keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Huomenna se koittaa


Huomenna alkaa jo joulukuu, hyvänen aika sentään. Se tarkoittaa sitä, että isimiehen joulukalenteri pitäisi saattaa valmiiksi tämän illan aikana. Tai no ainakin ensimmäisen luukun osalta. Heh. Suklaat on hankittu jo monta päivää sitten, mutta toteutus uupuu. Tarkoitus on laittaa joka päivälle oma pussinsa, kun aiemmin olen käyttänyt vuosia sitten tekemääni joulusukkaa. Hyvinhän tässä on vielä aikaa.

maanantai 28. marraskuuta 2011

Okon työpöytä



Teimme eilisen lääkärireissun päälle yllätysvisiitin Ikealle. Olin haaveillut Okon omasta pöydästä ja tuolista jo jonkin aikaa ja nyt sellaiset käytiin hakemassa. Yksi kehyskin lähti mukaan, sekä sellainen ruma, mutta ihana ryömintäputki Okolle. Onneksi sen putken saa tarranauhoilla kiinni ja kaappiin silloin, kun sitä ei käytetä ja pääasiahan on, että Okko suorastaan rakastaa sitä.

Eilinen lääkärireissu sitten kuitenkin enteili jotain: tänään olemme olleet kotona sairastupaa pitämässä. Taas kerran. Eipä ole tämä marraskuu ollut kovin menestyksekästä tämän flunssailun suhteen. Minulla itsellänikin tuli flunssan oireet takaisin, joten nyt niiskutetaan Okon kanssa yhdessä. Toivotaan, että joulukuu olisi hieman puhtaampi kuukausi.

PS: Tuossa kehyksessä oleva teos on muuten ihan vain Papershopin lahjapaperia.

Huitulatukka

Okon tukka on kasvanut jo melko pitkäksi.

Autoilua


Okko rakastaa autoja. Ja kuten kuvasta näkyy, autoilu on tarkkaa puuhaa. Mukana tulee tietysti myös pörinä, sellainen syljen pitkin leukaa valuttava äänitehoste.

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Kiva lääkärisetä



Käytimme tänään Okkoa Diacorilla, ihan varmuuden vuoksi. Paikallinen Diacor ei ollut auki, mutta Ison Omenan toimipiste pienen matkan päässä oli ja saimmekin sinne ajan heti aamupäiväksi. Eilen alkoi huolestuttamaan, kun Okko haroi korviaan koko ajan ja oli illalla kiukkuinen. Olimme ihan varmoja, että korvatulehdus oli uusiutunut.

Diacorilla ollut lääkärisetä oli ihan mahtava, sellainen lapsiystävällinen. Hän jaksoi esitellä laitteita Okolle moneen kertaan ennen niiden käyttöä ja korvalampulla valaistiin niin lääkärisedän, kuin Okonkin sormia. Okolla oli kaikki kunnossa ja korvat olivat ilmeisesti vain hieman likaiset. Heh.

PS: Okolla on ihan mahtava tapa hakea laatikosta lusikka ja mennä sen kanssa pöytään, kun hän näkee, että pöytää aletaan kattamaan, tai kun hänellä on yksinkertaisesti nälkä... Tuli vaan mieleen, kun keittiöstä kantautui asiaan sopivia ääniä.

Yksi kosmetologikäynti, kiitos!


Kävin eilen hakemassa täydennystä meikkipussiini. Minähän meikkaan tosi vähän, mutta ripsivärin lisäksi sipaisen nykyisin meikkipuuteria ja aloin kaipaamaan uutta, kevyttä huulikiiltoa. Että jos edes vähän yrittäisi panostaa arkenakin. Menin tutun merkin ständille ja pyysin myyjältä suoraan apua - minusta se vaan on kätevää, kun aikaa ei mene laatujen ja värien ihmettelyyn. Kun olin saanut kaikki haluamani, totesin Okolle, että nyt mennään maksamaan. Myyjä oli hieman yllättyneen näköinen. Hän kysyi, enkö haluaisi muuta, esimerkiksi ihonpuhdistustuotteita. Heh. Totesin vain, että kiitos, ne ostan eri merkiltä. Nauroin isimiehelle jälkeenpäin, että tyttö taisi katsoa minun naamaani vähän liian läheltä, kun kokeili meikkipuuterin sävyä suoraan kasvojen iholle. Juu, olisihan sille kosmetologille käyttöä. Jos nyt sitten vaikka aktivoituisin asian kanssa.

