lauantai 31. elokuuta 2013


Olen ollut ihan innoissani jo parisen viikkoa, sillä koko perhe nukkuu niin mainiosti. Okolla oli kesällä vähän ongelmia nukkumisen tai oikeastaan nukkumaan menemisen kanssa ja oma sänkykään ei houkutellut. Hankin jo Unihiekkaa etsimässä -kirjankin ja ilmeisesti jo pelkkä kirjan lukeminen ja sen lähettämät telepaattiset viestit riittivät, sillä Okko vaan keksi yhtäkkiä haluavansa omaan sänkyyn ja ihan ihmisten aikoihin. Myös lyhennetyt päiväunet auttavat varmasti asiaa.

Nyt meillä ollaan sitten levänneitä; Okkokin nukkuu niin paljon paremmin omassa sängyssään kuin meidän välissä nukkuessaan ja aamut alkavat aikaisin, ilman herätyskelloa. Mainiota, sanon ma! Päiväkotiinkin on helpompi lähteä, kun lasta ei tarvitse herätellä ja iltoihinkin jää hetki aikuisten aikaa.

Muuten, suosittelen tuota kirjaa lämpimästi. Se on kirjoitettu asiantuntevasti ja menetelmiä uniongelmien korjaamiseen on annettu lukuisia. Myös aidot kertomukset antavat lukijalle vertaistukea. Niin ja tämä ei ollut maksettu mainos - tilaan vaan tuolta samasta paikasta säännöllisesti, vaikka kirjakaappi on täyttynyt jo aikaa sitten.

Oh how happy I am: Okko has started to sleep very well and in his own bed. We had a bit of a problem during this summer as Okko didn't want to use his own bed and wouldn't go to sleep early. And suddenly he just wanted to start using his own bed and goes to bed early enough. Great!

sunnuntai 25. elokuuta 2013

elokuun valo

Valo on jo keltaista. Tavoillemme uskollisina kävimme taas tontun talolla.

sunnuntai


Okkoa harmittaa vähän: Uppis joutui pyykkikoneeseen ja nyt Okko lohduttaa sitä parvekkeella. Ei sillä niin väliä, että nalle on nyt pesun jäljiltä kostea - kun kainaloa tarvitaan, sitä tarvitaan.

sunnuntai 18. elokuuta 2013

siellä sitä ruokaa kasvaa


Isimies tarvitsi tänään pelastuspartio Okon ja äidin apua, kun maantiekiitäjän takakumi meni tuhannen päreiksi vannetta myöten, keskellä kauneinta maaseutua. Aika pitkään saatiin ajaa, ennen kuin miehet trikoissaan saatiin näkökenttään. Sillä välin kun pyöriä aseteltiin katolle, ehdittiin me Okon kanssa ihastella modernia maataloutta.

lauantai 17. elokuuta 2013

viikonloppujuttuja


Tämä lauantai aloitettiin juhlallisesti herkullisella brunssilla ja päivää jatkettiin shoppailemalla fiinisti paikallisessa automarketissa. Ja ei se juhla siihen vielä lopu: kohta alkaa makkaratarjoilu tuossa meidän pihamaalla, heti kiikkujen ja hiekkalaatikon vieressä.

Prisman keikalla nappasin mukaani tuon Luhta Homen talolaatikon, josta olen haaveillut jo monta vuotta. Tai en nimenomaisesti Luhdan valmistamasta, mutta en raaskinut ostaa Ferm Livingin vastaavaa ja omatekoinenkin jäi vaneripalojen asteelle. Vaan sen verran nopsaan valkkasin tuon yksilön, että vähän harmittaa; laatikon sisällä näkyy hieman kahta ruuvia ja laatikko on vähän vino. Ei voi mittään, ainakaan saumat eivät irvistä, sillä sitä nimenomaan kyttäsin kaupassa kun valikoin parasta yksilöä. Ajattelin maalata mökin.

Today we've already had a lovely brunch at a local place and a grilling party for the apartment block is about to start outside. I bought this house today as I had been dreaming about a similar one for a couple of years. This is a cheaper version but still I was a bit disappointed when I noticed some defects - at home, of course. Anyway, I like it and I think I'll paint it white or perhaps black.

torstai 15. elokuuta 2013

hölskytyskurkut


Pistin hölskytellen. Ihan hyvää tuli. Kuorin ja pilkoin purkkiin neljä avomaankurkkua ja saksin perään runsaasti tilliä. Heitin sekaan mausteita ja heilutin. Annoin maustua jääkaapissa noin tunnin.

