keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Ihana valo






Tänä aamuna koti oli täynnä valoa. Aamu alkoi märissä merkeissä kun vaippa oli falskannut ja sitten kun lakanaoperaatiota seurasi vielä muitakin vaippoihin liittyviä juttuja, oli peli menetetty; päiväkodin aamupalalle ei ehditty. Mutta eipä se mitään, meillä on liukuva työaika ja joskus on mukava viettää hieman aamuista laatuaikaa Okon kanssa. Meillä oli sitten aamutanssit ja DJ ei myöskään malttanut olla erossa soittovehkeistä, eikä äiti kamerasta. Olimme niin tekniikan, kahvin ja toistemme lumoissa, että uusi kiire meinasi tulla sitten alkuperäisesta aikataulusta tunnin myöhemmin. Ihana aamu se silti oli, vaikka hiki tulikin taas pinkoessa. Mutta enhän minä edes osaa  kävellä maltillisesti, vaikka olisi aikaakin.

This morning was lovely; our home was filled with light and we had a bit slower start to the day. We were dancing and I also couldn't resist taking some photos.

Pesuainetta


Mr DJ

DJ:n tukka ei mahtunut kuvaan

Hei äiti, tällä levyllä on tosi kovaa kamaa. Vielä yksi piisi ennen päiväkotia.

tiistai 28. helmikuuta 2012

Apua, sängyssäni on Lamborghini!

Viva la keinovalo! Pitäisi jättää kuvaaminen valoisalle osalle päivää.

Sain Ti:ltä haasteen kertoa, mikä tuo aurinkoa minun päiviini. No hyvänen aika sentään, onhan niitä asioita paljonkin. Perheen miesväki nyt tulee ensimmäisenä asiana; heistä saan virtaa ja iloa ja pikkuisen edesottamukset ovat vaan niin mainioita - yleensä. Okko on tänään ollut taas varsinainen sähköjänis ja oli päiväkodissakin saanut vähän toruja kun pomppiminen oli vaan jatkunut kielloista huolimatta. Aamu meillä sen sijaan aloitettiin maltillisemmin: meidän tanssipoika hytkyi yhden levyllisen verran musalaitteiden edessä. Okko pyysi musaa herättyään, kuten eilisaamunakin. Aika kiva tapa aloittaa päivä, silleen aamutansseilla.

Vaikka onpa niitä paljon muitakin asioita, sellaisia pienempiä juttuja, jotka piristävät. Usein joku yllättävä juttu piristää kovasti. Esimerkiksi joku koominen näky, kuten eilen koira, jolla oli villapaita ja kengät tai hauskat jättikokoiset ikkunaverhot Ateneumin fasadissa roikkumassa. Minulla on myös niin riippuvainen suhde kahviin, että sillä saa piristettyä monta väsynyttäkin hetkeä - usein siinä on enemmän kyse lohtukahvista, kuin välttämättä enää niin kahvinhimostakaan. Myönnetään, suhde kahviin on outo. Niin ja kun on onnistunut tekemään jotain, johon on tyytyväinen, siitä saa paljonkin virtaa. Se tekeminen voi olla askartelua, siivoamista, valokuva tai varsinaisen palkkatyön tuotos. No onhan se tietysti aina selvää, että onnistumisen tunne on mahtava, mutta joskus pelkkä hyvä ideakin riittää.

Hei Maya, kerropa sinä puolestasi omia ilonaiheitasi!

PS: Meillä löytyy mitä vaan tavaraa, mitä ihmeellisimmistä paikoista. Eilen nukkumaan mennessä isimies tunsi jotain kylmää selkänsä alla - no eihän se ollut kuin pieni italialainen auto.

Pullantuoksuinen äiti


Voitteko kuvitella, taas minä leivoin! Eihän siitä ole kuin reilu viikko kun tein laskiaispullia. Tänään  mieleeni juolahti, että voisin tehdä muffinsseja. Googletin ohjeen, päädyin Myllyn Parhaan versioon ja pistin kotiin päästyäni tuulemaan. Hyviä tuli, vaikkei ulkonäkö niin hieno olekaan - tosin ohjeessa on mielestäni vähän liikaa sokeria ja kerman vaihdoin kevytmaitoon. Minustahan alkaa kehkeytyä varsinainen pullantuoksuinen äiti.

I baked some blueberry muffins today after work. They became tasty, even though they're not that pretty.

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Kauppaleikki

Hmmm, mitähän näistä herkullisista juomista ottaisin.

Tämä näyttää juuri sopivalta.



Nimittäin rummuksi!