lauantai 26. marraskuuta 2011

Jouluostoksia


Meillä on joululahja-asiat todella hyvällä mallilla, sillä melkein kaikki on hankittu tai ne ovat matkalla jostain nettikaupasta. Tänään piipahdimme Stockmannilla tekemässä yhden tärkeimmistä hankinnoista, isin lahjan. Ei siitä mikään ylläri-pylläri tule, sillä ajattelin, että on kuitenkin parempi antaa isin itse valkata malli lahjaansa, kun hän sitä tulee käyttämäänkin.

Okko jaksoi retken mainiosti; oli oikein mallikansalainen, eikä hermostunut kärryissä, vaikka ihmisiä olikin paljon. Lounastimme Stockan yläkerrassa, mikä olikin ehkä lapsiystävällisimmistä paikoista, mitä tulee mieleen. Stockan joulumaa piti tietysti käydä ratsaamassa, mutta ne näyteikkunat unohdimme. Se joulupuoti siellä yläkerrassa on kyllä mainio paikka; siitä kaikesta koristeen paljoudesta oikein huumautuu, mutta ei sieltä paljoa koskaan mukaan lähde. Tänä vuonna se uusi aarre on lentokoneen muotoinen kuusenkoriste Okolle.

Niin ja mitä siihen keskustashoppailuun tulee, oli sitä tarkoitus harrastaa enemmänkin. Mutta kun äiti väsyi. Tsih.

Pikainen toimitus


Nest olikin taas supernopea, mitä meidän perheen tilauksiin tulee. Tilasin Uten.Silon eteiseemme marraskuun alussa ja jo pari päivää sitten sitä oli käyty tarjoamassa alaovellamme. Harmi vaan, ettemme tietenkään olleet kotona, eikä käynnistä jäänyt edes merkintää meille. Usean puhelinsoiton ja isin varikolla käynnin jälkeen saimme lokerikon eilen. Hetihän se piti seinälle saada. On se hieno.

PS: Ei meillä ole ruskeaa. Voi itku. Uusia kuvia luvassa heti kun olen oppinut loputkin niistä jipoista, joilla keinovalossa otettuja kuvia säädetään.

Edit: Kuva muokattu uudelleen. Heh. Ei ole enää ruskeaa, kuten aamulla.

torstai 24. marraskuuta 2011

Helmitaulu

Aika nätti helmitaulu. Mummi oli löytänyt kirpparilta.

No eihän me nyt ainakaan nukuta




Meillä ei ole nukuttu tälläkään viikolla. Olin maanantaina työpaikan illallisella, jossa juttelin asiasta britti-työkaverini kanssa (heh, juuri sopiva puheenaihe). Hän oli yhtä mieltä kanssani - se on karman laki, joka meitä nyt kiusaa. Mehän olimme niin ylpeitä, miten Okko alkoi nukkumaan ehjiä öitä jo ennen viiden kuukauden ikää ja sitten hän yllättäen lopettikin vuoden ja kuukauden kypsässä iässä. Työkaverini oli tehnyt saman virheen. Tarina ei kertonut, joko heillä oli päästy takaisin raiteilleen.

