sunnuntai 28. joulukuuta 2014

kärrynen


Joulu oli ihana ja vähän ennen aattoa tullut valkeus kruunasi juhlan. Eilen lähdettiin jo vähän liikkeellekin, monen päivän kotoilun jälkeen ja ostin itselleni myöhäisen joululahjan, jo parisen kuukautta mielessä pyörineen kärryn. Se on metallinen, se on ihana, se on työkalukaupasta. Ostin sen työhuoneeseen, ihan omille tavaroilleni (vaikkakin Okko protestoi kovasti tätä äidin itsekästä päätöstä vastaan), mutta en malttanut olla kokeilematta sitä myös muualle. Pyörien ansiosta sitä onkin helppo siirtää, kun työhuonetta tarvitaan yövieraita varten. Kärryssä on osa askartelutarvikkeista, sekä säilytettävät lehdet ja mietin, josko tuon ylimmän laatikon päälle laittaisi kannen, niin se toimisi pöytänäkin. Muuten, sen kylkeä rumentaneen, työkaluihin viittaavan lätkän sain irrotettua helposti lämmittämällä lätkää hiustenkuivaajalla. Heikko liima oli minun onneni.

We had a lovely Christmas at home. Yesterday we decided to go for a ride and visit a couple of shops in Espoo. I bought this lovely trolley that I had been thinking of for a couple of months or so. It's from a hardware store and I just love it. It holds some of my DIY equipment and my magazines.

tiistai 23. joulukuuta 2014

hyvää joulua lukijat!

Miesväki haki ja koristeli kuusen perjantaina. Okko toi kuuseen kaikki koristeensa.
The tree is here and everything is ready. Merry Christmas!

kierrätyskääreet

Pakkasin osan lahjoista mainospaperiin. Partioaitta ja Vepsäläinen tarjosivat nämä pussukat.

karhunen


Pojjaat odottavat jo joulua. Tai no Okko ehkä vähän enemmän, kuin Otso. Vaan eipä sillä, Otso kyllä seuraa veljensä esimerkkiä monessakin asiassa ja tekee asioita, joita Okolle ei vauvana osannut esitelläkään. Pojat viihtyvät hyvin lastenhuoneessa leikkimässä ja Otso on tietysti Okon hienoimman sähköveturin suurin ystävä. Otsolla onkin muutama tavara, joiden perään hän lähtee rakettina; vihreän sähköveturin lisäksi Otsoa kiinnostaa kaukosäätimet ja puhelimet, sekä hoitopisteellä olevat Iittalan Teema-sarjan purkit, joiden kansia voi kilisyttää kivasti. Kaveri on myös veljensä tapaan kunnostautunut johtotehtävissä ja työhuone kaikkine johtoineen alkaa olla vähän huono idea Otsolle.

Otso muuten alkoi jo konttaamaan, viime viikonloppuna. Myös neljä hammasta tuli työstettyä sitä edellisenä viikonloppuna. Kun ne oli saatu läpi, maistui unikin taas paremmin. Ihan niin hyvin, että nukkui Lucia-kirkon läpi sylissä, eikä herännyt edes lauluihin.

Otso, our little fellow, is a very fast boy. It's obvious he's been learning a lot of things from his brother and it's lovely to see how the brothers like to play together in their room. Well, maybe not together, but anyway they enjoy the toys and each others' company while us parents can concentrate on cooking etc.

maanantai 15. joulukuuta 2014

halpishylly


Lupasin viime talvena esitellä hyllyn, jonka ostin Biltemasta hurjaan yhdeksän euron hintaan, kun olimme asuntonäyttöä paossa. Niin se aika juoksee, ettei kuukaudet tunnu enää missään - uutta kotiakin on asuttu tasan yhdeksän kuukautta! Mutta tässä se on, ihan visioni mukaisena työhuoneen nurkassa. Ukki laittoi sen seinään viikonloppuna. Siirsin hyllyyn muutamia kirjoja eteisen kirjakaapista ja ajattelin täyttää hyllyn ihan kokonaan. Onpahan sieltä kaapistakin nyt helpompi ottaa opuksia esille, kun se ei ole niin täynnä.

