lauantai 31. joulukuuta 2011

Kolmen tunnin päikkärit

Leipuri Hiiva in action.
Okko ja äiti nukkuivat juuri kolmen tunnin päikkärit; kömmin Okon viereen kuvattuani ensin koomista pullasutia ukkelin kädessä. Ensi vuonna ollaan sitten virkeämpiä, mutta tuleva viikko otetaan vielä ihan levon kannalta, sillä nyt ollaan lomalla.

Okko ja vanhempansa toivottavat lukijoille hyvää uutta vuotta! Isimies osti Okolle rakettejakin.

PS: Are there some readers who would like to have something written in English as well? I've been a bit lazy with the issue, so please say if you want it!

perjantai 30. joulukuuta 2011

Auto! Au-to!


Meidän Okko on automiehiä. Lähestulkoon kaikki lempilelut ovat autoja. Okko myös bongaa autot kirjoista ja kohkaa niistä huuli pyöreänä. Auto on hyvin suosittu sana. Tänään on jopa käyty seuraava keskustelu:

Ä: Okko, lähdetään nukkumaan.

O: Auto!

Ä: Okko hei, lähdetään nyt nukkumaan.

O: Auu-to!

Postiluukku

Hei kattokaa kun työnnän äidin puhelinta tästä luukusta!

torstai 29. joulukuuta 2011

Viikkokin on jo pitkällä

Koko perheen joululahja, Koskisen Hartsan Block minikoossa.

Aloin jo orientoitumaan kevääseen. Koska lunta ei ole vieläkään tullut, olen siirtänyt katseeni jo seuraavaan sesonkiin. Mielessä pyörivät jo raikkaat tuulet ja vihreä väri - ei se kaatosade, jonka sain niskaani töistä palatessani. Rupesin miettimään, mikä juhla se joulun jälkeen tulee ja seuraava iso juttu ovat Okon synttärit. Niitähän voisi jo alkaa miettimään. Toki niihin on nelisen kuukautta, mutta mikäs estää - suunnitteluhan on hauskaa.

Päivä sujui oikein rattoisasti töitä tehden ja mukavia ajatellen, kunnes isimies soitti ja kertoi Okon olevan taas kuuma. Mittari näytti 38,8°C, vaikka Okko on saanut antibioottia tiistai-illasta saakka. Voi kun tuo meidän pikkukarhu nyt tervehtyisi, ei tässä nyt muuta toivota.

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

No mitäs tässä


Korvatulehdusta ja kovasti vuotavia neniä, sitä tässä. Aika kuluneita uutisia siis. Eilen aloitimme uuden kuurin, järjestyksessään toisen. Ensimmäisestä oli aikaa jo sen verran, ettei kyseessä ole vanhan tulehduksen uusiminen. Äitikin on taas kipeänä ja myös isi niiskuttaa. Ensi vuodelle toivon ainakin parempaa terveyttä, koko perheelle. Alkaa olla jo farssin aineksia tässä hommassa.

PS: Mummi ja ukki tulivat tänään kylään! Mukavaa! Ja lomakin koittaa kohta. Onneksi Okko on nyt lomaillut muutenkin.

maanantai 26. joulukuuta 2011

Maata näkyvissä!


Usein leluksi riittää joku todella yksinkertainen asia, kuten talouspaperihylsy. Okko sai jouluna paljon paketteja, mutta into niiden kanssa loppui heti kahden ensimmäisen jälkeen - niissä kun oli niin ihanat autot, että niitä piti päästä ajeluttamaan. Osa lahjoista avattiin vasta seuraavana aamuna - silloinkin äidin ja isin kehoituksesta.

Myrsky ja mylväys


Sillä välin kun nukkua tuhisimme Okon kanssa kolmen tunnin (!) päikkäreitä, oli myrsky vienyt sähköt vesilaitokselta ja vettä tulee enää liruttamalla. Täytin muutaman kannun jääkaappiin ja hellalla on vettä kattilassa. Vesi loppunee heti kun taloyhtiön putket on liruteltu tyhjiin. Kunnan infosivulla kerrottiin, että tila voi kestää useita päiviä. Voi itku, toivottavasti ei kuitenkaan. Mutta meillä menee siinä mielessä hyvin, että sähköt toimivat, onneksi.

