tiistai 25. syyskuuta 2012

it-tuesta päivää

Ai tukea vai? Oota vähän, nämä autot pitää ensin ajaa kohti numeronäppäimiä.
Olen viime päivät työstänyt nettiportfoliotani. Isimies on ollut suureksi avuksi ympäristön pystyttämisessä (lue: laittoi koko pytingin kasaan ja joutuu jatkuvasti vastailemaan tyhmiin kysymyksiin = perheen it-tuki) ja itsellä on ollut työtä materiaalin keruussa, muokkaamisessa ja paikoilleen laittamisessa. Olen jopa  teipannut puhelimen takakannestaan kiikkutuoliin ja ottanut UI-kuvia, kun en niitä muuten saanut - ihmeen hyvää jälkeä tulikin, vaikka otin itse. Pitää olla luova näissä ongelmatilanteissa.

Aika hankalaa laittaa monen vuoden työtä pakettiin siten, että siitä saisi joku ulkopuolinenkin riittävän hyvän kuvan. Ja hyvin hankalaa on kirjoittaa myyviä ja kuvaavia tekstejä. Jaiks. Siitä se alkaa kuitenkin muotoutua; vastaa kyllä mielikuvaani portfoliosta ja se muokkautuu varmastikin ajan kanssa.

I've been working on my online portfolio. My husband has been helping with the environment and I've been gathering the materials. It's not that easy to wrap up years of work into one small web page.

maanantai 24. syyskuuta 2012

postia


Okon serkku piristi sairastupapäivää lähettämällään taideteoksella. Tällaisia on kyllä aina mukava saada. Meilläkin on muuten lauantaina kerättyjä lehtiä prässissä - ehkäpä huomenna voisi askarrella. Okolle nousi kuume launtai-iltana ja nenäkin vuotaa. Se on syksyn ensimmäinen flunssa nyt ja olemme olleet sisällä pari päivää. Fröbelitkin jäi näkemättä sunnuntaina, mutta uudet liput hankittiin Tavastian keikalle loppuvuodesta.

perjantai 21. syyskuuta 2012

Okolla on apaapäijä

Okko toistelee aina torstaista alkaen: "Okolla on apaapäijä"
Äiti, mitäs jos mentäisiin metsäretkelle, kilin päälle istumaan?

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Kissanruoho on mahtavaa, ilman kissaakin. Kasvaa ihan silmissä ja on niin nättiäkin.

sisustusteko


Kuukauden sisustusteko, raivausprojektin ohella, on reikä seinässä. Meillä ollaan tarkkoja noiden porailujen suhteen ja tätäkin reikää mietittiin pitkään, mutta kun minä onneton olin jo mennyt pilaamaan seinän karhuteipillä (jep, sen mukana lähti seinän pintakerrokset), ei tuo pieni lisäreikä haitannut. Okko parka vaan säikähti porausta - äänihän on suorastaan infernaalinen, kun kiviseinää porataan. Nyt ruuvissa on kiinni klipsi, mutta jonossa on kaikenlaista muutakin, ensi vuoden kalenterista lähtien.

PS: Raivausprojekti etenee hienosti! FB:n kirppisryhmä on erittäin tehokas myyntikanava.

piirtäjäpoika

Okko halusi piirtää tarhan jälkeen.

maanantai 17. syyskuuta 2012

lehtitelineen uudet vaatteet


Häälahja-lehtiteline sai välillä punaista ylleen ja paperinarusta tehty lehtikoppa meni jäähylle, sillä juuri tällä hetkellä sille ei ole käyttöä lehtien säilytyksessä. Lahjakätköstäni löytyi lahja itselle - Finlaysonin kassi saa palvella nyt yleistelineenä eteisessä, eikä menekään kenellekään viemisiksi. Aika sievä se on, sopii yhteen tuon Polkka Jamin julisteen kanssa. Tuon julisteen kohdalle mietin kovasti, voisiko siihen raaskia porata Okolle oman naulakon. Sellaisen samantyyppisen, joka on Okolla kirjahyllynä.

I changed the 'clothing' of our magazine rack and now it has a new place in our hall. The very tiny hall doesn't have enough space and I was wondering whether we should put own coat rack for Okko on the wall, where the Polkka Jam poster is placed.

nättihän se on

Kaapelilta hankittu Formen raitamatto pääsi makkarin lattialle.