I bought this very cheap shelf for nine euros last winter and it took quite a long time to get it up. But here it is. I moved a few books from our book cabinet as it's too full anyway and they sit on the new shelf nicely.

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

koukeroa suikaleista


Leikkasin [Lidlin] paperisilppurilla aanelosta ja pyöritin rinkuloita, joiden päät vielä liimasin kiinni. Rinkulat asettelin piparimuotin sisään ja kun koko muoto oli suurinpiirtein täytetty, levitin koukeroihin ohuelti erikeeperiä ja painoin korttiin kiinni. Kun liima oli kuivahtanut, otin muotin pois. Liimatessa pitää vaan ottaa huomioon, ettei liimaa rinkuloita muottiin ja siten irrottaessa hajota muodostelmaa.

Kortti toimii niin onnittelu- kuin joulukorttinakin. Itse liimasin tällä kertaa hopeisen onnea-tarran sydämen alle. Ajattelin kokeilla samaa myös vanhasta kirjasta leikatuilla suikaleilla - tosin ne leikkautuivat silppurilla hieman rumasti, paperi kun on aika ohutta. Tässä on hieman samaa henkeä, kuin pari vuotta sitten tekemissäni joulukorteissa.

DIY card made of strips of paper. I used a paper shredder from Lidl and glued the strips of paper inside a cookie cutter. I removed the cutter after the glue had dried. This could be used as a birthday or as a Christmas card. It has the same kind of spirit as the cards I made a couple of years ago.

maanantai 8. joulukuuta 2014

tervetulloo vaan


Joulun alla se iskee; askarteluhimo. Kävin Otson kanssa materiaalinkeruureissulla viime viikolla ja vaunujen alakori oli täynnä kaikenlaista metsän materiaalia. Männynkävyt ovat kauniita kaikessa yksinkertaisuudessaan - tai no, aika monimutkaisia palluroitahan nuo ovat. Kävyt olivat vielä kiinni, kun keräsin ne, mutta ne sai auki nopeasti pesemällä lämpimällä vedellä ja lämmittämällä niitä takan edessä. Takuulla pelkkä huoneilmakin olisi riittänyt, mutta halusin ne auki nopeasti. Jalostin omaa ideaani toissa joululta ja liimasin kävyt jätepahvista tehtyyn kiekkoon. Ilmainen kranssi ulko-oveen syntyi nopeasti. Ja joulun jälkeenhän sen voi vaikka polttaa.

I get this DIY fever every December. I collected some pine cones from the forest and used my old idea to dip the cones in white paint. The base of the wreath is recycled cardboard and I simply glued the cones. So it's a completely free and recyclable Christmas decoration.

yöpöydän korvike


Minulla ei ole tällä hetkellä yöpöytää vauvan sängyn ollessa vieressä, joten puhelimelle ja nenäliinoille tarvittiin jokin paikka. Olin sitten [tasan] kahdeksan kuukautta ilman, kunnes eilen viimein ommella surautin suunnittelemani pussukan. Hankin pussukkaa varten kirpparilta kaitaliinan eurolla ja taitoin sitä kännykän verran. Ompeluun meni aikaa noin minuutti ja lopputulos on toimiva. Kaitaliinan ideahan piilee siinä, että liina laitetaan petarin alle, joten pussukka pysyy sängyn laidalla ihan itsestään. Lisäksi kudottu liina on sopivan jäykkää materiaalia, eikä valmis liina tietenkään vaatinut edes mitään reunojen työstöä.

I made a pouch for my phone and tissues. There was a need for it as I gave my night stand to Okko, at least for a while as the baby's bed is next to mine at the moment and there's no space for that. It's actually very handy. And as I used a small table cloth for it, there was no need for any extra sewing.

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

married-hanska


Vaunukansan näkyvyyttä voi parantaa tuunaamalla kärryjen puskijan vanhoista sormikkaista astetta hohdokkaammat. Jos hanskan alle piiloon jäävä vihkisormus harmittaa, ei hätää, senkin voi liimata tuohon päälle. Ja jos oikein näyttävästä tykkää, sormuksen päälle voi ommella vaikka dimanginkin. Käytin pikatuunaukseen viime joulun askarteluihin hankittua silitettävää heijastinkalvoa, sekä kuviolävistäjää.