Cityrotta ja maastonakki


Oulun reissu tuli jo heitettyä ja ensimmäinen kerta Okosta erossa yön yli meni hyvin. Okko oli mennyt nukkumaan nätisti ja nukkunut samantien 11h putkeen, tosin päiväkotiin jätettäessä oli esiintynyt pientä tarrautumista. Kun tulin kotiin perjantaina illalla, ei Okko sinänsä osoittanut mieltään mitenkään, vaan kiehnäsi kyllä kainalossa, mutta selvästikin lämpeni täysin vasta seuraavana aamuna. Olihan se tietysti ollut outoa, kun äiti ei työpäivän jälkeen tullutkaan kotiin ja isi hoiti vielä kahden aamun tarhakeikatkin.

Oulussa oli entisenlaista; kaunista ja lumista. Hieman ehdimme viettää vapaa-aikaakin - itse juoksin vielä ostoksillekin, kun olin päättänyt viedä tuliaisia kotiin. Aikaa ennen illalliselle lähtemistä oli noin 40 minuuttia ja tein täsmäiskun Stockalle. Okko sai mäyriksen ja Fiatin, isimies sai kolmet bokserit. Se siitä kiireettömästä omasta ajasta - minulle tuli kiire. Vaikka eipä tuo harmittanut, sillä illallinen ympäri maailmaa paikalle saapuneiden kollegoiden kanssa oli mukava ja paikka hyvin erityinen.

Niin se rotta, sellainenkin kohdattiin. Enpä ole tainnut rottiin törmäillä, vaikka olen asunut Helsingissäkin vuosia. Rotta oli pörhöisä ja kynti menemään umpihangessa. Eksoottista.

I was on a business trip to Oulu and for the first time I spent a night away from Okko. Luckily it went well. Okko got the dog as a present from Oulu. I also bought him a small Fiat and my husband got some boxer shorts. The trip was nice and we also had some time to eat dinner with our international colleagues in an exotic restaurant.

Tuliaisia

Kaverit toivat niin nättiä suklaata, ettei sitä varmaan raaski edes syödä.

lauantai 25. helmikuuta 2012

Keltaista

Aurinkoista viikonloppua! / Have a sunny weekend!

Huonekasveja




keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Reissu


Aamulla on aikainen herätys, sillä lähden Ouluun. Ouluun siksi, että se on uusi Kööpenhamina. Tai sitten ihan vaan siksi, että siellä on töitä. Workshoppaan pari päivää, mikä tarkoittaa sitä, että ensimmäistä kertaa joudun olemaan yön erossa Okosta. Mitenkähän minä selviän?! Isimies ehdotti, että otan Okon paidan mukaan ja nukun se poskea vasten. Itse taasen ehdotin, että otamme videopuhelun yön ajaksi. Kyllähän työnantaja varmaan ymmärtäisi laskun.

tiistai 21. helmikuuta 2012

Vihreää

Kevät on tulossa kun vihreä alkaa houkuttelemaan entistä enemmän. Viikonloppuna hankin Ikealta pari pientä vihreää kehystä ja tänä aamuna tämä muistikirja huuteli rautatieaseman pokkarikaupassa. Pakkohan se oli sieltä lunastaa mukaan, tiedä mitä hienoja ideoita tuonne vielä keksin. Mainittakoon tosin, että tämänhetkinen ideointikirjani on sinänsä vielä ihan kesken ja noita muistikijoja on kyllä ennestäänkin odottamassa.

Spring is clearly coming as all things green seem so alluring. I found this lovely notebook from a pocketbook shop at railway station. I just had to have it, even thought I have plenty of empty notebooks at home.

Lukuhetki

Iltapuuron jälkeen on aina hyvä hieman sivistää itseään.

Jahkailija

Okolla on kallis maku juoma-astioidensa suhteen.

Onhan se noloa, mutta laitoin blogin eilen kiinni, ihan vaan avatakseni sen tänään uudelleen. Olen pohtinut blogin sulkemista joka toinen päivä ja selittänyt, miten minun pitäisi päästä eroon paheistani, siis blogeista (varsinkin omastani), sisustuslehdistä ja sokerista. Kahvista en edes yritä päästä eroon. Kaiken lisäksi olen ollut tyytymätön blogin tasoon; kuvat ja teksti ovat tökkineet. Mutta joo, nolona myönnän, että kaipasin tätä kuitenkin ja sitten kun ihanat kanssabloggaajat ovat vielä antaneet tunnustuksia oikein lumikolallisen (meinasin sanoa lapiollisen, mutta nyt kolat ovat pop ja niitä tunnustuksiakin on tullut niin monta), että tulin siihen tulokseen, että jatketaan tätä. Kyllähän minä tästä tykkään, vaikka ahdistus kuvien ja tekstin tasosta jatkunee, ainakin joka toinen päivä.