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Joulupäivä





Ulkoa löytyi sentään jotain kaunista, perheen miesten lisäksi. Aattona satoi vettä, tänään on onneksi vähän kuivempaa. Okkokin pääsi pitkästä aikaa ulos, mikä oli mukavaa, vaikka vähän meinasi kiikkukin olla märkä.

perjantai 23. joulukuuta 2011

Lahjakkaat




Lahjojen paketointi on jäänyt viimeiseen iltaan. Jotenkin se ei ole huvittanut ja aikakin on ollut kortilla. Ei se haittaa, ei se niin vakavaa ole. Vielähän tuota ehtii. Tänä vuonna ei tule panostettua niinkään, kun yleensä juuri paketointi on ollut suurinta huvia. Onhan tässä ollut tuota muutakin säpinää sen verran, ettei kaikkeen ehdi ja jaksa.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Okko ja vanhempansa toivottavat kaikille lukijoille hyvää joulua!

Kinkunhimoiset

Siellä se on uunissa. Illalla sitten maistetaan.

Meidän pikkutonttu


Meidän pikkutonttu on edelleen kipeänä, mutta toivon mukaan jo parempaan menossa. Kuumetta on ja vatsa on vähän sekaisin. Vähän meinaa välillä kiukuttaa ja syli on tarpeen. Sylitellään, sehän se on tärkeää. Tässä lomaillaan nyt monta päivää ja isimies Okon kanssa koko seuraavan viikon. Itse pidän lomaa tammikuun alussa, siinä loppiaisviikolla.

torstai 22. joulukuuta 2011

Kyllä se joulu siitä valmistuu

Okko piti hakea eilen tarhasta kesken päivän. Oli alkanut oksentamaan tunti sen jälkeen, kun vein hänet tarhalle. Voi pientä raukkaa. Kotona hän ei enää oksentanut, mutta kuume nousi. Olimme eilen koko perhe niin reporankana, että nukkumaankin mentiin jo ennen kahdeksaa. Eipä siinä sitten jouluvalmisteluita paljon ehtinytkään, kun töistäkin tulin vasta kuuden pintaan. Mutta tänään sitten senkin edestä. Luvassa ainakin kauppareissu ja yleistä järjestelyä.

tiistai 20. joulukuuta 2011

Joulukaaos


Taisin mainita sunnuntaina, että siivosin. Olin jopa aika tyytyväinen lopputulokseen. No, lohduttaudun sillä, että aika nopsaanhan sen tilan saa palautettua.

PS: Voi elämä noita johtoja. Nyt siellä on vielä yksi ylimääräinen jatkojohtokin kaapinalusta täyttämässä.

Oodi kuuselle



Elämäni miehet olivat järjestäneet eilen yllätyksen ja hakeneet kuusen tarhasta tullessa. Ihanan tuoksuinen kuusi odotti kun saavuin. Okko oli kuusesta mielissään, varsinkin sen lampuista. Tänään myös pallot ovat kiinnostaneet siinä määrin, että päätin jättää lasiset koristeet naulakoihin roikkumaan.

Okko soitti kuuselle fanfaaria koko pystytyksen ajan. Kävin välillä laittamassa hiljemmalle, että olisi kuullut edes oman äänensä, mutta Okko piti pintansa ja käänsi nupit takaisin kohti kattoa.

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Alle viikko jouluun

Omena sivuun, tämä tonttu syö nyt kynttilää

Meillä on tänään aloitettu joulusiivous, joka jatkuu huomenna ja varmaan vielä tiistainakin. Puhkun tyytyväisyyttä, vaikka en nyt mitään niin kamalan ihmeellistä tehnyt. Mutta kun siitä on aikaa, kun kaikkia ovia on edellisen kerran hinkattu ja jokaiseen tahraan on kiinnitetty huomiota, tuntuu koti jo paljon puhtaammalta.

Katsastin eilen kuusitarjonnan postilla käydessäni. Bongasin jo söpön pienen kuusen ja vannotin isimiehelle, ettei viime vuoden veroista valtavaa puuta hankita -  vei nääs aika paljon tilaa meidän neliöihin nähden. Tiistaina sitä sitten varmaan mennään hakemaan. Tänä vuonna kuusta joutuukin kuivattamaan vähän eri syystä kuin aiemmin. Tylsää. Vettä on losottanut jo monta päivää putkeen.