More reflectors. This time more cheeky ones - even the ring had to be added. I used some leftover materials from last year.

maanantai 1. joulukuuta 2014

no sehän ei mennyt ihan putkeen


Ajattelin ottaa joulukorttikuvan näin valoisaan aikaan. Visio oli päässä, mutta homma ei nyt mennyt ihan putkeen - vaikka hainkin enemmän sellaista huumorilinjaa, kuin turhaa pönötystä. No, jos vaikka niitä tiimarin joulukortteja sitten...

Muuten, mietin pitkään, tekisinkö taas Pikku-Okon joulukalenterin, kuten kahtena aiempana vuonna. Ideat olisivat kyllä valmiina, mutta en halunnut ottaa paineita toteutuksesta, joten postailen niitä valmiita juttuja tässä joulukuun aikana tai myöhemminkin. Sillä välin lukijat, jotka eivät ole nähneet vanhoja joulukalenteripostauksia, voivat katsoa ne täältä.

I tried to take a few pictures for the Christmas cards but it didn't go as planned. Oh dear. Maybe I'll just buy the cards. Btw, I decided to skip the blog advent calendar this year, just because I felt I don't have the time for it. I'll be posting some DIY ideas during December and the readers can also check out the posts from previous years.

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

käyttöä mainosheijastimille


Heijastimillehan on aina käyttöä ja meilläkin on pyörinyt kaikenlaisia mainosheijastimia laatikoiden pohjilla. Keräsin kaikki yhteen ja päätin tuunata niistä vähän käyttäjäystävällisempiä, näissä mainosheijastimissa kun tuppaa olemaan epäkäytännölliset kiinnittimet - tai ainakaan itse en pidä hakaneulan ja pitkän narun yhdistelmästä.

Tämän heijastimen lukkomekanismi on vanhan työpaikan peruja. Kuten jo aiemmin mainitsin, siinä firmassa ne organisaatiot muuttuivat tiuhaan ja uusia avainnauhoja jaettiin sitä mukaa. Terveisiä vaan vanhoille työkavereille, jos luette! Leikkelin vanhoista nauhoista mekanismit talteen ja säästin vain sen rakkaimman nauhan (S60, open to new features, heh). Heijastimen turkoosit helmet ovat kaverin kirpparikuormasta, joten lähestulkoon kierrätyskamalla mennään.

Reflectors are very important this time of the year. I made this one using recycled materials. The actual reflector has been gotten as a give-away, it even has some promotional text on it but that doesn't really matter. Every autumn we have these TV and news paper campaigns reminding people to wear reflectors when walking outside - one really gets the point when driving in the dark and seeing people in dark clothes without the reflectors. But I have no idea whether they're being used outside Scandinavia.

torstai 27. marraskuuta 2014

unijuttuja ja case pukki


Näkymä on taas ollut tämä joka aamu. Keksin Okolle kannustimeksi taulukon, johon saa tarran jokaisesta omassa sängyssä nukutusta yöstä ja tarrojen kertyessä saa palkinnon. Tyyppi huuteli eräänä aamuna meidän sängystä herätessään, että saiko hän nyt sen tarran, että nukkuiko hän omassa sängyssään koko yön. Hiljaista on taulukossa juu. Vaan onhan se ihana herätä tuollaisten vierestä, mutta yöt eivät ole aina niin levollisia. Asia on siis edelleen (ja taas) työn alla.

Niin se pukki. Okko osaa nyt jo odottaa pukkia ja on puhunut siitä paljon. Itselläni on nihkeä suhtautuminen sellaisiin kutsupukkeihin, niihin, jotka ilmoittelevat kauppojen ilmoitustauluilla tyyliin raitis, autoileva pukki. No tottakai raitis, hyvänen aika sentään! Ja ihan sama, tuleeko autolla vai porolla, kunhan tulee. Mutta onko pukeilla jotain laatusertifikaatteja, joista kunnon pukin tuntee? Entä jos paikalle tulee joku rahastusmielessä liikkeellä oleva muovinaamari? Tai jos pukki puhuukin ruotsia? Puuh, jokin päätös pukin suhteen pitää tehdä ja mieluiten pian. Jää vaan ne muovireiskat jäljelle, jos liian lähellä aattoa alkaa soittelemaan. Niin ja äidin pitää alkaa totuttautumaan ajatukseen jostain vieraasta ukkelista meillä aattona. No, eihän se kauaa viivy kuitenkaan.