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Tajunnanvirtaa

Kuljen töihin bussilla ja töistä lähtiessä on jo aina pimeää. Siellä pimeässä, Länsiväylän pysäkillä seistessä joutuu aina tihrustamaan ohi pyyhältävien bussien numeroita - siinä pitää olla skarppina ja tähyillä kauas, sillä bussit ajavat tosi nopsaan ohi. Tänään ohi ajoi bussi, jossa luki 'Jorvi'. Jostain kumman syystä mieleeni tuli, että onpa kätevää, että siltä pysäkiltä pääsee Jorviin, jos pitää lähteä synnyttämään töistä suoraan. Hahaha, vähän huvitti itseänikin, kun tajusin tämän aivoitukseni. En ole raskaana, emmekä suunnittele sellaista. Ja jos menisin synnyttämään, toivon mukaan se ei tapahtuisi suoraan töistä ja bussilla. No eipä sillä, siellähän voisi seistä, mikä silloin synnyttämään mennessä olisi ollut mukavaa kun makaaminen oli ikäväntuntuista, mutta sitä kanssamatkustajien seuraa tuskin arvostaisi... Niin ja mitä noihin kummallisiin ajatuksiin tulee, minun päätä varmaan sekoittaa lukuisat kakkosvauvauutiset, joita Okon ikätovereiden vanhemmat ovat kertoilleet tässä lyhyen ajan sisään.

PS: Opiskeluaikoina olin näkövammaisen opiskelijan avustajana ja tein hänelle joskus bussikylttejä, siis numeroilla varustettuja plakaatteja, joilla oikean bussin saa pysäytettyä. Niissä vaan oli se ongelma, että niiden olisi pitänyt olla ihan älyttömän suuria, että kuskit olisivat nähneet ne. Ja sehän ei olisi ollut kovin käytännöllistä, kantaa nyt mukanaan jotain aakolmosia.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Talvihaalari

Isimies otti tämän kuvan.
No tämän kuvan otin sitten ihan itse. Eron kyllä huomaa.
Okolla on ollut talvihaalari käytössä tämän viikon ajan. Joinakin aamuina se onkin tuntunut liian paksulta, mutta nyt viileni kyllä sen verran, että se on ihan hyvä. Haalari on käytössä sellaisenaan - fleecehaalari jätettiin vielä pois välistä, sillä tuo popin haalari on todella paksu. Vielä kun saisi tuon Okon kypärämyssyn pysymään pois silmiltä. Ostimme nimittäin pienemmän kun se alkuperäinen tälle syksylle ostettu oli liian suuri. Ei niistä oikein ota selvää, kokomerkinnät ovat aika ylimalkaisia.

Mummilareissulla

Ukki oli rakentanut ihan mielettömän puumajan sitten viimekäynnin. Tuolla passaa leikkiä ensi kesänä.
Melekoinen kurpitsa.
Okon perhe teki mummilakierroksen pitkästä aikaa. Lähdimme perjantaina jo puolen päivän jälkeen ja perille ehdittiin vasta pimeän tultua. Tänään kotimatkaa lähdettiin tekemään jo hyvissä ajoin, jotta säästyimme pimeässä matkaamiselta.

Olipas taas mukava viikonloppu. Harmi, että mummilat ovat niin kaukana ja siten käyntejä tulee tehtyä harvakseltaan.

Ensimmäiset paketit

Ensimmäiset joulupaketit tuli jo toimitettua. Nämä menivät pikkutytöille.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Hurja valo




Tämän päivän ohjelma menikin sitten uusiksi ja päivä on kulunut kotona potiessa. Aamulla tuntui, että tukehdun ja ääni on edelleen yhtä viehkeä. Toivotaan, että kuuri alkaa tepsimään nopeasti.

Tänään on saatu nauttia harvinaisesta valoilmiöstä, joka toi kivasti esille kaikki kodin epäkohdat. Missähän meidän kodin siivooja on viettänyt aikaansa? Ei ainakaan mopin varressa. Onneksi jo pimeni. Heh. Sen vaan totesin, että kyllä meillä pyykkihuolto pelaa, sillä siitä hommasta ihan tykkäänkin, mutta muuhun kodinhoitoon ei meinaa jäädä aikaa.

Kaunista kastiketta

Isin lahja sisälsi myös vadelmaisen pullon. Hieman oli antajalla omakin lehmä ojassa.

