen tapahtuva kaataminen.

lauantai 17. syyskuuta 2011

Pitäisiköhän tällaista edes näyttää

Voi itku mikä sotku.
Okolla on tapana mennä kaivelemaan isin sukka- ja äidin alushousulaatikkoa. Isin laarista kelpaa melkein mitkä vaan sukat, mutta äidin alushousuista valitaan aina nuo vanhat, vihreät Hello Kitty -housut. Tsih. Okko sitten kantaa niitä ympäriinsä kuin jotain sotasaalista.

Kuvassa Okolla on sotasaaliin lisäksi järkyttävä vaatevuori allaan. Meillä on kirpparikaman erittely menossa ja pikku-ukkeli päätti kaataa koko vuoren lattialle. Siinä oli sitten hyvä makoilla, sotasaalis kourassa.

Okon kirjasto


Nostin osan Okon kirjoista kätevästi esille. Tässä on vain pieni otos ja esimerkiksi kaikki lapsuuteni Tammen Kultaiset Kirjat odottavat vielä lapsuudenkodissa. Osa Okon kirjoista oli aiemmin seinähyllylle sijoitettuina, mutta sieltä niitä oli hankala ottaa kun koko rivi meinasi aina kaatua. Kirjakaapin päälle sijoitettuina ne ovat helposti saatavilla.

Soittoharkat


Okko innostui soittelemaan kananmunaleikkurilla. Ääni oli ihan kuin kanteleella ja jotenkin musisoinnista tuli mieleen perinteinen kiinalainen musiikki tai eräs Dave Matthews Bandin piisi.

Karkkien aatelia



Ilokseni huomasin tänään kaupassa Fazerin nostalgiapussit ja ilo oli vielä suurempi, kun huomasin, että myös Kiss-Kissiä on taas saatavilla! Muistelen, että sitä on viimeksi myyty tuolleen pussissa joskus lapsuudessa, vaikka voinhan tietysti olla väärässäkin. Joka joulu olen haikaillut niiden ylihinnoiteltujen Kiss-Kiss-laatikoiden perään, mutta niillä hinnoilla en ole niitä koskaan ostanut. Nyt noita herkkuja oli hyllyn täydeltä ja vielä tarjouksessa ja hetken ajan harkitsin, että rohmuan niitä joulua ajatellen. Heh. Ehkä niitä saa vielä loppuvuodestakin.

Kiss-Kissistä tulee mieleen kolme asiaa lapsuudesta: hoitotäti antoi synttärilahjaksi lapsena pussillisen niitä ja rahaa, kaveri katkaisi kätensä ja sai niitä sairaalaan (ei tosin edes minulta, mutta tuokin on jäänyt mieleen) ja ne tuli valikoitua aina ensimmäisenä Fazerin parhaat -pussista (kuten vielä nykyäänkin). Paljon asiaa yhdestä karkkilaadusta.

torstai 15. syyskuuta 2011

Frank sai idean




tiistai 13. syyskuuta 2011

Okon kamu Okko



Okon uusi kaveri, Okko nimeltään hänkin, saapui eilen. Korvat hieman pelokkaasti luimussa hän pomppasi postiluukusta, mutta kun hän näki uuden kaverinsa pikku-Okon, hyppäsi hän innostuneena ilmaan.

Ihanan värikäs otus on Minna-Leenan kätösten taidonnäyte. Olin katsonut otuksia jo aiemmin ja kun rohkenin kysyä niitä, olin iloisesti yllättynyt kuullessani, että tämä minun suosikkihahmoni oli saanut nimensä meidän Okon mukaan. Siinä vaiheessa ei ollut kysettäkään, että olisin tilannut mitään muuta Minna-Leenan mainioista hahmoista - meidän Okon oli saatava nimikko-otuksensa. Minna-Leena vielä kirjoi otukseen nimenkin. Ihan mahtavaa!

Sadeaamu ja poutaisampi iltapäivä

Hmm, hyvää kiikkutuolia.