This is how our bed usually looks like in the morning. We've been having trouble getting Okko sleep in his own bed all night. It's nice to wake up next to them but let's face it; the bed is crowded having all four of us in one bed.

As Christmas is coming, Okko has started to wait for Santa Claus to visit. In Finland we have this tradition of call-in Santa Clauses but I'm really against the whole thing. Now we're considering having one visit us on Christmas Eve. Let's see.

maanantai 24. marraskuuta 2014

värihaaste: punainen


Kiitos piipadoo haasteesta! Vaikka meidän koti onkin melko neutraali väreiltään, valkoisen ja mustan hallitessa, löytyy noita väriläiskiä jonkin verran, varsinkin punaisena. Punainen väri löytyy useasta tyynystä, johdoista, Artekin tuolista, Kitchen aid -yleiskoneesta, julisteesta ja vauvansängystä. Ennen, vanhassa kodissa, meillä oli jopa punainen seinä.

Yksi lemppari punaisista asioista meillä on tuo tuunattu Vipp-roskis, jonka kaveri antoi meille vuosikymmen sitten. Se oli alunperin kermanvalkoinen ja hieman ruosteinen, mutta maalauksella siitä tuli hieno. Siirsin roskiksen (johon laitetaan luetut lehdet odottamaan kierrätystä) eteiseen lemppari-Nelsonin alle, jotta ovesta sisään astuessa näkee jotain tosi ihkua. No, makunsa kullakin, mutta minua ne ilahduttavat aina. Myös Artekin tuoli, samaisen kaverin roskalavalta pelastama yksilö, kaunistaa eteistä.

Viimeisin punainen lisäys on tuo istuinalusta, josta kirjoitin aiemmin. Nyt ei ennen joulua sitten enempää punaista, vaikka meillä se onkin ympärivuotinen väri.

Piipadoo blog asked me to tell about the colors of our home. The basic color scheme is very neutral, very black&white, but we've added red color accents here and there. The latest addition is this seat warmer on the Eames chair. I made it some time ago. But have to be careful not to add too many red things before Christmas - even though red is a favorite year round.

adventtikynttilä-DIY

Kotikutoinen adventtikynttilä syntyy leimaamalla numerot kynttilän pintaan. Eivät osuneet edes suoraan.

lauantai 22. marraskuuta 2014

maastoväreissä

Otso löysi ykkösvaihteen tällä viikolla, lähes 2kk pakittelun jälkeen. / He learned to crawl!

tiistai 18. marraskuuta 2014

aamujuttuja, aamusotkuja

Poikain aamutouhuja viime viikolta.

pikkurahalla


Sisustin viime viikolla pikkurahalla, kun teetin massiivisen kuvatilauksen mukana muutaman suurennoksen. Kuvat olivat puoleen hintaan (ja hyvä niin, sillä laskua tuli silti yli 90€, eikä kaikki aiotut kuvat tulleet vielä edes tilatuksi, sillä kaikkia ei ehtinyt käymään Lightroomissa läpi tarjouksen aikana), joten yhden aanelosen hinnaksi jäi 1,45€. Kehyksiä meillä oli jo omasta takaa, joten nyt olen mallaillut kuvia vähän joka paikkaan. Helmikuussa Uunisaaressa kuvattu sumumaisema pääsi aikuisten vessaan. Tuosta kopperosta olen kyllä repinyt iloa, sillä meillä ei ole koskaan ollut noin kivaa vessaa. Ja nyt niitä on onneksi vielä kaksin kappalein.