PS: Poistin visuaalisia ärsykkeitä siivotessani, kun jotenkin kaipasin selkeämpää näkymää. Leikkasin eilen pari paperiporoa ikkunaan tuon taulun päällä olevan vanerisen version mukaan, mutta Okko repi ne ikkunasta jo ennen kuin isimies heti niitä edes huomaamaan. Ehkä Okkokin on kyllästynyt kaikkeen hiluun, mitä äiti on ripustellut. Hyvä kun repi, oli ne jo liikaa. Heh.

Minä haluan ulos!

Ulkona odottaisi taaperokärry, ruohonleikkuri, kiikku ja kuorma-auto. Ja täällä sisällä vaan ollaan.
Jos oikein kovasti toivon, saatan päästä pihalle. Haalarikin on jo tuossa. Puen sen kohta.
Jään tähän oven eteen makaamaan, kukaan ei pääse ulos ilman minua.

lauantai 17. joulukuuta 2011

Roskaa vaan


Tiimarissa oli joulukoristeet puoleen hintaan. Kuuden pallon setti maksoi normaalistikin vain euron, joten kun ne olivat vielä alennuksessa, ei harmittanut ostaa niitä pilattavaksi. Halusin nimittäin kokeilla tätä blogeissa näkynyttä ideaa päällystää joulupallo sanomalehdellä. Paperi on sitä samaa mainoslehteä, jota sain viime viikonlopun joulumakasiinista ja jolla päällystin jo kahvipurkin. Tykkään tuosta, vaikka feikkihän se on - alla on ehtaa muovia, eikä siinä mikään ole kierrätettyä.

Roskista puheen ollen, vein äsken yhden paketin postiin (onnistuu lauantai-iltanakin kun posti on sellainen kaupan yhteydessä oleva) ja vein siinä mennessäni suuren määrän sekajätettä, paperia ja pahvia taloyhtiön roskakatokseen. Meillä on eräs yksin asuva naapuri, joka on ennenkin päivitellyt meidän roskamääriä. Vaan tuleehan sitä näin kolmella hengellä, vaikka miten yrittäisi vältellä ja vaikka erottelisikin kaiken. Ulos mennessäni mietin vain, että toivottavasti tämä yksi tapaus ei tule vastaan. No, arvatahan saattaa, että sopivasti siinä roskakatoksen kohdalla hän asteli vastaan. Ystävälliseen henkeen hän tiedusteli, oliko meillä käynyt joulupukki, kun näytti vähän siltä, roskamäärästä päätellen.

Kato! Kato!

Kamerakaan ei pysy perässä kun Okko intoilee kynttilöistä.
Okko on mahdottoman innoissaan ihan kaikesta ja sanoo jatkuvasti "kato!". Tänä aamuna isi oli laittanut kynttilöitä palamaan jo ennen kuin me muut nousimme ja Okko oli niistä ihan täpinöissään. Emme ole Okon kanssa paljon kynttilöitä poltelleet, mutta valvonnan alaisena muutama voi olla palamassa.

Okko muuten rakastaa ksylitolipastilleja, joita hän ei nykyisin välttämättä raaski laittaa heti suuhunsa, vaan kantaa niitä pieneen nyrkkiinsä puristettuna. Sitten kun Okkoa kehoittaa syömään pastillin, saattaa hän raaskia sen syödä tai saattaa myös tarjota sitä ensin äidille tai isille. Saimme vähän aikaa sitten Leafin tuotenäytteitä ksylitolipastilleista ja ne, sekä Fazerin versiot ovat yhtä lailla suosikkeja. Ostin hieman vitsillä jopa yhden purkin Okolle lahjapakettiin laitettavaksi. Heh.

PS: Okko näki tänään ensimmäistä kertaa joulupukin. Kovin ei pukki Okkoa kiinnostanut, ilme oli enemmänkin sellainen, että mitä tuo oudon näköinen ukkeli tuossa rehvastelee. Ei kyllä ollut muutenkaan kovin jouluisa tunnelma kun menimme paikkakuntamme joulumarkkinoille; vettä satoi ja ne markkinat olivat muutama koju outoon paikkaan pystytettynä.

torstai 15. joulukuuta 2011

Pakkausrakkautta



Kas kun meidän kahvitaso oli täynnä kauniita ja hienosti yhteensopivia pakkauksia. Tosin kuvauksen ajaksi ne siirtyivät Okon pöydälle.