I have been thinking about closing my blog and I actually did, only to re-open it the next day. I know that's a bit stupid as I really should keep the decision once I have acted on it. Well anyway, I missed the whole thing as I really like blogging but I've been feeling very unsure of the blog as my pictures and texts are so crappy.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Laskiaispullaa

Ai oliko tämän nimi laiskiaispulla?
Kato äiti, ilman käsiä!
Mitkä viikset?

Väriä ja pullaa elämään

Ikean tirppatarjotin pyysi päästä piristämään meidän keittiötä. Ja sehän sopi.

Tein eilen laskiaispullia. Laitoin pullat 225°C lämpöön ja poistuin paikalta. Kun seuraavan kerran menin keittiöön, oli uunin lämpötila 300°C. Pullatkin olivat jo valmiin näköisiä, ainakin päältä. Sisuskin oli valmista, ainakin melkein.

I was baking yesterday and my sous chef had decided to adjust the heat of the oven, without me noticing anything. So instead of 225°C the temperature was 300°C. Nicely brown buns they became.

Naama näkkärillä

Herkullista näkkäriä ihanassa pakkauksessa. Kyseinen paketti ei ollut missään tekemisissä tekstin kanssa.

Meillä on ollut hieman tahtojen taistelua Okon kanssa. Mietin, onko tämä sitä kuuluisaa uhmaikää. En tiedä, kun ei ole aikaisempaa kokemusta. Okko kyllä tietää, mitä ei saa tehdä ja silti harjoittaa kaikkia kiellettyjä asioita, useamman kerran päivässä. Voihan se olla niinkin, että ehdottomalla kieltolistalla olevat musavehkeet ovat yksinkertaisesti niin ihania ja houkuttelevia, että niitä pitää kielloista huolimatta rämpätä tai että pyykkikone on pakko nollata kesken ohjelman, koska hän nyt sattuu osaamaan.

Eilen meillä alkoi päivä oikein kivasti; kävimme hieman huitelemassa kylillä ja päädyimme Ikealle lounaalle ja sieltä kehysosastolle. Okolle maistui lihapullat mainiosti, mutta kehysosasto oli jo niin boooring, että pikkuinen nukahti. Eikä herännyt kuin vasta kotihississä. Unet jäivät liian lyhyiksi ja loppupäivän Okko oli kuin pepulle ammuttu pieneläin. Ja vanhemmat siinä sitten mukana. Oli kyllä taas varsinainen vuoden vanhempi -olo.

Tämän aamupäivän ulkoilun jälkeen Okkoa taas vähän kiukutti, mutta syynä taisi olla nälkä, sekä väsymys. Pikkuinen meinasi nukahtaa lounaalle ja menikin sitten hyvin mielellään päiväunille, päiväkodin rytmiä noudattaen. Ehkä kyse oli tosiaan siitä väsymyksestä ja nälästäkin, mutta kaikkien noiden korvatulehdusten jälkeen meillä aina kavahdetaan heti, kun Okko alkaa kiukuttelemaan. Siten ne edellisetkin tapaukset ovat lähteneet ilmenemään. Mutta toivotaan parasta, eihän se pikkuinenkaan voi aina hyvällä tuulella olla.

Hankeen vajonneet

Vanaha äiti ei pääse ylös. Isimies kuvasi.

Hyvänen aika kun tuota lunta tulee! Kävimme ulkona aamupäivällä, mutta visiitti jäi melko lyhyeksi kun piha oli täynnä lunta ja uutta puski kasvoille. 

We're getting more and more snow. Must say there's already enough of it. We went outside for a while this morning but came in quite quickly. My husband took some pictures of us.

lauantai 18. helmikuuta 2012

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Keskiviikko



Olo on jo paljon parempi. Lääkitys tehonnee. Sohvalla makoilu saa riittää ja huomenna menen töihin. Sohvalla makoilusta tuli mieleeni, että voisihan senkin ylhäisessä yksinäisyydessä vietyn ajan käyttää vaikka lukien, mutta ei, minä katsoin Ruotsin miljonäärimammoja. Huh, eräs halusi koiralleen hännänjatkeen perhekuvausta varten ja muut olivat muuten vaan naurettavia. Hyvin vietettyä sohva-aikaa siis, kun näin pääsin itseäni sivistämään.