Some "art" for the adults' toilet. I ordered some pictures last week (well, over 600 of them and the process is not even finished yet but I wanted to order at least something as they had 50% discount for a couple of days). I also got some of the pics in size A4 and used some Ikea frames we already had.

torstai 6. marraskuuta 2014

köyhän miehen kanvaasit


Tein meidän isille isänpäiväkortin tällä kertaa vähän järeämmästä materiaalista. Käytin pohjana 15x15 kokoisia pingoitettuja maalauspohjia ja siirsin laserilla tulostetut kuvat pohjiin kuvansiirtoainetta käyttäen. Lopputulos oli vähän kuin köyhä versio canvas-tauluista. Kuvat jätin tarkoituksella pohjaa pienemmäksi, jotta tauluun jäi mattavalkoista pintaakin. Olen käyttänyt tuota ainetta aiemmin vanerille ja ongelmat olivat samat silloinkin; kuva repeää tosi helposti. Mutta olen tyytyväinen, että ideani toimii siten, miten halusinkin. Kunhan vain saisin ehjän version aikaiseksi. Printteihin voisi myös lisätä vähän kontrastia, sillä mustavalkoinen printteri tekee helposti latteita kuvia. Lopuksi käsittelin kuvapinnan veden ja erikeeperin seoksella - kun ei muutakaan lakantapaista löytynyt. Halusin korostaa tyhjän pinnan mattamaisuutta vs. kuvan kiiltoa.

Kynäpurkki taasen on kesän tuunailuja. Purkki sai vasarasta ja spraymaalista. Simppeliä.

I did a small Father's day diy project. The pictures, that were printed using laser printer, have been transferred on canvas using a special formula.

perjantai 31. lokakuuta 2014

kuva olis kiva


Pidin tänään pienen kuvaussession isänpäivää ajatellen. Toinen piti lahjoa tikkarilla ja Tuomas Veturilla, toinen oli vaan hiukan pöllämystynyt ja paitakin ihan kuolassa. Parempi sessio sitten joulukorteille.

My boys today as I had a short photo session with them, in order to have some material for a Father's day diy project.

torstai 30. lokakuuta 2014

alle vai päälle?


Olen työstänyt tätä pientä mattoa jo monta kuukautta. Ei sillä, tuollaisen kyllä tekee muutamassa tunnissa, jos vaan tekee. Mutta itse olenkin sitä mieltä, että on kiva, kun on jokin pieni projekti, johon voi tarttua hetkellisesti, kun mieli tekee. Nyt tosin aloin miettimään, pitäisikö työ keskeyttää ja tehdä siitä istuinalusta. Muovi kun on melko kylmää talvella. Toisaalta, kiikkutuolin allekin tarvitaan suojamattoa.

I've had this rug under construction for months. And now I started to think that it might be a good idea to place it on the other Eames chair. Or should I make it bigger and place it underneath...

tiistai 28. lokakuuta 2014

iltameininkiä

Kellojen kääntäminen ei tuonut meille muutosta iltamenoon. Onneksi pienempi sentään nukkuu ajoissa. Kaivoin taas esiin Unihiekkaa etsimässä -kirjan, josta on ennenkin ammennettu. / The evenings tend to be a bit hectic. The bigger one doesn't want to go to bed.

perjantai 24. lokakuuta 2014

vispilämies

Kaveri nousee koko ajan konttausasentoon ja heijaa. Huomaa myös lempilelu; muovinen vispilä.

torstai 23. lokakuuta 2014

kuivaa ja pehmeää


Meille muutti kesällä uusi palvelija, tuollainen very hi-tec kuivausrumpu. Voe tokkiinsa, kylläpä se on kerrassaan ihana laite; tekee niin pehmoista pyykkiä, on nopea ja syö pölytkin. Omaa kuivausrumpua meillä ei ole ennen ollutkaan, mutta ennen vanhaan vuokralla asuessa saimme sellaista käyttää. Kylläpä lasten velourvaatteetkin ovat kuin uusia, kun kuivurissa käyttää ja mikä ihaninta, ennen vaivannut vaatepölyongelma on poissa! Mutta onhan tuo kyllä niin fiinin näköinen kun se seista pönöttää tuossa kahdeksan vuotta vanhan pyykkikoneen vieressä. Se on vähän kuin laittaisi minut ja jonkun Kim Kardashianin vierekkäin. Toinen on viimeisen päälle laitettu huomionherättäjä ja toinen sellainen arkinen, joka hoitaa kyllä homman, muttei hohda sen enemmin. Tuon kuivurin äänimaailmakin on ihan toisista sfääreistä (ollapa LG:n äänisuunnittelija), kun taas olen kutsunut tuota arkisen pyykkikoneen piipittelyä lähinnä hätävarjelun liioitteluksi. Niin, mitä sitten siihen minun piipittämiseen tulee...