No jopas oli aamu tänään. Okko hieman kiukutteli, ensimmäinen äidin laittama paita päätyi räkäisenä pyykkikoriin ja muutenkin oli kiirus, vaikka heräsimme jo 5.30 aikoihin. Päiväkotiin oli erityinen kiire, sillä tänään oli kuvauspäivä. Kiirehdimme rattailla ja matkalla alkoi satamaan. Okolle sai onneksi rattaiden sadesuojan päälle, mutta itse otin sateen vastaan sellaisenaan. Okko sai hyvän tuulensa takaisin jo rattaissa kotoa lähtiessä, joten päiväkodillakaan ei tullut ongelmia, mutta äiti alkoi hiiltymään matkalla päiväkodilta junalle. Sade nimittäin vain yltyi ja aloin kastumaan yhä pahemmin. Kun pääsin junapysäkille, myöhästyin junasta noin minuutilla ja seuraava juna olikin peruttu. Koska olin jo ihan märkä, päätin lähteä kotiin vaihtamaan vaatteita.

Kotona otin käteeni hustenkuivaajan ja ihmettelin, miksi se kuulostaa jotenkin vaisulta. Katsoin tötteröön ja siellä näkyi pieni liekintapainen. No sitä rakkinetta ei sitten enää käytetä. Kuivailujen ja vaatteiden vaihdon jälkeen lähdin taas junalle. Junalta töihin kävellessä kastuin uudelleen, vaikka oli sateenvarjokin.

Okon päiväkotikuvaus oli mennyt hyvin, ainakin yksityiskuvien osalta. Ryhmäkuvassa oli taas sattunut tuttu työtapaturma: kuvaaja oli toistuvasti maininnut, että taas se vaalea poika nukahti. Tsih.

PS: Työpäivän jälkeen kävin ostamassa itselleni sadetakin ja uuden kuivaajan. Sievät kumpparitkin olivat hakusessa, mutta sellaisia ei vielä löytynyt. Sieviä kumppareita halajan, sillä nykyiset ovat enemmän navettamallia, kuin kaduilla juoksenteluun tarkoitettua.

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Sunnuntai

Isi otti tämän kuvan. Pakko oli laittaa, kun oli niin hauska. Huomatkaa style kuolaliina kaulassa.

Lapsiperheen sunnuntaiohjelmaa: siivousta ja halpojen vaippojen perässä ajelua. Kaiken lisäksi shittarista oli loppuneet kaikki tarjous-Pampersit, mutta jakoivat sitten siellä lappusia, joilla halpoja vaippoja saa hakea ensi viikolla. Ei me yleensä olla niin kovasti tarjousten perässä, mutta hyvät vaippatarjoukset saavat käymään paikkakunnan omassa shittarissa aina tarpeen tullen.

Siivous, mitä siitä nyt voisi sanoa. Ainakin sen, että imuroin eilenkin, mutta tänä aamuna ruokapöydän alunen oli uudelleen ihan kamalassa sotkussa. Se on sellainen ikuinen sykli, mutta onpahan meillä imuri, jolla ne sotkut saa nopeasti pois.

Ai niin ja eilen oli kaksikin huojennuksen aihetta: Okolla ei ole reikää hampaassa ja hän osaa leikkiä ulkona. Okolla oli jotain mustaa hampaassa, jota en saanut harjattua pois. Olin ihan varma, että hänelle on jostain kumman syystä tullut reikä uunituoreeseen hampaaseen, vaikka olemme harjanneet hampaita kaksi kertaa päivässä. Isimies otti harjan käteen ja sai rapsutettua mustan pois. Ehkä se oli jokin marjansiemen, joka oli juuttunut kunnolla kiinni. Niin ja se ulkona leikkiminen oli sellainen asia, josta päiväkodissa huomautettiin perjantaina. Okko kun ei kuulema ollut halunnut juoksennella pihalla, vaan istui sylissä. Mietin, että ulkoiluajat ovat silloin kun Okkoa on väsynyt ja ennen tätä viikkoa oli hieman taukoa ulkona juoksentelussa kun Okko sairasteli, mutta hieman huolestuin kuitenkin. Tartuin eilen asiaan ja ulkoilimme Okon kanssa ihan olan takaa ja kas kummaa, hienostihan se Okko leikki; kiikkui ja ajelutti autoja pitkin pihaa. Täytyy aamulla mainita asiasta - ehkäpä he voisivat antaa Okolle jonkin auton ajelutettavaksi tai hänet voisi laittaa kiikkumaan. Että onneksi ei nyt tarvinnut huolestua - hampaiden tai ulkoilun takia.