Okolla on asiaa

Okolla oli aamulla asiaa äidin esimiehelle. Okko toi minulle puhelimen puoli kahdeksan aikoihin kun olimme valmistautumassa tarhaan ja kun aloin soittamaan sillä isille, ihmettelin, miten hänen numeronsa ei ollutkaan ensimmäisenä, vaikka hänelle olin edellisen kerran soittanut. Ensimmäisenä soitettujen listalla oli esimiehen numero. Tarkemmin katsottuna esimiehelle oli soitettu tänä aamuna. Eikä siinä vielä kaikki, puheluun oli myös vastattu. Okko oli kuulema jutellut.

Okollakin on muuten oma joulukalenteri, sellainen SPR:n kuvakalenteri, jota hän aamullakin kiikutti avattavaksi. Tai itsehän Okko luukut avaa, mutta ihan vielä hän ei numeroita tunnista. Heh. Isin pula-ajan joulusukka sen sijaan joutui jo hylkyyn. Okko onnistui ylettymään siihen ja näpräsi paperinappeja irti; ihmettelimme vaan yksi ilta, mistä Okko niitä nappeja kantaa. Otin lopulta koko sukan pois.

PS: Päiväkodin joulujuhla oli tänään illalla. Ei mennyt ihan putkeen; Okko oli huonolla tuulella koko toimituksen ajan, emmekä jääneet edes torttua syömään. Niin ja ne biojätepussitkin näyttivät ihan roskapusseilta niiden kiiltävien lahjakassien seurassa. Että sellainen päänavaus päiväkodin juhliin.

tiistai 13. joulukuuta 2011

Kierrätyshenkistä paketointia




Päiväkodin tätien lahjapakkausten työstö alkaa olla valmiina ja enää täytyy kirjoittaa kortit ja pakata lahjat. Kortteihin tein viikonloppuna massasydämiä, jotka sidoin tarkoituksella kevyesti, jotta sydämen voi halutessaan ottaa muuhun käyttöön.

Lahjat pakataan Pirkka-biojätepusseihin, joita olen ennenkin käyttänyt lahjapusseina. Ainoa miinus niissä on nykyisin oleva painatus, joista tosiaan selviää, mitä ne ovat. Mutta toisaalta, sehän on pikantti lisä ja kertoo, että lahjapaketin voi kierrättää joulun jälkeen. Pussi on koristeltu vuosia sitten askarteluun ostamani muovisen pitsiliinan avulla. Tosin muistelen, että sain joskus aiemmin hienomman kuvion aikaiseksi, mutta olisinko sitten käyttänyt spraytä - tuo on nyt tehty sienellä töpöttäen.

Biojätepussien kiinnitykseen ajattelin käyttää eri metodeja. Mallikappaleessa on kesällä kirpparilta saamani nappiarsenaalin yksilö ja olen muun muassa maalannut oksanpätkiä paketteja varten. Myös olkinarua löytyy.

Tuo purkki on muuten entinen kahvipurkki, joita pyysin anoppini minulle keräämään. Liimasin sen pintaan paksua mainoslehteä servettilakkaa käyttäen. Purkin koristukseksi pääsi massasydän. Purkkeihin mahtuu hyvin esimerkiksi keittiöpyyhe. Näihin päiväkodin lahjoihin en noita käytä, mutta muuten ajattelin niitä jossain lahjassa hyödyntää. Ja osan purkeista meinasin maalata.

Avulias Okko

Meidän pikkuinen on alkanut auttelemaan kodin askareissa. Aamuisin ja kotiin tullessa Okolle on kunniatehtävä laittaa valot päälle. Valot täytyy saada päälle päivälläkin ja kun ne syttyvät, täytyy niitä kommentoida riemumielin ja innokkaasti.

Okko on alkanut ymmärtämään siisteyden päälle. Hän auttaa pyykin lappamisessa koneeseen ja kääntelee pesuohjelmaa päälle - harmi vaan, että pesuohjelmanvalitsimeen kosketaan myös kesken ohjelman, sillä siinä on myös off-asento, joka nollaa ohjelman. Eilen Okko yllätti siivoamalla omia sotkujaan lattialta. Hän otti talouspaperia ja hinkkasi pöydänalustaa.