We have a new servant, a dryer. It's very handy & hi-tec and it's making our old washing machine look very plain next to it. And yes, there's really nothing interesting about this. Haha. But it makes life a bit easier.

kylmästä lämpimään



Kunnollinen eteinen tuo edelleen suurta iloa, sillä vanhassa kodissa kyseinen tila oli hyvin pieni. Uudessa kodissa on asuttu jo seitsemän kuukautta ja enää ei sentään puhuta uudesta ja vanhasta kodista, sillä mitäpä meillä olisi enää entiseen asiaa, taksikuski-Raimon kotiin. On vain yksi koti.

Niin, siitä eteisestä. Eteistaide loistaa edelleen poissaolollaan ja valkoinen seinä kaipaa jotain. Kirjakaapin päällä oli kevään ja kesän ajan orkidea, joka toi tilaan eloa, mutta nyt en siihen lähtisi enää orkideaa ostamaan, sillä sehän paleltuu ovea avattaessa. Muutama villi ajatus on muhinut päässäni jo jonkin aikaa ja pian voisi siirtyä toteutuksen puolelle. Sillä välin taiteen virkaa paikkaa kahdeksan vuoden takainen juliste ensimmäisestä työhuoneestani. Vuoden tai parin ajan tuli sellainenkin luksus koettua, kunnes kaikki laitettiin avokonttoriin. Ja avokonttorissa on pysytty sen jälkeen.

PS: Sovitin myös viimeisintä langoitusprojektiani seinälle. Pululla on hyvin pitkä johto ja olen näpertänyt sen parissa monta tuntia. Vaan yhden asian opin tästäkin projektista: lankavyyhti kuuluu keriä palloksi ennen aloittamista. Ensimmäinen punajohtoinen lamppu meni vielä, mutta kun vyyhti oli kulunut noin puoleen väliin, alkoivat ongelmat. Ja ei, minulle ei ole opetettu tätä asiaa koulussa; olen aina vaan alkanut tekemään.

I'm still in love with our entrance "hall" as we didn't really have one in our old home. We've been living here for seven months now and the entrance is still lacking the arty touches. I have a few ideas and I'm really thinking of doing something about it soon. That Artek poster is located there in the meantime. It's from my first (and only) private office when I was working for Nokia. For a year or two I had the luxury of having a room of my own. That's rare nowadays as open office is the thing.

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

kyselyikä on koko ikä


Okolla on valtava tiedonhalu. Kysymyksiä satelee koko ajan, osa hyviä ja osa, noh, vähän erikoisempia. Niiden erikoisten kysymysten kohdalla päässä soi aina Jari Sinkkosen kommentti lasten aivojen kehitykseen liittyen; lasten kuuluukin olla vähän hupsuja, sillä heidän aivonsa eivät ole valmiita. Hyvä niin ja tiedonjanohan on loistava asia. Ja jos Okko on tiedonhaluinen, taitaa pikkuveli olla verenhimoinen kaikkien kahden naskalinsa voimalla. Kohteena tietenkin se ilmiselvin asia, äidin rinta.

Okon uudelleen alkanut päiväkotiura on tuonut mukanaan yhden lasten kehitykseen vääjäämättä kuuluvan asian, vessahuumorin. Kuinkahan kauan niille jutuille jaksetaan nauraa! Tuumasin Okolle tässä päivänä eräänä, että hän voisi toistella juttunsa tarpeeksi monta kertaa putkeen, ettei niitä tarvitsisi sitten enää sanoa, mutta vielä ei olla päästy maaliin. Muuten jutut ovat mainion oivaltavia, kuten ennenkin: on esimerkiksi loogista, että sääri on jalkavarsi ja shorsit ovat itse asiassa t-housut.

yhtenä aamuna

Johonkin se raja on vedettävä / One has to draw the line somewhere

tiistai 14. lokakuuta 2014

back in business


Otso täytti viikko sitten puoli vuotta ja sai juhlan kunniaksi korvatulehduksen kaikkine tykötarpeineen. Kaksi hammastakin tuli työstettyä siinä samassa ja kaveri jo liikkuukin sen verran, että pyörii ja pakittelee onnistuneesti. Okkokin oli kipeänä siinä samalla, kuten itsekin, joten neljän seinän sisällä on oltu ihan riittävästi. Jopa odotettu ristiäis- ja mummilareissu piti jättää väliin. Tänään taas koitti odotettu arki ja Okko pääsi päiväkotiin kavereiden kanssa leikkimään. Kyllä se siitä.