Varaslähtö

Koristeissa on otettu jo varaslähtö jouluun. Muuta ei sentään ole ripustettu.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Vitsicorner

Blondi meni lääkäriin ja valitti kaksi viikkoa kestänyttä flunssaansa, joka oli vienyt jo äänenkin. Lääkäri tutki, kuunteli stetoskoopilla ja totesi, että olipa hyvä kun tulit, niin saadaan "se" hoidettua pois. Iski käteen nipun reseptejä ja sanoi heippa. Blondi poistui vastaanotolta ja tajusi vasta sitten, ettei tullut kysyneeksi, mikä se "se" oli. Oli vaan tyytyväinen kun pääsi nopeasti pois ja ehti vielä lounaallekin ennen seuraavaa palaveria.

Nyt on minullakin kilon pussi lääkkeitä. Okolla kuurit jo onneksi loppuivat ja itse lupaan olla pistämättä hanttiin, kun lääkettä täytyy saada alas. Vaikka aika hyvin Okkokin lääkkeensä nieli. Niin ja mitään "siihen" tulee, veikkaan kyseessä olevan keuhkoputkentulehduksen. Ainakin kivut viittaisivat sellaiseen. Ääni on kyllä tosi ihana, työkaverikin totesi, että voisin laulaa huomenna kun meillä on erikoispäivä töissä ja kollegoita muualtakin Suomesta saapuu meidän iloksemme. Hyvä suunnitelma.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Isänpäivä, päivä isin


Meillä herättiin isänpäivään tosi myöhään. Tai ensimmäinen herätys oli kuuden maita, mutta tunnin venkoilun jälkeen Okko nukkui uudelleen. Flunssaisena ja taas yöllisestä päänsärystä kärsineenä olin tyytyväinen kun ei tarvinnutkaan nousta vielä, mutta koska luotin nahkavekkarin herätyspalveluun, missasimme isin heräämisen ihan totaalisesti. Isi ei siis saanutkaan meiltä herätystä ja kakkukin tehtiin loppuun sillä välin kun isi oli suihkussa. Pohja sentään oli valmistettu ja kostutettu jo edellisenä iltana.

Okko oli valmistanut isille lahjan; pieni kädenjälki oli painettu taikataikinaan. Lahja oli vielä paketoitukin päiväkodissa. Muutakin lahjaa isi sai, muun muassa paitoja ja suklaata. Viime vuonnahan meillä oli Okon kanssa vähän erilaiset valmistelut isänpäivää varten, kun olimme vielä kahdestaan kotona. Okko muun muassa työsti taideteosta, jota käytettiin osana korttia, sekä harjoitteli isänpäiväspektaakkelia varten.

Iltapäivällä menimme ulkoilemaan; Okko, äiti, isi, sekä isin ja Okon uusi leluauto. Voi pojat, mikä vehje. Se ei näy kuvissa, koska se meni ohi niin kovaa. Isi osti "Okolle" radio-ohjattavan auton. Ihan kuten tuollaisille puolitoistavuotiaille yleensä ostetaan. Tsih. Pojat on poikia, vaikka olisivat jo kolmikymppisiä.

lauantai 12. marraskuuta 2011

Tämmöinen viikko

On meillä ruokalappujakin. Lattialla muun muassa.
Okon perheessä on sairasteltu koko viikko. Okko onneksi sentään toipui jo korvatulehduksestaan ja muista vaivoista, mutta me muut ollaan vielä podettu. Blogissa on pidellyt hiljaista, enkä ole muidenkaan blogeja ehtinyt lukemaan. Kaiken kruunaa se, ettei näillä valoisuuksilla paljoa tee mieli kuvailla. Illalla kun tulee töistä kotiin, on pimeää ja kuvat ovat sitten sitä luokkaa kuin noissa parissa edellisessä postauksessa ja jopa tänä aamuna otetusta kuvasta tuli näin huono.

Ei ole helppoa amatöörikuvaajalla tähän vuodenaikaan, ainakaan jos ei keskellä päivää kuvaa. Tässä yksi aamu kyllä huokailin, miten kaunista oli ja miten kiva olisi kantaa kameraa mukana töihinkin mennessä. Vaan tuskin jäisin silti kyykkimään jonnekin toimiston lähelle, vaikka olisi mitä kuurankukkia siellä maassa - kyllä se aamuisin on aina perimmäisenä ajatuksena ehtiä mahdollisimman nopeasti töihin, ettei päivä sitten veny sieltä toisesta päästä.