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

metsäretki

Okko hyppää!
Välillä on hyvä hieman mietiskellä.
Okko on puhunut paljon kilin päällä istumisesta ja niinpä olemme eilen ja tänään käyneet pienellä metsäretkellä. Ei me mitään vuohta olla etsitty; Okko on ollut päiväkotiryhmän kanssa metsässä ja ihan vain kiven päällä, mikä oli tehnyt lähtemättömän vaikutuksen pieneen ihmiseen. Menimme tällä kertaa läheisen kuntopolun metsikköön, siihen samaan, jossa päiväkotikin retkeilee. Siellä on tilaa juosta ja kiipeillä.
 
 

lauantai 15. syyskuuta 2012

ihana Pisama



Kävin Habitaressa rupattelemassa useammallakin kojulla ja ihastuin varsinkin Pisama Designin tuotteisiin ja siskoksiin merkin takana. Hankin Okolle raitiovaunutyynyn Pisamalta, Okko kun osaa arvostaa kaikkea raiteilla kulkevaa. Vaunut on painettu teollisuuden ylijäämäfarkkukankaalle.

Pienet kotimaiset muotoiluyrittäjät ovat kyllä idoleitani - sellainen viehätti jo opiskeluaikana ja on alkanut viehättää yhä enemmän, kun on itse touhunnut tuolla jättiyrityksen yhtenä osasena. Inspiroivaa, sanon ma.

perjantai 14. syyskuuta 2012

kättä pidempää


Eilen oli historiallinen päivä - ihan vaan minulle, ei missään maailman mittakaavassa. Ellei nyt sitten maailmaa satu kiinnostamaan, että painoin töissä nappia. Sitä irtisanoutumisnappia. Moni saattaa ihmetellä, miten tämä nyt siihen kääntyi, sillä juurihan ilmoitin joutuvani ulos. Noh, hyödyn siitä kun asia hoituukin näin päin. Kuukauden päästä olen sitten vapaa, kotirouva, työtön työnhakija tai miten asian nyt haluaa ilmaista. Eilisen vietin vielä töissä; tyhjentelin työpistettäni, istuin pitkään lounaalla ja keskustelin käytännönasioista muiden nappilaisten kanssa. Se oli oikein mukava työpäivä. Varsinainen työvelvollisuushan minulla loppui jo pari viikkoa sitten.

PS: Jouduin soittamaan Okon ja isimiehen vastaan linja-autolle kun kannoin tavaroitani töistä - sen verran ne kirjat ja muut painoivat ja kun konekin oli vielä lisälastina mukana. Mutta kun osuimme tuon hanskan kohdalle, en voinut silti vastustaa, oli pakko pysähtyä kuvaamaan.

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

habitare '12


Kävin tänään Habitaressa ja pistin räpsytellen. Olin innokkaana oven takana jo ennen kymmentä ja aikainen ajankohta yhdistettynä ammattilaispäivään takasi ihanan väljät messut. Olihan siellä kaikkea kaunista, mutta ei mitään niin sykähdyttävää. Parasta antia oli kahvihetki opiskelukavereiden kanssa, sekä rupattelut ständeillään päivystävien kanssa. Taitaa olla niin, että puolentoista viikon poissaolo toimistolta alkaa jo näkymään niin, että sitä kaipaa päivisinkin juttuseuraa ja jäin juttelemaan useammallekin ständille.

PS: Äiti-syndrooma iski ja otin kotimatkalla Okolle pienen junavideon Pasilassa. Kovin se on ilahduttanut pikkuista.

The Habitare fair started today and it ends on Sunday. I went there first thing in the morning and took some pictures.

maanantai 10. syyskuuta 2012

maanantai


Tänään onkin sitten astetta harmaampi päivä. Onneksi sää suosi viikonloppuna ja asialistalla olleet Design market kavereiden kera, sekä yli 130km pyöräily toteutuivat kastumatta. Sen rahanmenon suoritti perheen emäntä ja isännän kontolla oli singertää espoolaisen pyöräilyporukan mukana. Hyvin armas mieheni sen hoiti ja omasta puolestani voin kertoa, että hienosti meni myös Design marketissa, josta mukaan lähti muun muassa uusi makkarin matto. Sen maton kanssa tuli ihan aitoa säästöä, sillä olin päätynyt kyseiseen Formen mattoon jo aiemmin ja olin sitä jo tilaamassa. Onneksi en ehtinyt, sillä säästin näin ollen useita kymppejä. Aidosta säästöstä ei nyt voitane puhua niiden keittiöpyyhkeiden, pienen brikan ja painotuotteiden kanssa, jotka myös kannoin kotiin, mutta kyllähän jokainen koti kaipaa jotain pientä uutta ja kaunista.