4 avomaankurkkua
paljon tilliä
5 rkl väkiviinaetikkaa
4 rkl vettä
3 rkl sokeria
1,5 tl suolaa

tiistai 13. elokuuta 2013

aamujuna


Junamies, mikä junamies - näkee junia jopa kontaktimuovirullassa, sekä autoradassa. Okko hämmensi meitä viikonloppuna vaatimalla oranssia metroa, sekä valkoista intercityä. Tarjosimme punavalkoista raitiovaunua, sekä Brion junia, mutta kyseessä oli jokin muu. No sitten välähti - näistä pitkulaputkiloistahan se oli kyse. Tänäkin aamuna junat lähtivät taas liikkeelle. Illalla ollaan taasen oltu varsinaisen junaradan parissa.

Otimme Okolle karkkipäivän käyttöön. Se on lauantaisin ja pikkuinen on siitä innoissaan. Okko puhuu munista jo pitkin viikkoa ja sitten lauantaina hän saa ottaa kaupan karkkihyllystä jotain - luultavamminkin sen Kinder-munan. Okolla on tapana pyytää laulamaan erinäisiin aiheisiin sopivia lauluja ja tässä taannoin hän pyysi Prisman kassalla kirkkaalla äänellä äitiä laulamaan munalaulun. Tsih, en nyt ihan just siinä kajauttanut. 

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Tänään taivas oli puolillaan kummallisia pilviä. Cumulus, cirrus, mitä näitä nyt on ja toisessa suunnassa oli ihan pilvetöntä.

croque madame


Joskus telkkarin ruokaohjelmista on hyötyäkin, sillä aina välillä jokin helppo ja hyvältä kuulostava resepti päätyy kokeiluun. Ykkönen näyttää torstaisin uutta sarjaa 'Pieni keittiö Pariisissa', josta tämä croque madamen ohjekin on peräisin. Pariisilaiset syövät tätä kuulemma lounaaksi, mutta tämä sopii hyvin aamupalaksikin, jos vaan viitsii alkaa valkokastiketta vääntämään. Ja minun miehenihän viitsii.

Pohja on paahtoleipää, jota kaulitaan ohueksi. Meillä käytettiin kokojyväleipää. Kokki leikkasi reunat pois, mutta me ei sellaiseen tuhlaukseen ryhdytty. Leivät voideltiin ja laitettiin metalliseen muffinivuokaan. Sisälle kuppiin laitettiin kinkkua, kananmuna ja valkokastiketta. Päälle ripoteltiin juustoa. Muffinit laitetaan 180°C uuniin vartiksi, jos haluaa juoksevan kananmunan tai 20 minuutiksi, mikäli haluaa kokonaan hyytyneen kananmunan. Herkullista.

My husband made us some croque madames for breakfast. Lovely! The recipe is from a cooking TV show hosted by chef Rachel Khoo. The recipe is very simple, just some bread, eggs, bechamel sauce, ham and cheese. Bake them in a muffin tin, 180°C for 15-20 minutes, depending on how hard you want the egg to end up. Full 20 minutes is needed for a hard cooked egg.

torstai 8. elokuuta 2013

hääpäivä


Ihana perhe, ihana hääpäivä, ihana Hvitträsk. Hyvää hääpäivää rakas! Kävimme juhlistamassa päivää jo perinteeksi muodostuneella kuvaus- ja kahvikeikalla hääjuhlien maisemissa Hvitträskissä. Yhtä kaunis paikka se on joka kerta. Neljä vuotta sittenkin oli lämmin päivä - kuten on itse asiassa ollut joka vuosi sen jälkeenkin. Tähän aikaan illasta tanssimme pimenevän taivaan alla. Päivä oli täydellinen. Seuraavana vuonna kuvauskeikalla sylissä torkkui pikkuinen Okko.

It's our wedding anniversary today. We went to celebrate it in the place where our wedding reception was held, the lovely Hvitträsk that once was a home for the great architects Gesellius, Saarinen and Lindgren.

sunnuntai 4. elokuuta 2013

betoniruukku


Kävimme eilen Ikealla lihapullien tai jonkin muun, jo unohtuneen, syyn takia. Okkohan on jo Ikean lihapullakonkari, sillä sattuivat käymään siellä isimiehen kanssa parikin kertaa retkiensä ohessa loman aikana, kun äiti-ihminen jo hikoili (tai paleli) työnsä ääressä toimistolla.