Voi kun nyt lähtisi tämä flunssa kunnolla kaikilta, ehkä sitten helpottaisi taas.

torstai 10. marraskuuta 2011

Väriä elämään

Okon uusi paita, palkinto Sascian arvonnasta.
Isi oli siivonnut tänään ja kerännyt suuren läjän leluja yhteen.

Torstaissa jo




Onhan se joulukin jo vähän mielessä, vaikka sinne on aikaa ja vaikka tänä vuonna se on erityisen huonoon aikaan - eipä heru paljon vapaapäiviä juhlapyhien myötä. Tänään bongasin ensimmäisen joulukuusen. Se oli Bauhausin pihalla ja ihmettelin sitä bussin ikkunasta työmatkalla. Mieleeni tuli jostain männävuosien joulunajan lehdestä luettu juttu, jossa naurettiin toisen lehden joulutunnelmoinnin typolle: lehdessä oli kerrottu, miten koti oli laitettu juhlakuntoon ja nurkassa tuoksui tuore joulukusi. Haha, sen verran väsytti jo töistä palatessa, että tämän muistettuani piti purra itseäni kielestä. Toisaalta, jos olisin alkanut nauramaan yksikseni, olisi täydessä bussissa saattanut saada istua vähän väljemmin.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Lahja itselle, ei vaan investointi

Uten.Silo I. Kuva lainattu Vitralta
Päätin palkita itseni hyvästä työstä, kuten minulla on ollut tapana aina välillä. Ja koska olin himoinut tätä klassikkoa eteisemme sulostuttajaksi, päätyi se ostoskoriin Nestin verkkokaupassa. Sitten isi kommentoi, että sehän voisi olla koko perheen joululahja. Joten se siitä sitten tuli. Okkokin oli sitä mieltä, että hyvä lahja on. Saas nähdä, ehtiikö se jouluksi, sillä toimitusajaksi lupasivat 6-8 viikkoa. Tosin viimeksi, kun tilasin Nestistä kiikkutuolimme, tuli se ennätysnopeasti.

Muuten, Nest näyttää toimittavan ilmaiseksi. Ainakin eilen, kun tein tilauksen.

Lempilelut

Käyttää meidän lapsi housujakin. Vaan ei näköjään valokuvissa.
Tyyppi jäi asemalle vilkuttamaan.
Ensimmäiset kyselyt Okon joululahjatoiveista tulivat jo. Katsoin Okon leluvalikoimaa, joka on kasvanut jo melko suureksi ja mietin, millä Okko tykkää leikkiä. Okon suosikit ovat kosketinsoittimen ja kaikenlaisten autojen lisäksi Brion junaratasetti, Dublot, sekä uusi autorata (tai sellainen kouru, jota pitkin autoja voi lähettää). Luulenpa, ettei uusia leluja tässä kohtaa tarvita. Itse taidamme hankkia Okolle lisää Dubloja ja sellainen Brion pikkuhella olisi aika hauska - ainakin Okko on tykännyt niistä aina kun sellainen on kohdalle sattunut.

Muuten, se automäkirata oli sellainen, mitä isi haikaili Okolle. Ja sitten sellainen tulikin vastaan Lidlin mainoksessa. Sillä on leikitty nyt monta päivää ihan intona. Isi varsinkin.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Leikkaa, liimaa, glossaa









Tekaisin tänään kahdeksan korttia. Kaikki välineet olivat syyskuun Leimailutaivaasta hankittuja ja osaa kokeilin vasta ensimmäistä kertaa. Olen käyttänyt tuota glossy-ainetta ihan intona, niin hauska lopputulos sillä tulee. Harmi vaan, ettei se oikein tule esille näissä kuvissa. Joka tapauksessa, kaikissa kuvioissa on sellainen kiiltävä kohopinta, joka saadaan aikaan kirkkaalla, liimamaisella aineella.