Roskis on tullut tutuksi nyt myös roskien loppusijoituspaikkana. Kun Okko lopettaa omenan syömisen, vie hän loput roskikseen (josta tulee mieleen, että seuraavaksi lapselle tulee opettaa, ettei ruokaa tuhlata). Myös lattialta otetaan roskia ja viedään pois ja jopa tyhjentynyt pastillipurkki päätyi oikeaan osoitteeseen. Vaan hieman pitää katsoa, ettei sinne roskikseen päädy ihan mitä vain. Tässä yksi ilta sinne oli menossa vielä margariinia sisältävä rasia ja aiemminhan roskikseen päätyi kaikenlaista oikeaa tavaraa, mutta silloinhan Okko oli vielä ihan vauva. Heh.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Yleisurhoollisuusmitali


Minut on palkittu mitalilla. Ihan itseni toimesta. Hieno tunne, kertakaikkiaan.

Kävimme tänään Jätkäsaaren joulumakasiinissa, jossa törmäsin hurmaaviin Katariina Guthwertin suunnittelemiin mitaleihin. Joukosta löytyi kaksikin idoliani; Kaj Franck ja Coco Chanel, joista tuo Coco sitten valikoitui värimaailmansa vuoksi. Vaan eipä olisi ollut ongelma sekään, jos olisin hakenut jotain toista idolia, mitaleita saa nimittäin tilattua myös mittatilauksena. Aika mahtava lahjaidea.

Mukaan makasiineilta tarttui myös paita Okolle, sekin samaisen Katariinan tiskiltä, keittiöpyyhe pukinkonttiin Saanan ja Ollin tiskiltä, sekä mainiota Kaffa Roasteryn kahvia useampaakin laatua. Okkokin viihtyi hyvin ihmisiä kärryistään käsin ihmetellen.

PS: Meni jo mainostuksen puolelle, mutta ihan omasta ilostani ajattelin kertoa muillekin näistä kivoista löydöistä. Muuten, tuolla Kaffalla on ehkä kaunein graafinen ilme, mitä olen ihan äskettäin nähnyt. Ja sitä kahvia me ollaan latkittu jo monen vuoden ajan; on laatutavaraa.

Edit: Minulta kysyttiin, missä aion käyttää mitaliani. No ainakin linnan juhlissa, hääpukuni rintamuksessa. Muun muassa.

Yhdestoista

Halusin minä sittenkin yhden joulukukan. Tein eilen koristeita askartelumassasta ja hain kukan tänään.

lauantai 10. joulukuuta 2011

Lauantaita


Tänään kävimme syömässä italialaista jäätelöä. Okko söi äidin annoksesta ja näytti jo siltä, ettei siitä jää paljoakaan jäljelle. Makuina olivat jogurtti-mango ja kirsikka. Aito Italian ystävä tuo Okkokin, sillä tavallinen jäätelö ei Okolle ole kuuman kelin jälkeen maistunut, mutta kun italialaisen jäätelön makuun päästiin, olikin jo toinen ääni kellossa.

Kymmenes

Juu, taas se sama taulu. Taidegrafiikka meni jäähylle ja lapsellinen taulu pääsi paraatipaikalle.
Jouluvalot eivät ole palanneet. Kaapista löytyi lisääkin valoja, mutta ehkei nyt niitäkään.

Eilen alkanut vesisade sulatti meidän lumet. Vettä tulee vieläkin, vaikka koko maassa piti olla joku lumimyräkkä. Ei siis kelkkailua meille, eikä muukaan ulkoilu ole houkutellut tänään.