The boys have been sick, especially Otso, who turned six months last week. He got his first ear infection and his first teeth - two of them! Luckily Okko was able to go to the kindergarten today as he's been missing it.

torstai 9. lokakuuta 2014

lastenhuone


Poikien huone on edistynyt nyt taas sen verran, että Okon vanhat String-hyllyt on saatu seinälle vanhojen lastentarhakalusteiden yläpuolelle ja Otsolle on jo tilattu samanlainen sänky kuin Okollakin. Vanhat junahyllyt ovat myös menossa seinälle sänkyjen yhteyteen. Eihän Otsoliini huoneeseensa vielä muuta, eikä varsinkaan isojen sänkyyn, mutta halusimme huoneen valmiiksi ja sänkyä voi hyödyntää yövieraiden tullessa. Okon sänkyyn tilattiin samalla patjan jatkopala, sekä pidempi petari. Okon sänky on sittemmin konkurssiin menneen Sievä kalusteen Jatkopuu ja ehdin jo harmitella, ettei Otsolle saa samanlaista, mutta eipä hätää, Vepsäläinen myy sitä edelleen (tai taas), sillä mallille on saatu uusi valmistaja.

Huone sai maton parisen viikkoa sitten, kun keksin kokeilla sinne olohuoneen mattoa. Tuo mummilan naapurin kutoma matto on laatutavaraa ja ollut meillä jo monta vuotta käytössä, mutta nyt syksyn tullen halusin kokeilla olohuoneeseen jotain talvisempaa. Aito matto on haaveissa, mutta toistaiseksi tyydymme vähemmän aitoon, sellaisee aidon näköiseen, joka löytyi varaston uumenista. Onneksi sitä ei oltu laitettu vielä kiertoon, vaikka kovasti meinasin silloin muuton yhteydessä. Pojat saivat myös yöpöytäni, sillä Otson sänky on tällä hetkellä minun puolellani sänkyä, eikä yöpöytä mahdu siihen. Toisaalta, aika turha muuten koko pinnasänky - tämäkin vauva nukkuu kainalossa.

Johtojen langoitus on edelleen käynnissä. Poikien huoneessa on kaksi langoitettua valaisinta ja nyt työn alla on Okon vanha pululamppu, jota pikkuinen runteli vauvana niin innokkaasti, että se piti poistaa pinnasängyn yhteydestä. Ehkäpä pulu kokee täällä uuden tulemisen, on ainakin enemmän seiniä löytää sille hyvä paikka.

The boys' room is getting ready soon. The boys got the so called master bedroom as they're needing the space more than us. Otso will be getting a similar bed as Okko has, even though he'll not be sleeping in it yet. The "new" rug is from our living room and the night stand is actually mine.

kaalinpäitä kauppaamaan

Laatukamaa. Herkullinen miedompi suippo punakaali Mangs Gårdin lähiruokamarkkinoilta.

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

ruokaa

Ja taas sieltä ruoasta löytyi jotain vihreitä paloja.
Olen erityisen ilahtunut, että Okon lempiruoka on kesäkurpitsakeitto, vaikka muuten vihreisiin saatetaan suhtautua epäluuloisesti. Päiväkodissahan Okko syö ja maistelee kaikenlaista, mutta kotona nyrpistellään helpommin, kun ruoka on myrkytetty jollain epäilyttävällä, kuten sen samaisen kesäkurpitsan purtavilla paloilla. Kesäkurpitsa nyt vaan sattuu olemaan yksi tämän hetken lempiraaka-aineista ja olen (kyllä, minä, ei tuo parempi puoliskoni, joka on meillä se kätevä kokkaaja) kehitellyt pari uutta helppoa reseptiä siitä. Toinen on pasta, johon paistellaan purjoa ja kesäkurpitsaa. Kasvikset maustetaan suolalla, pippurilla ja valkosipulijauheella (löysin meidän kaapista grillimarinaadikauden jälkeen ja ihastuin). Lopuksi lisätään hieman ruokakermaa tai creme fraichea. Valio lähetti minulle kesällä tuotenäytteitä, joiden mukana oli sipulilla maustettua creme fraichea ja sitä kyllä lisää mielellään, jos nyt sattuisi kaapissa olemaan. Kastike yhdistetään spaghetin kanssa. Meillä nuo spaghetit sekoitetaan aina italialaiseen tapaan kastikkeeseen.