Hamsteri




Rakkauteni pakkauksiin menee joskus överiksi. Nämäkin ihanuudet nimittäin ovat kiinalaisten lentoyhtiöiden eväspakkauksista. Ei kai siinä mittään, mutta kun työmatkastani Kiinaan on jo viisi vuotta. Terkkuja vaan matkaseuralle; kaikkea sitä minäkin kannoin sieltä mukanani. Eikä tässä vielä kaikki: niitä kiinalaisia sanomalehtiä on vieläkin jäljellä askartelukaapissani.

Muuten, joku saattaa ihmetellä, miten kirjoitan keskellä päivää. Lääkäri passitti eilen kotiin antibioottikuurin kanssa. Ei mennyt flunssa pois, meni poskionteloihin.

I just love packages. These are from several Chinese airlines. I was there on business trip five years ago and yes, it's a bit funny that I still have these. But as they are so beautiful I have no intention on throwing them away... And by the way, I'm on sick leave. The flu, the flu.

tiistai 14. helmikuuta 2012




sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Mäkeen!

Mahtava ulkoilusää. Isimies kuvasi kun Okko ja äiti laskivat. Ja sitten vaihdettiin.

Lintuja

Odotetuille ruokavieraille laitettiin lintuservetit. / We love birds. And we had some good company over for lunch.

Sunnuntai

Sunnuntain kunniaksi olemme muun muassa siivonneet.

lauantai 11. helmikuuta 2012

Tomaatit putkessa

Oi mutti, mutti!


levänneet tyypit


Kuten sanottua, mitään ei kannata hehkuttaa liian aikaisin, mutta kerronpahan nyt kuitenkin, että viime yönä meillä nukuttiin kuin tukit! Okkokin pohhuutti lähes 11 tuntia putkeen.


We slept very well last night! Okko slept for almost 11 hours without waking up.

perjantai 10. helmikuuta 2012

Arvonta suoritettu


Haloo! Onko arvonnan voittaja? Tämänkertaisen Okon arvonnan voitti random generaattorin arpoma kommentoija numero 12. Ja hän on miu. Heipp miu, uusi tuttavuus! Hauska tavata! Laittaisitko osoitetietosi Okon postilaatikkoon, niin laitamme palkinnon tulemaan! Ja kiitos kaikille osallistujille! Sain taas uusia ruokavinkkejä.

Maitoa ja muuta sellaista


Minua on väsyttänyt Okon viimeisimmän sairastelun jälkeen ihan hirveästi. Aloin jo miettimään, onko se enää normaaliakaan – toisaalta, olenhan minä itsekin ollut jo yli viikon flunssassa. Monena iltana olen mennyt nukkumaan meikit naamalla ja hiukset vahattuina ja seuraavana aamuna peilissä on ollut varsin ihku näky. Tänä aamuna sama kuvio toistui ja kun pesin hiuksiani nopsaan altaassa, osoitti Okko taas kerran, miten hienosti hän ymmärtää puhetta ja sellaisia sanoja, joita ei nyt yleensä toistella. Pyysin Okkoa antamaan lattialla olevan pyyhkeen ja Okko laskeutui vartiopaikaltaan pöntön päältä, kävi hakemassa pyyhkeen ja toi sen minulle. Muutenkin tämä aamu oli ihana; pikkuinen oli hyvällä tuulella ja lähteminen sujui mallikkaasti. Eipä sillä, Okko on tällä viikolla lähtenyt tarhaan vauhdilla, sillä hänellä oli silminnähden ikävä sinne. Viikko kotona neljän seinän sisällä riitti. Viime maanantaina kotiin tullessani minua odotti iloisena sirkuttava pikkuinen, joka oli saanut uutta energiaa päiväkodista.

Viime yönä koimme jonkinlaisen pienen työvoiton. Meillähän ei ole nukuttu kunnolla sitten kesäkuun alun, jolloin pikkuinen otti tavakseen heräillä pitkin yötä. Varsinkin kipeänä ollessa Okko on heräillyt paljon ja myönnetään, että hän on saanut usein maitoa, varsinkin juuri kipeänä - väsyneen äidin syntihän se on ollut. Vaan eihän noin iso mitään juomia tarvitse keskellä yötä, no ehkä kipeänä, mutta ei terveenä ollessaan. Yhden tällä viikolla olleen erityisen huonon yön jälkeen lopetimme maidon antamisen, ihan sanattomalla sopimuksella. Ei sitä nyt ole kokeiltu kuin parina yönä ja eihän sitä tiedä, miten se homma jatkuu, mutta jo viime yö meni aika hienosti. Okko heräsi huutamaan kahden aikoihin, mutta lopetti melko pian, kun tulosta ei syntynyt. Tokihan hän meni jääkaapille, jonka ovi piti mennä sen jälkeen tarkistamaan, mutta nukahdettuaan hän heräsi seuraavan kerran vasta klo 7.15, ihan kuten pitikin. Mutta kuten sanottua, takapakkia on tullut muissakin asioissa ja varsinkin sairastelut ovat aina tuottaneet jonkin taantuman, mutta on hyvä huomata, että voi se yöopettelu onnistuakin. Ja mitä siihen liian aikaisin hehkuttamiseen tulee, niin mehän emme olisi koskaan osanneet arvata, että meitäkin nämä uni- tai yökoulut koskevat; Okko nukkui sikeästi yli yhdeksän kuukauden ajan, kunnes ne yöshowt alkoivat.