Katsoin, mitä olemme touhunneet viime vuonna tähän aikaan ja kas, taas oli juttua kiroilevasta postisedästä. Juuri muistelin hänen edesottamuksiaan päivällä. Postihan kulki esimerkiksi kesällä oikein hyvin ja kun se alkoi taas syksyllä takkuilemaan, epäilin sedän tulleen takaisin. Ja yhtenä päivänä sairastupaa pitäessä asia varmistui: riensin ovelle kun kuulin postin tulevan ja odotin siinä luukun takana henkeäni pidätellen, josko tilaamani kirjat tulisivat. Ukkeli kiroili kuin mikäkin, kun paketit eivät meinanneet mahtua luukusta. Jep, kiroileva postisetä is back.

perjantai 9. joulukuuta 2011

Kortteja





Askartelin eilen muutaman joulukortin ja tänään tein vielä pari muuta korttia. Okko ehti tänä aamuna jättämään omien pienten kätöstensä jäljet tuohon yhteen valko-turkoosiin korttiin ja pientä ruttuahan siinä ehti syntyä, muttei sen pahempaa jälkeä.

Tuo hopeinen tavara korteissa on sitä samaista isin moottoripyörään ostettua alumiiniteippiä, josta kirjoitin viime jouluna. Ihan mahtavaa tavaraa ja sopii askarteluun erinomaisesti.

Kortteja laitamme tänä vuonna noin 30 kappaletta, joista suurin osa onneksi muulla tavalla toteutettuja - nekin kyllä omaa suunnittelua. Onhan se askartelu kivaa, mutta minun kohdalla realiteetit tulivat taas esille ja olin vain iloinen, ettei kaikkea tarvitse ehtiä tekemään omin pikku kätösin.


PS: Veikkaan, että lähes kaikki tutut ovat saaneet kortin tuolla samaisella leimalla varustettuna. On nimittäin jo aika vanha leimasin ja uusi fontti voisi olla jo kiva. Vaikka toisaalta, tuskin kukaan muistaa, minkänäköisen kortin ja millä fontilla he meiltä viime vuonna saivat.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Kelkka!




Mun miehet laskivat tänään Stigalla tuota kuvan loivaa mäkeä. Tuliterä kelkka saatiin kaivettua esille kun eilen illalla tuli lyhyt, mutta paksu lumipyry. Talvi tai ei, Okon mielestä kiikkuminen saattaisi silti olla ihan parasta. Ja kärryjen työntäminen tulee jaetulle sijalle. Vaikka kylläpä Okko tuosta kelkkailusta näytti tykkäävän kovastikin.

Joulutikku



Makkari sai joulutikun, elikkäs kepin, kun vihdoin rohkaistuin ja kävin tuosta viereiseltä tyhjältä tontilta katkomassa muutaman pajunoksan. Lopuista oksista teen pakettikoristeita tai jotain. Nuo pallot ovat tämän kodin ensimmäisenä jouluna, siis 2007, Ikealta ostetut lasiset söpöset. Yksi hajosi jokunen joulu sitten, joten Okon ulottuville ei tuotakaan kötöstystä voi laittaa, tai muuten pallosirua on lattialla alta aikayksikön. Makkarin kaappi on vielä tarpeeksi korkea, joten oksa päätyi sinne. Ja onhan se ihan kiva, että makkarissakin on jotain koristusta.

Koristeita puheen ollen, käytävällä olleet jouluvalot on jo poistettu. Kylläpä näyttää raikkaalle ilman niitä, mutta kieltämättä ne olivat todella kätevät pimeän tultua kun ei niitä käytävän kirkkaita spotteja koko ajan pidetä päällä. Ehkäpä laitan ne takaisin, jos vaan Okko malttaa olla nykimättä niitä.

maanantai 5. joulukuuta 2011

Uraputkessa

Ihana kamala ryömintäputki. Huh, on se vihreä.

Lahjavinkki


Törmäsin marketissa kauniiseen kaakaopakkaukseen ja keksin, että sitähän voisi antaa jouluna suklaan asemesta. Itse ainakin ilahtuisin tuosta enemmän kuin siitä perinteisestä rasiasta, ehkä eniten sen vuoksi, etten koskaan voi vastustaa kauniita ruokapakkauksia.

Tänään noita purkkeja lähti kantoon viisi kappaletta ja sujautan ne pusseihin Finlaysonin Muumi-keittiöpyyhkeiden kanssa. Lahjat menevät Okon tarhatädeille, sekä tarhan keittiötytölle, jonka nimi muuten täytyy selvittää ennen kuin alan pakettikortteja kirjoittelemaan.

Viides

Valkoinen ja punainen ovat edelleen parhaita joulun värejä.
On meilläkin sentään joku joulutähti.