Naapuri kertoi eilen Facebookin tuttavakirppisryhmästä, joka on tarkoitettu oman alueen ihmisille. Päästyäni ryhmään postasin heti liudan kehyksiä (ei mikään pieni liuta, yhteensä 10kpl aika isojakin rohjakkeita) ja ne menivät samantien, ihan parissa minuutissa. Ihan mahtava systeemi ja naputtelenpa sinne lisää, kunhan ehdin. Toimitan kehykset jo tänään ja olen iloinen, sillä ne ovat täyttäneet komeroa melkoisen pitkään.

PS: Maalasin tuon kynttilänjalan. Se on sukulaisen jo vuosikymmen sitten antama lahja ja seissyt tuolla kaapissa sekin - nyt se sai uutta hohtoa maalista ja näyttää hyvälle. Laitoin senkin päälle taas vaikka mitä ja otin puolestaan jotain pois, mutta on tuo liian täynnä. Ihan kuin aika moni muukin paikka. Joten fb-kirppis, täältä tullaan.

Monday again. I attended the Helsinki Design market during the weekend and found some nice items for our home. And my husband did some bicycling, over 130km on one take, to be precise!

äiti-syndrooma


Tiedättekö, mikä on äiti-syndrooma? No ainakin minun tapauksessani se liittyy kulkuvälineisiin ja raskaaseen kalustoon. Aina kun näen vaikka kaivinkoneen, tulee minulle tarve mainita asiasta, ettei vaan lapselta jää mitään olennaista näkemättä. Se vaan, että välillä olen meinannut alkaa kommentoimaan sitä linja-autossa yksin kulkiessani.

Toinen juttu on junien kanssa; meillä näkyy junaliikennettä ikkunasta ja Okko kyttää junia hyvin innokkaana. Junathan ovat meillä kaikista ihaninta, mitä on ja eilenkin joku konnari oikein avasi junan ikkunan vilkuttaakseen Okolle, kun seisoimme siellä laiturilla katselemassa. No niin, mutta aina niistä havaitsemistaan junista ei viitsi kohkata, jos Okko on vaikka leikkimässä rauhassa. Ja siitäkös tulee syyllinen olo, ihan kuin olisi omalta lapseltaan pimittänyt jotain kallisarvoista tietoa...

I suffer from a mom-syndrome. It means that everytime I see a truck, train or some other heavy-duty transporter, I need to make sure everybody else has noticed it too. That's because Okko loves those things. But the funny thing is that I accidentally might start doing that in a buss when I'm traveling without my family. Haha.

torstai 6. syyskuuta 2012

leipuri-Okko

Okko valmisti meille herkullista mustikkapiirakkaa. Katsokaa, mikä kaulintavauhti!

kahviaika



Tänään olen tehnyt pientä raivausta ja kaivellut kaappeja - noloa, miten paljon paperiroskaa ja turhaa tavaraa meillä pyörii tiellä. Metsään en lähtenyt, koska pakastin on niin täynnä ja tänään teen mustikkapiirakkaa niistä eilisistä. Olin eilen suorastaan hurmoksessa, miten paljon metsässä oli mustikoita ja keräsin innokkaana. Tokihan ne olisivat olleet parempia kaksi kuukautta sitten, mutta mustikoilta ne maistuvat edelleen. Ja siellä on ihan koskematon metsä täynnä ilmaista superruokaa! Pakko sinne on vielä palata joku päivä.

Eilen minuun iski ihan yllättäen tunne, etten osaa mitään. Tänään otin järjen käteen; osaanhan minä, esimerkiksi ajaa pyörällä ja keittää kahvia. Tsih, no osaan minä muutakin. Varmaan kuuluu asiaan, että tulee näitä tuntemuksia tulee puoleen ja toiseen.

blogiäidit ruokkii


Suski Piiri pieni pyörii -blogista haastoi Okonkin blogin mukaan Nälkäpäivän keräykseen. Ja mehän lähdetään, asia on meillekin tärkeä. Nälkäpäivä järjestetään 13.-15.9. Lisää voit lukea Nälkäpäivän verkkosivuilta. Olen seurannut noita Nälkäpäivän menoja joka vuosi, sillä oma äitini on perinteisesti keittänyt SPR:n hernesopat ja ollut sitä myymässä torilla. Itse olen osallistunut aina lahjoituksella.