Ei tullut reissu kalliiksi, sillä tarvetta ei onneksi ole oikein millekään, eikä uutuudetkaan olleet niin kiinnostavia, mutta viherkasviostasolla tuli taas pysähdyttyä. Sievä pieni kasvi pääsi kassalle saakka, mutta kotona muistinkin, että ne parit sievät pienet ruukut olivatkin isimiehen edellisellä kerralla Ikealta kantamien kasvien valtaamia. Mutta eipä mittään, olihan meillä vielä tämä lähes vuosikymmen sitten väsätty betoniruukku, jota ei koskaan ole käytetty. Tämä oli ainoa yksilö, josta tuli järkevä - muille käytimme epäkäytännöllisiä muotteja. Niin sievä se on, että innostuin taas ajatuksesta väsätä jotain betonista. Sukulaiset vaviskoot: jouluna saattaa virkattujen vessanmattojen ohessa tulla jokin painava ja harmaa möntti.

PS: Siinä vielä palanen Beautiful bodyä. Tsih. Se on kylläkin yksi Erja, mutta kyllä silläkin lapsia on.

We visited Ikea yesterday and as usual, the plants section needs to checked out. I chose this cutie but at home I realized we didn't have a pot for it. But then I remembered a pot made of concrete that my husband and I produced about a decade ago. It had never been used and it's looking so good and I think we have to make some more.

lauantai 3. elokuuta 2013

elokuu

Elokuun väri on keltainen. Hyvää viikonloppua lukijoille!
Okko oli eilen hiekkalaatikolla ihmetellyt muurahaista. Jossain vaiheessa kiinnostus oli kääntynyt muurahaisparan kiusaamiseksi, kun Okko oli toistuvasti laittanut pikkuauton murkun päälle. Isi oli kieltänyt Okkoa ja sanonut, että muurahainen vielä suuttuu. Okko oli lopettanut ja piiloutunut isin selän taakse, jos muurahainen vaikka hyökkää. Isi oli tuuminut Okolle, pitäisikö muurahaiselta pyytää anteeksi. Okko olikin mennyt muurahaisen luo ja pyytänyt siltä anteeksi sellaisella pienellä ja hyvin pahoittelevalla äänensävyllä. Sen jälkeen hän oli todennut, ettei muurahainen varmaan nyt hyökkää enää päälle.

torstai 1. elokuuta 2013

arki

FB-kirppikseltä ostettu kassakone on varsin ihku, sillä siinä on jopa mikrofonikin, jolla voi tehdä junakuulutuksia.
Varokaa junaa raiteella 1!
No niin, hajaantukaas, täällä ei ole enää mitään näkemistä. Heh. Kuten Minttukin sanoi, vaatteet on jo puettu päälle ja paluu perusaiheisiin on tapahtunut. Myös minä olin hyvin yllättynyt, kuinka  A beautiful body -haaste sai paljon huomiota ja kuinka se huomio ylettyi tännekin, minun pieneen blogiini. Kävijämäärät ovat venyneet ja paukkuneet viime päivinä.

Meidän junamiehellekin koittaa arki pian, sillä päiväkoti aukeaa maanantaina. Olen itse ollut töissä pian kaksi viikkoa ja mennyt toimistolle superaikaisin, mutta ensi viikolla palaamme normaaliin arkirytmiin ja illatkin taas lyhenevät. Ihan kuin olisi jo syksy.

PS: Sain serkultani tiedon paikasta, jossa diilataan trikookudetta, sillä omani loppui jo. Intoa puhkuen matkasin sinne töiden jälkeen, koko perhe mukanani. Vaan kuinkas kävikään: "Suljemme tänään poikkeuksellisesti klo 17". Ja kello oli tasan viisi. Että ei tehdä uusia vessanmattoja, eikä patalappuja, saati koreja tänäänkään. Pah.

I was totally surprised by the fact that the beautiful body project got so much publicity in here. Even my little blog has had as many visitors during a couple of days as I usually have during one month. Weird and a bit scary. Well, anyway, there's nothing to see anymore, clothes will be kept on from now on.