Nappi- ja sydänleikkurin lisäksi tein palapelileikkurilla kuvioituja kortteja. Mutta kävi niin, että sohin kuvia keinovalossa ja ne kaikki ovat erityisen kamalia, osaa en minäkään ilennyt käyttää. Tuskailin Lightroomin äärellä kuvien huonoa laatua, johon mies totesi, että olisit ottanut salamat, niitä on kaksi. No juu, hätäilyllä tulee vain huono lopputulos. Mutta olipa hauska askarrella pitkästä aikaa.

perjantai 4. marraskuuta 2011

No niin, arvonta suoritettu


Huhuu, joko olette puntit tutisten odottaneet? Arvonnan ajankohta meni hieman pitkäksi, sillä Okko heräsi itkemään juuri h-hetken kynnyksellä. Annoin Okolle lääkärisedän määräämää kipulääkettä ja maitoa ja jäin silittelemään hetkeksi. Okon huitulatukka meni nenään siinä vieressä maatessa. Isimies epäili, että ehkä Okko muisti arvonnan ja heräsi siksi.

No niin, siis pidemmittä jorinoitta itse tulokseen. Osallistujia oli huikeat 61 ja sain siitä sitten 61 vinkkiä lounasta varten! Kiitos kaikille, oli hauska lukea lounaistanne!

No tulihan siitä siltikin pitkä jorina. Tsih. Arvonnassa käytettiin random generaattoria, kun tuo arpojakin simahti ennen aikojaan liian lyhyiden päiväuniensa vuoksi. Ja kone arpoi voittajaksi numeron 47 (onko herra numero 47?).

Voittaja on siis Saara, joka on vauvan kanssa kotona. Paljon onnea Saaralle! Otathan yhteyttä tuohon pikkuokon postilaatikoon.

PS: Moni ihasteli tuota palkintoa ja voin kertoa kaikille ilosanoman: niitä saa tilattua Book Depositorystä. Itse olen tilannut niitä useammankin, viimeksi tänään täydentämään joululahjavalikoimaa. Tykkään tuosta kyseisestä firmasta, sillä he toimittavat ilman postikuluja! Olen tilannut sieltä muun muassa kirjepapereita, korttipakkauksia ja Okolle pahvikirjoja. Tykkään kovasti.

Päiväuniaika

Karhunpoika meni päiväunilleen. Äiti taitaa mennä viereen.

torstai 3. marraskuuta 2011

Kirjastohenkilö




Okko tykkää leikkiä kirjastoa. Hän järjestelee kirjoja hyllyyn monta kertaa päivässä. Välillä pidetään lukutauko ja sitten taas jatketaan hyllyttämistä.

Kiitos!


Riikka ja Idabella antoivat Okon blogille tällaisen tunnustuksen jo kuukausi sitten! Kiitos kovasti teille molemmille! Ja pahoitteluni myöhäisestä toiminnasta.

Sairastuvalta tervepä terve!


Voi että tuota meidän pikkukarhua, parka ei nyt tokene tästä tämänkertaisesta flunssastaan. Eilen oltiin jo tarhassa, jossa tädit ja kaverit olivat jo kovasti odotelleet ja jonne pääsyä Okko odotti kovasti, mutta tänään ollaan taas sairastuvalla, kun lämpö nousi takaisin ja vatsakin on ihan sekaisin. Ihana tarha ja ihana työpaikka joutuvat nyt odottamaan, tänään Okko ja äiti kotoilevat. Niin ja iltapäivälle on varattuna aika Diacorille, sillä neuvolan puhelinkonsultaatiossa arvuuteltiin jopa korvatulehduksen mahdollisuutta. Toivottavasti ei ole sitä.

Edit: No sitä se oli. Diagnoosi oli selvä; oikeassa korvassa on tulehdus. Lisäksi nielussa oli rakkuloita. Okko sai kilon pussin eri lääkkeitä, joita pitäisi nyt alkaa annostelemaan. Voi toista.