lauantai 10. syyskuuta 2011

Värikästä

Lamppu palasi senkin päälle

  Meet Frank the man

Bambeja

Aina ei mene ihan putkeen; sisäteksti meni väärinpäin, eikä kuositkaan sovi kuviolle.




torstai 8. syyskuuta 2011

Omia touhuja


Hurjaa ajatella, että meidän 1-vuotiaallakin on jo juttuja, joista me vanhemmat ei tiedetä mitään. Tokihan hoitotädit kertovat aina Okkoa hakiessa, mitä hoitopäivän aikana on puuhailtu, mutta eihän siinä tietysti käy ilmi kuin pieni osa päivästä. Ja eikä sitä nyt viitsi alkaa mitään tenttiä pitämään. Heh.

Alkuun hoitotädit laittoivat tekstiviestejä päivän mittaan ja antoivat siten rauhallisuuden tunnetta, kun esimerkiksi ne päiväunet huolettivat. Mutta hyvinhän se meidän pikkuinen on siellä tarhassa pärjännyt. Tällä viikolla on tosin väsy iskenyt ennen aikojaan useana päivänä ja tänään Okolle oli käynyt niin, että kun hän oli istunut odottamassa ruokaa paikoillaan, oli pää kopsahtanut pöytään - Okko oli siis nukahtanut. Ruokaa hän oli syönyt sitten vasta klo 13, kun oli herännyt. Voi toista. Se oli kyllä melkein arvatavissa, kun ukkeli nousi tänään jo kuudelta.

PS: Yleisön pyynnöstä ajattelin kuvata Okon uusia vermeitä, joita on tosiaan aika paljon. Hankintoja on tehty päiväkotia ja viileneviä säitä ajatellen. Mallimme ei tosin ollut yhteistyöhaluinen ja vaati cateringin aloittamista ennen photosession päättymistä, joten kuvaan sattuivat lähinnä vain nuo parit erikoisvaatteet; suurin osa vaatteista kun on puuvillaista peruspaitaa ja -housua. Niin ja mahtuuhan sitä mukaan kurapukuakin ja sellainen hieman paksumpi ulkoiluasu.

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Valoshow


Joku saattaa luulla, että meillä on disco tai että meiltä yritetään morsettaa naapuriin, mutta ei, meillä  on vaan oma valomies, sellainen jokakodin ekkupeltomäki, asialla. Ihan pelkästään huvin ja urheilun kannalta.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Kaupunkilomalla


Kävimme eilen muutaman tunnin kaupunkilomalla, tuulettautumassa kamalan sairasteluputken jälkeen. Okko sai putken aloittaneen flunssan kolme viikkoa sitten ja sen jälkeen ollaankin oltu eri taudeissa, vaihtelevilla kokoonpanoilla. Mutta huomenna koittaa taas ihana ja kovasti odotettu arki ja olen ihan varma, ettei sieltä tarhasta tarvitse soitella huomenna perään.

Eilisellä hummailukierroksella koko perhe sai uudet, mustat lenkkarit: Okko Adidakset, äiti Reebokit ja isi Niket. Itselle ei ollut edes tarkoitus hankkia uusia lenkkareita, mutta kun silmäni osuivat jo pitkään himoitsemiini EasyTone-kenkiin, oli päätös helppo. Kylläpä nyt on kevyt askel - tosin ihan vähän ne uudenjäykät kengät hankaavat vielä akilleen kohdalta.

Okko on viime aikoina saanut paljon uusia, söpöjä vaatteita, mutta ne tuskin kiinnostavat ketään. Ne uudet kengät sen sijaan ovat niin päheet, että ansaitsevat oman postauksensa.