Blogoäidit ruokkii -haasteeseen voi halutessaan osallistua kahdella tavalla:

1. Lahjoita

Tee omavalintainen lahjoituksesi Blogiäidit ruokkii -keräyslippaaseen tästä linkistä: http://www.lahjoituslipas.fi/nalkapaiva/blogiaiditruokkii/lahjoita/. Virtuaalinen keräyslipas on SPR:n palvelu, jonka kautta lahjoitukset menevät turvallisesti suoraan SPR:n tilille. Tavoitteenamme on kerätä yhteensä 500€ lahjoitus Nälkäpäiväkeräykseen.

2. Haasta

Kerro Blogiäidit ruokkii -haasteesta blogissasi ja haasta mukaan 3-5 äitibloggaajaa. Linkitä haasteeseen nämä ohjeet ja www-osoite virtuaalisen keräyslippaan sivuille. Jos blogillasi on Facebook-sivut, voit kertoa haasteesta myös siellä.

Haastan mukaan seuraavia bloggaavia äitejä: Marjan Soppaa ja Silmukoita -blogista, Nirpun HuHuu -blogista, sekä Jaanan Pyryttää -blogista.

tiistai 4. syyskuuta 2012

mitä ajattelin tänään


Kävelin noiden peltojen läpi kohti metsää, ihan keskellä päivää, ja koko juttu kirkastui: taivas on edelleen sininen, vaikka minä olenkin menettämässä työpaikkani. Maailma siis pyörii senkin jälkeen, eikä se ole mikään katastrofi.

Niin se on, yyteet ovat jyllänneet kesäkuusta saakka ja vihdoin niihin tuli jotain tolkkua. Koko tiimi loppuu. Olen töissä vielä lokakuun puolelle saakka, mutta työpaikalle ei tarvitse mennä. Joten olenpa tässä alkanut tekemään asioita, joihin ei yleensä jää aikaa. Emäntäpisteeni nousivat tänään uusiin sfääreihin, kun tein ruoan esivalmistelut ja lähdin kävelemään metsään aikeinani kerätä puolukoita. Matka taittui vähän hitaasti, sillä jäin ihastelemaan maisemia. Metsästä löytyi myös mustikoita ja kaiken keräilyn jälkeen hain Okon tarhasta ja valmistin meille ruokaa. Varsinainen martta. Olin niin onnellinen siellä metsässä, että päätin mennä sinne huomenna aamukahvin kanssa.

Meinasin kirjoittaa muisteloita näistä kuudesta vuodesta, mitä olen työpaikallani ollut, mutta en nyt taidakaan pohtia sen enempää. Olin paikan saatuani hyvin ylpeä, olinhan sanonut jo opiskeluaikanani haluavani juuri siihen firmaan ja siihen tehtävään. Olen ylpeä kaikesta siitä, mitä siellä sain tehdä ja kuinka moni ihminen maailmassa on käyttänyt suunnittelemiani juttuja. Mutta on se ollut aika töyssyistä kyytiä, joka vuosi jotkut neuvottelut menossa. Nyt oli minun vuoroni ja hyvä niin - elämässä on tärkeämpiäkin asioita, tajusin sen kunnolla kun Okko syntyi. En olisi itse tajunnut lähteä, elleivät olisi pistäneet pihalle. Nyt kohti uusia juttuja, mutta ensin nautin hieman olostani; siivoan ja kerään marjoja. Se on oikeasti aika rentouttavaa kaiken häslingin jälkeen. Ja dear reader, älä säikähdä, haen minä niitä töitäkin.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

sunny day


Aurinkoa, peltoja, lenkki ja leivontaa. Niistä on sunnuntai tehty.

lauantai 1. syyskuuta 2012

puisevat lelukorit


Henkkamaukan Homen uudessa lastenmallistossa on monia vallan mielenkiintoisia tuotteita, mutta halusin nähdä niitä livenä ennen hankkimista. Kävin Aleksin liikkeessä pari päivää sitten ja siellähän niitä oli - harmillisesti tosin pieneen nurkkaan laitettuna, mutta näin sen, mitä menin katsomaankin. Nämä puisevat lelukorit olivat pääkohde ja olin iloinen huomatessani, että pinta on mukavan puuvillainen. Okko sai niitä kaksin kappalein. Olihan siellä vaikka mitä muutakin houkuttelevaa, mutta  kauppaankin on kiva jättää jotain - kaikkea mukavaa ja kaunista ei tarvita aina omaan kotiin. Varsinkin kun meillä on edelleen menneillään se tavaranvähennysprojekti.

I bought these two lovely toy baskets for Okko. They're by H&M Home range and the quality seems to be very nice. The range includes quite a lot of nice things for children, but this time I decided to stick to just these baskets - after all we have the project of getting rid of all things unnecessary going on.