Toinen uusista "keksinnöistäni", josta halusin alunperin kertoakin, on uunimunakas. Täyte paistellaan samaan tapaan kuin spaghetinkin yhteydessä, sillä muuten purjo ja kesäkurpitsa saattaa jäädä kovaksi. Tämähän on siitä hauska ruokalaji, että siihen voi upottaa vaikka mitä ja aineita löytyy yleensä aina. Kun täyte on pehmentynyt, sekoitellaan täyte munakasmassaan ja laitetaan uuniin 225°C kunnes massa on hyytynyt. Maistuu nelivuotiaallekin, kunhan kesäkurpitsa on vaan silputtu tarpeeksi pieniksi paloiksi.

Uunimunakas kolmelle

6 munaa
6 ruokalusikallista maitoa
suolaa
pippuria

puolikas kesäkurpitsa
pätkä purjoa
kinkkusuikaletta
juustoraastetta
valkosipulia
suolaa
mustapippuria

One of my favorite ingredients is zucchini. Okko loves zucchini soup but is very suspicious about other things green. So when the green stuff is in pieces, it has to be finely chopped in order to get him to eat it. Funny thing is that at the kindergarten he eats everything. Well, anyway, I have made up a couple of new zucchini recipes; one for spaghetti and another for oven omelet. The Finnish zucchini season is however over, so we have to settle for the Spanish stuff. And going towards winter the taste will not be as good anymore.

torstai 2. lokakuuta 2014

lokakuu

Kylmät aamut, lämpimät päivät / Cold mornings, warm days

lauantai 20. syyskuuta 2014

ulkona syömässä

Tänään käytiin metsäretkellä.
Makkara maistui meren äärellä. Alueella on useita grillauspaikkoja kaikkien käyttöön.
Otso viihtyi hyvin rintarepussa ja Okko jaksoi kävellä metsässä kilometritolkulla.
Lopuksi katsastettiin isimiehen uuden harrastuskerhon tilat.

tiistai 16. syyskuuta 2014

karhunen

Otsolla on ikää jo reilut 5kk.

torstai 11. syyskuuta 2014

suut makiaks, sanoi kettu

tänä aamuna


Tänä aamuna oli sumuisaa, kun lähdimme Okon päiväkodin suuntaan. Okko aloitti päiväkodissa syyskuun alussa ja käy siellä kolmena päivänä viikossa. Tottahan se tuntuu hieman hassulle viedä toista päiväkotiin, kun on itse vauvan kanssa kotona, mutta tuollainen aktiivinen ja sosiaalinen nelivuotias kaipaa paljon kavereita ja toimintaa. Okko itse asiassa oikein pyysi päästä taas päiväkotiin, kun viihtyi vanhassakin päiväkodissa niin hyvin ja sitä oli heti muuton jälkeen ikäväkin. Kerho olisi myös ollut vaihtoehto päiväkodille, mutta halusin Okonkin ihmissuhteisiin jatkuvuutta ja koska olen työssäkäyvä äiti, olisi kerho ollut vain yhden vuoden ratkaisu ja sitten ryhmä olisi taas vaihtunut. Okko on ollut ihan innoissaan.

It was foggy this morning as we headed to Okko's kindergarten. He goes there three days a week. He was actually the one asking after that and as he's a very social and active little boy, it was a good idea. He just loves it.

yhtenä iltana

maanantai 8. syyskuuta 2014

happamia, sanoi kettu

Pihlajanmarjat olivat koristeena lauantain kemuissa. Lisäksi oli tietysti kettukarkkeja.
Sori, taas nuo samat boksit. Olen vaan niin innoissani niistä.