I’ve been a bit tired, but I guess it’s normal as I’ve had a flu for over a week. Luckily Okko has been ok this week and he has been able to go to kindergarten. It was clear that he really missed the kindergarten as he literally beamed on Monday when I came home from work. He got his energies back after being stuck at home for a week.

A new thing for us is trying to teach Okko to sleep. He was such a good sleeper as a baby, but started to wake up several times a night when he was 13 months old. We’ve been handling the situation in a wrong way as he has been getting milk quite often during night time and now we’re trying to end that habit. Last night was very promising; he woke up only once and when he didn’t get the milk he went back to sleep quite fast. Well, of course he was crying but luckily not for too long.

torstai 9. helmikuuta 2012

Kissa otti päikkärit

The cat took a nap

Söpö


maanantai 6. helmikuuta 2012

Sininen hetki




Arvonta, armaat lukijat!


Okon blogi täytti 2.2. 2 vuotta! Lisäksi tätä soopaa on tullut suollettua jo yli tuhannen postauksen verran, joten laitamme pystyyn arvonnan. Vähän mielikuvituksetonta ehkä, mutta palkintona on samanlainen vihko kangassiirtokuvia, kuin edelliselläkin kerralla. Kävi nimittäin niin, että tilasin juuri siinä edellisen arvontapostauksen alla yhden uuden vihkosen joululahjamielessä ja toimitus venyikin yli joulun, joten lahjaksi se ei ehtinyt. Mutta se on nyt jonkun toisen voitto.

Arvontaan pääsee osallistumalla, kun jättää tänne kommentin ja nimimerkin 10.2. klo 20 mennessä. Ja tällä kertaa haluamme tietää, tavoille uskollisena ruoka-aiheesta, mitä syötte aamiaiseksi.

The blog turned 2 and I have posted over 1000 posts, so now it's time for a small lottery. You can win this collection of iron-ons. Leave a comment and remember to add some nickname if you don't have a Google account. And this time I want to know what you usually have for breakfast. The lottery will close on February 10th at 8 o'clock in the evening.

Hammasjuttuja


Kusti polki meille viime viikolla kivan yllätyksen: luukusta puski jättikokoisia Läkerol-pastillirasioita, sekä uudenmallista purkkaa. Kiva, sanon ma! Meidän perheessä nimittäin tykätään ksylitolista ja Okkoakin on opetettu niille tavoille jo pidemmän aikaa. Okon suosikkeja ovat olleet Herra Hakkaraisen pastillit, mutta kaikki muukin ksylitolitavara on mennyt, mikä on hyvä, sillä välillä Okko on todella hankala hampaidenpesun suhteen.

Tänä iltana hampaita pestiin siten, että Okko oli äidin sylissä ja isi avusti. Tokihan Okko pesee hampaitaan itse, mutta tulos ei ole ehkä ihan luotettava. Okko pisti vastaan, minkä ehti ja kun toimitus oli hoidettu, sanoi Okko kirkkaalla äänellä "kiitti". Hih. Sitä vaan mietin, että onkohan muissa perheissä samanlaisia ongelmia ja olemmeko itse aiheuttaneet Okolle jonkin trauman hammasharjalla. Harjoja muuten saa olla ostamassa ihan koko ajan, sillä herra Okko pureksii niitä turhankin innokkaasti.

We love xylitol products. And that is good as sometimes it's very difficult to get Okko's teeth brushed and often we have a struggle twice a day. This evening I was holding him and his father did the brushing. But after the brushing was done Okko sais "thanks". Funny.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Kulttuuriannos

Ensin ihmeteltiin Emman taidetta ja lelumuseota. Okko kommentoi teoksia ja ei olisi halunnut pois lelumuseosta.

Sitten syötiin brunssia. Mainittakoon, että ennen museota oli kotona jo syöty aamupala ja pieni lounaskin.